Ei koiria tai vauvoja tällaisille ihmisille.

Mutta on se hyvä, että teidän kaltaiset ihmiset osaa tulla neuvomaan, että miten me ollaan nyt tehty elämämme suurin virhe kun ollaan otettu koira, koska koira ei vaan sovi meille eikä me koiralle. Minä en siis vain pysty ymmärtämään sitä, että miksi ihmeessä minun pitäisi feikata täällä blogissa ja kertoa miten hiton siistiä ja helppoa elämä tuon koiravauvan kanssa on jos se ei sitä ole.

Minä en todellakaan tarkoita sitä etteikö meillä olisi myös niitä hyviä hetkiä koiran kanssa ja itseasiassa paljon onkin. Jos minä valitan blogissani omaa väsymystä ja sitä, että mua ärsyttää nuo Lakun naskalin terävät pikku maitohampaat jotka tarttuu milloin mihinkin (mm. nänniin ja tukkaan) niin, se ei todellakaan tee meistä huonoja koiran kasvattajia. Minä olen ihminen ja tunnen kaikenlaisia tunteita, myös ärsytystä vaikka tuo ärsytyksen aiheuttaja välillä sattuukin olemaan tuo maailman söpöin koiranpentu.

Luovuttaisinko?

Minä en siltikään ole luovuttanut tai edes harkinnut luovuttamista koiran suhteen. Siis miten teille joillekin on edes sellainen tullut mieleen?? (No okei, edellisen postauksen otsikko oli provosoiva, mutta jos tekstin luki, ei siitä olisi pitänyt jäädä sitä mielikuvaa.) Vaikka mua ärsyttää, niin silti minä jatkan koiran opettamista ja teen toistoja toistojen perään, siinä samalla opin itse. Meillä on Lakun kanssa ihan todella hyvä suhde. Laku tulee ulkona luokse kun kutsun. Laku tulee minun eteen istumaan ja ottaa katsekontaktin. Annan sille heti palkinnon tuosta, onhan se hienosti tehty. Me ollaan treenattu meidän kotitien kävelyä. Vaikka autoja ja lapsia ja kissakin tuli vastaan, niin silti Laku keskittyi noissa hetkissä minuun eikä säntäillyt minnekään.

Laku osaa tehdä tarpeensa hienosti ulos pääsääntöisesti koko ajan. Välillä tietysti vahinkoja sattuu sisälläkin, kuten varmasti kaikille tämän ikäisille pennuille. Öisin tietysti joskus tehdään tarpeet myös kodinhoitohuoneeseen, eli Lakun huoneessa paperialusta on käytössä, jos poika ei pyydä ulos yöllä.

Kyllä, me käytetään meidän koiraa ulkona keskellä yötä. Laku käy tarpeillaan ulkona jos herää sinne vinkumaan. Tätä ei tapahdu joka yö mutta aina välillä. Laku tekee tarpeensa nopeasti ja tulee oma-aloitteisesti takaisin sisälle ja se laitetaan taas nukkumaan kodinhoitohuoneeseen portin taakse ja sinne se myös aina tyytyväisenä jää nukkumaan.

Pohjatyön tekeminen ennen pentua – Check!

Ja tiedoksi teille ketkä luulette, että olemme ottaneet Lakun pelkästään söpön ulkonäön vuoksi, niin harkitsimme rotua tarkkaan ennen lopullista päätöstä. Kävimme tutustumassa muihinkin rotuihin jopa kasvattajien luona. Luimme paljon (voitteko kuvitella) koirista ja eri rotujen kuvauksesta. Kävimme tapaamassa myös livenä erästä cockerin omistajaa, että näkisimme luonnossa aikuisen cockerin ja saisimme pienen käsityksen koiran luonteesta ja tietoja tämän koiran omistajalta.

Me emme muokkaa elämäämme koiran ehtojen mukaan. Laku oppii elämään meidän elämänrytmin kanssa, johon kuuluu mm. se, että me käymme töissä molemmat. Jos olisimme ottaneet lomaa kaksi tai edes yhden viikon kun Laku tuli kotiin, olisi noitten viikkojen jälkeen Lakulla ollut varmasti todella vaikea jäädä yksin kotiin, kun on ensin tottunut siihen, että pääsääntöisesti joku on kotona koko ajan. Laku ehti kyllä olla viisi päivää kotona meidän kanssa, ennen kuin molemmat meistä pakeni töihin. Laku opetteli yksinoloa ensiksi siten, että mies teki töitä kotona, mutta siten ettei Lakulla ollut mieheeni katsekontaktia. Mies oli siis päivän ajan kokonaan toisessa huoneessa.

