MIKSI KIRJOITAN MIELIPITEITÄNI?

Joskus mietin, että miksi ihmeessä kerron täällä blogissani ajatuksia eri aiheista. Kerron täällä paljon mielipiteitäni ja kerron täällä aika paljon asioita mun henkilökohtaisesta elämästäni. Kerron siis omia asioitani ihan tuntemattomille ihmisille. Pääsääntöisesti saan teiltä takaisin hyvää ja asiallista kommenttia (eriävä mielipide voi olla myös asiallinen), mutta sitten sieltä ruudun siltä puolen tippuu myös mitä tympeimpiä kommentteja, jotka välillä saa mut hämmentyneeksi. Perustelen itselleni sananvapauden täällä blogissa sillä, että tämä on mun päiväkirja. Päiväkirja, joka on avoin muiden silmille ja mielipiteille, mutta silti minun oma. Niin, minä kyllä haluan mielelläni niitä teidän mielipiteitä tänne blogiini luettavaksi jatkossakin, te olette tämän homman suola. Mä en todellakaan halua sitä, että kaikki on mun kanssa samaa mieltä. On mahtavaa lukea jonkun toisen ehkä eriäväkin mielipide johonkin asiaan, etenkin jos se on perusteltu hyvin. Siinähän voi joskus jopa omakin mielipide muuttua tai ainakin ajattelu laajentua. On vaan eri asia, että miten asian tulee sanomaan tänne blogiin. Toki, kirjoitan itsekin aika kärkkäästi ja joskus ehkä provosoivastikin, en kuitenkaan koskaan hauku ketään. Mielipiteen voi kertoa järkevästi, ilman haukkumista. Kommentit joissa kritisoidaan jotain mun henkilökohtaista ominaisuutta on outoja ja hassuja, miksi ihmeessä kukaan haluaa tai jaksaa tulla sellaista tänne kertomaan?

Mun blogissa kävi viime vuoden aikana huima määrä ihmisiä, melkein miljoona. Sain ihan valtavasti kommentteja ja juttujani jaettiin sosiaalisessa mediassa ahkerasti, kiitos siitä teille!

Nyt kysynkin sinulta, että olisinko minä sopiva ehdokas sinun mielestäsi kategoriassa  Vuoden Kannanottaja?

Kenen kirjoitukset herättävät keskustelua, kuka on onnistunut nostamaan tärkeän aiheen tapetille? Kuka uskaltaa ottaa kantaa?

Kenen blogi, Youtube-kanava tai vaikka Instagram-tili on sinun mielestäsi vuoden inspiroivin? Vinkkaa meille juuri se somepersoona tai -kanava, jonka sinä haluaisit nähdä Inspiration Blog Awards -ehdokkaiden joukossa. Ehdokashaku on käynnissä 9.3. asti. 

On nimittäin tullut aika ehdottaa suosikkeja omiin kategorioihin tämän vuoden Inspiration Blog Awardseihin.

Esitänkin nyt pyynnön teille rakkaat lukijat. Käykää ehdottamassa blogiani kategoriassa VUODEN KANNANOTTAJA. Laittakaa kanavan nimeksi Mansikkapilvi ja kanavan URL osoitteeksi mansikkapilvi.fitfashion.fi

TÄSTÄ PÄÄSET EHDOTTAMAAN MUN BLOGIA, KLIK!

Olen jokaisesta äänestä hyvin kiitollinen ♥

Tässä vielä muutamia postauksia, jotka ovat herättäneet runsaasti keskustelua viime vuonna:

♥ JÄLLEEN KUOHUU, EIKÄ SYYTTÄ

♥ HOITAJAT OVAT TYYTYMÄTTÖMIÄ

♥ PETTÄMINEN JÄTTÄÄ JÄLJET

♥ SAIRAANHOITAJAN PALKKA VEROJEN JÄLKEEN

♥ NORMAALIPAINOINEN JA YLPEÄ SIITÄ!

♥ SAIRAUS JOKA LEIMAA IHMISEN

HANKEEN SAMMUNUT ÄITI

Voi ei mitä minä taas luin. Joulua voi viettää monella tapaa ja meitä ihmisiä on erilaisia, toki. Jos tilanne menee siihen pisteeseen, että joudut viinan tai sitten tyrmäystippojen takia päivystykseen, niin miksi et voi vaan olla kiitollinen saamastasi hoidosta? Miksi keskityt vain siihen mitä hoitajat sinusta puhui? Eikö tärkeämpää olisi keskittyä siihen miksi kävi niin kuin kävi? Tästäkin potilaasta on varmasti pidetty hyvää huolta kun hän on ensihoitajien kautta päätynyt oman sairaalan päivystykseen.