En ymmärrä sitä tuomitsemista, mitä joiltain teiltä lukijoilta tulee. Jos minä sanon, että olen väsynyt, se ei tarkoita sitä, että olen väsynyt koiraan. Jos sanon, että minua ärsyttää, se ei tarkoita sitä, että koira itsessään ärsyttäisi, minua ärsyttää se sen käytös, jonka tiedostan samalla olevan pennulle ominaista käytöstä, toisin sanoen ihan luonnollista mutta saa kai se silti ärsyttää?

Case koirapuisto

Olen edelleenkin sitä mieltä, että emme tehneet virhettä kun veimme Lakun koirapuistoon. Koiraa pitää sosiaalistaa. Meidän tuttavilla ei ole niin paljon koiria, että sosiaalistaminen onnistuisi pelkästään heidän koirien avulla. Tiedoksi teille huolestuneille, että me olemme järjestäneet Lakulle huomenna pentutreffit täällä Jyväskylässä, eli koira saa nyt myös ikäistään seuraa.

En ihmettele ollenkaan, että ihmisillä on kova tarve esittää jotain muuta kuin on. Selkeästi inhimillisiä tunteita ei sallita tällaisissa tilanteissa kun elämä muuttuu. Sama asia se on jos perheeseen tulee vauva. Pitää vaan esittää, että kaikki on hyvin ja, että kyllä me jaksetaan ja ei väsytä vaikka todellisuus voisi olla jotain ihan muuta. Sitä sitten patoaa kaikki tunteensa sisälle, ettei vaan saisi huonon äidin tai isän leimaa otsaansa ja kokisi huonoutta ihmisenä. Sitä voi alkaa nopeasti ajattelemaan itsestään, että on jotenkin epäonnistunut ja se taas voi johtaa vaikka masentumiseen. Sen vuoksi itse ainakin haluan tuoda rehellisesti kaikki tällaiset tunteet esille, enkä todellakaan halua padota niitä sisälleni.

Vaikka itken väsymystäni tai ärsytystäni täällä blogissa, en vaihtaisi Lakua mihinkään. Rakastan sitä, ja tiedän, että Laku rakastaa meitä. Se riittää meille.

Arvostaako sairaanhoitaja toista sairaanhoitajaa?

Onko työ akuuttihoidossa arvokkaampaa kuin vuodeosastolla?

Muistan kuulleeni päivystyspoliklinkalla työskennellessäni huhupuheita meistä päivystyksen hoitajista. Huhut kulkivat villinä vuodeosaston hoitajien keskuudessa. Meille päivystyksen hoitajille puheet kantautuivat esimerkiksi opiskelijoiden kautta. Meitä akuuttihoitotyössä olevia hoitajia arvosteltiin siitä, että luulimme olevamme ”ylempänä” muita hoitajia ja osasimme omasta mielestämme kaiken paljon paremmin, muka. Kaikenlisäksi me päivystyksen hoitajat kuulema vaan sekstailtiin keskenämme eikä juurikaan edes hoidettu potilaita.

Voiko sairaanhoitajan töitä arvottaa? Onko työ vuodeosastoilla vähempi arvoista kuin päivystyksessä, teholla tai ambulanssissa työskennellessä?

Itse päivystyksessä ja vuodeosastolla työskennelleenä voin sanoa, että työ on hyvin erilaista näissä paikoissa. Osaaminen on hyvin erilaista mutta onko työ arvokkaampaa jommassa kummassa paikassa, niin vastaus on yksiselitteisesti: ei ole. Sairaanhoitajan työ on arvokasta piste.

En ymmärrä sitä, miksi pitää harrastaa vastakkainasettelua akuuttihoitotyössä olevien ja vuodeosastoilla työskentelevien hoitajien kesken, koska kuitenkin molemmissa paikoissa hoidetaan niitä tismalleen samoja potilaita. Toki tilanteet ovat erilaisia mutta samalla tavalla potilaiden vointi voi ja usein myös romahtaa vuodeosastoilla kuin päivystyksessäkin.

Se missä huomaan kyllä selkeän eron  vuodeosastoilla on hoitajien kädentaidot ja se miten akuutteja potilaita hoidetaan. Päivystyksessä tapahtuvat, päivittäiset toimenpiteet esimerkiksi kanylointi ja katetrointi ja toimenpiteissä avustaminen, ne voivat olla tosi jännittävä ja erikoinen juttu vuodeosaston hoitajalle. Monet hoitajat kaihtavat esimerkiksi kanylointeja. Muistan kun opiskelijana työskentelin vuodeosastolla ja potilaalle piti laittaa kanyyli, hoitajat hakivat minut ja laittoivat minut kanyloimaan. Ei sen takia, että olin opiskelija ja harjoitus tekisi minulle hyvää, vaan sen vuoksi, että hoitaja itse koki epävarmuutta osaamisessaan. Eikä tämä ole mikään luulo vaan itse hoitaja näin minulle sanoi.

Minun mielestäni on harmillista kun hoitajien kädentaidot ruostuvat kun työvuosia kertyy. Osaaminen varmasti kehittyy muilta osin, mutta monet perusjutut ovatkin sitten ihan juttu erikseen. Sitten kun oma osaaminen rapistuu, sitä alkaa välttelemään niitä tilanteita kun jotain sellaista pitäisi tehdä, mitä ei ehkä ihan täysin osaa.

Minua harmittaa myös se kuinka hoitajat vuodeosastoilla asennoituvat koulutuksiin. Useassa paikassa hoitajilla on esimerkiksi elvytyskoulutukset kerran vuodessa. Siis kerran vuodessa? Päivystyksessä tapahtuu elvytyksiä kuitenkin aina silloin ja tällöin. Siltikin, vaikka siellä elvytetään, niin siellä treenataan usein. Opetellaan varmuutta siihen omaan toimintaan ja pidetään yllä sitä omaa osaamista. Vai onko kuinka monta hoitajaa siellä joka voi sanoa, että elvytykset on helppo juttu ja kun sen kerran oppii, ei taitoja tarvitse enää koulutusten avulla harjoitella?

Sitähän tämä meidän työ on; jatkuvaa itsensä ja oman osaamisen kehittämistä. En minä haluaisi kuulla kollegani sanovan, että ei hitsi, mut on merkattu elvytyskoulutukseen, vastahan minä olin siellä kaksi vuotta sitten. Niin, en haluaisi tuollaista kuulla vaan olenpa kuullut.

Ei pidä ajatella, että koulutukset on pakollinen paha, joissa pitää aina silloin tällöin käydä. Se on vihonviimeinen tilanne jos hoitaja ajattelee, otetaan nyt esimerkiksi tuo elvytys, että hän osaa kyllä homman eikä tarvitse siihen minkäänlaista koulutusta enää. Tuollainen ajattelu myrkyttää kyllä sen osaamisen.

Harjoittelemalla ja tekemällä niitä juttuja sinä saat kokemusta, kerrytät osaamista. Se mitä sinä saat koulutuksista ja siitä harjoittelusta on se, että hommat hoituvat rutiinilla eikä niitä tarvitse niin paljon miettiä ja jännittää.

Tottahan sekin on, että meidän ala elää jatkuvassa kehityksessä. Kaikkea uudistetaan koko ajan ja toimintamallit ja tavat sekä välineet muuttuu. Muutoksessa pitää pysyä mukana ja siitä kantaa vastuun sitten jokainen hoitaja itse omalta osaltaan. Ainakin minä ajattelen näin.

Syy miksi poikkesin nyt sitten hiukan alkuperäisestä aiheesta on se, että minun mielestäni osaamisen kehittäminen ja halu oppia uutta on erilaista vuodeosastojen hoitajilla verrattuna akuuttihoitotyön hoitajiin ja kyllä, väittäisin, että osaaminen yleisestikin on erilaisella tasolla. En sano, että hoito tai työnjälki on huonoa vuodeosastoilla, ei, sitä en tarkoita. Vaan ehkä sellainen tilannetaju, maltti ja rauhallisuus tuo siihen työotteeseen sen pikantin eron.

Vuodeosastoilla missä olen elämäni aikana työskennellyt yhteistä on se, että siellä saadaan se kiire ja hässäkkä aikaiseksi joskus tyhjästäkin. Ehkä joskus painetaan sitä paniikkinappulaakin turhan herkästi.

Mitä mieltä olette?

Ja Edit. Tänne loppuun. En siis ole sanonut, että vuodeosaston hoitajat ovat epäpäteviä. Pyrin tuomaan ajatusta itsensä ja oman osaamisen kehittämisestä ja kouluttamisesta esiin. Jokaisella erikoisalalla on omat juttunsa ja niiden osaston hoitajat ovat huippuja juuri niiden potilaiden kanssa. Mutta, peruskädentaidot. Niitä tarvitaan jokaisella osastolla. Ihminen voi mennä elottomaksi missä vain. Kanyyleja joudutaan laittamaan missä vain osastolla joten kyllä minun mielestäni sitten valmiudet ja osaamisen pitäisi olla kunnossa myös näiltä osin, vaikka tieto taito siinä omalla erikoisalalla olisikin huippuluokkaa.