Asiaa sen tarkemmin tuntematta, mutta useita vastaavia tilanteita kohdanneena en voi kuin ihmetellä taas tämänkin potilaan asennetta. Onneksi silmiini osui tänään myös erään hoitajan kannanotto kyseiseen tilanteeseen.

Iltalehden otsikoissa oli siis juttua, miten humalainen äiti haukkui päivystyksen hoitajat. Potilas oli ollut päivystyksessä paareilla unessa tai horroksessa, mutta kuullut ympärillä olevien hoitajien keskustelut aivan selkeästi. Hoitajat olivat ääneen puhuneet ja miettineet, että missähän potilaan, eli tämän juopuneen äidin lapset ovat. Tämä oli potilaan mielestä väärin tehty. Äiti totesi, että totta kai lapset olivat isällään kun äiti oli juomassa. Noh, aina se tilanne ei niin ole. Ne lapset saattavat olla siellä kotona kun isä, äiti tai jopa molemmat ovat ottamassa kuppia lähibaarissa tai makaavat sammuneena päivystyksessä. Olen itsekin joutunut tekemään työurani aikana lastensuojeluilmoituksia vastaavanlaisten tilanteiden takia. Aina taustalta ei löydy (ONNEKSI) lasten kaltoinkohtelua, mutta jos se riski on olemassa, otan mieluummin kontolleni potilaan haukut kuin sen, että ne lapset eivät saa tilanteeseensa apua. Lastensuojeluilmoitus ei ole tarkoitettu tehtäväksi kenenkään kiusaamisen takia. Se on tarkoitettu ennaltaehkäisyksi tai avuksi hankalaan perhetilanteeseen.

Tämä kyseinen potilas oli ärsyyntynyt lisäksi siitä kun nämä hoitajat olivat päivitelleet potilaan kynsiä. Mitä se hoitajille kuuluu minkälaiset kynnet potilaalla on? No ei periaatteessa kuulukaan, mutta siinä vaiheessa kun potilaana on juopunut, huonolla tajunnan tasolla varustettu ihminen, jolla on esimerkiksi rakennekynnet, ne kynnet alkavat meitä hoitajiakin kiinnostaa. Me mittaamme nimittäin sormenpäästä, eli siitä kynnen alueelta potilaan happisaturaatio pitoisuutta. Se kertoo sen, kärsiikö ihminen hapenpuutteesta vai ei, ainakin suuntaa antavasti. Monesti juopuneet sammuvat mitä ihmeellisimpiin asentoihin, tai saavat hengityskatkoja jos humalatila on tarpeeksi syvä. Silloin meidän hoitajien on hyvä tietää paljonko se happiarvo on ja sen mittaaminen ei onnistu tuhdin kynsilakka kerroksen tai rakennekynsien päältä. Toki arvon saa myös korvanlehdestä tai verikokeen avulla, jos niin haluaa, mutta ensisijaisesti mittari laitetaan sormenpäähän.

MUTTA MISSÄ TASAVERTAISUUS?

Kaikkia potilaita pitäisi kohdella tasaveroisesti. Kyllä, tätä mieltä olen. Myös juopuneet, narkomaanit ja muuten vain sekavat potilaat ansaitsevat tulla kohdelluksi tasavertaisena. Me välitämme selväpäisistä ja me välitämme juopuneista potilaista. Meitä kiinnostaa missä potilaan lapset on ja meitä kiinnostaa saadaanko se saturaatioarvo mitattua vai ei, koska se on meidän työtä. Jos minulla on tiedossa, että potilaalla on eläimiä, kysyn aina myös sen, että kukas ne eläimet hoitaa kun isäntä tai emäntä itse on sairaalassa. Ollaanpa joskus jouduttu hommaamaan potilaalle jopa lomittaja maatilalle potilaan sairastumisen vuoksi. Eli meidän kuuluu miettiä, kysellä, pohtia ja epäillä. Me puhutaan ääneen, koska tällä tavoin me hoitajat kommunikoimme kun hoidamme potilasta. Jos potilas kuulee ja reagoi puheeseen niin sehän on vain hyvä merkki. Tietenkään kenestäkään ei pitäisi läyhätä paskaa, mutta kyllä asioista pitää puhua suoraan niiden oikeilla nimillä.

Päivystyksessä työskennellessäni kohtasin paljon päihtyneitä potilaita. Osa oli ns. vakkarikävijöitä, joita näki päivystyksen paareilla melkeinpä joka viikko. Tulosyy oli yleensä liian tuhti humala. Nämä potilaat ei aina toimi kaikkein loogisimmin ja esimerkiksi lattialle virtsaaminen oli ihan normaalia tällaisilta potilailta, saati sitten se kielenkäyttö. Silti koskaan näitä potilaita ei hoidettu huonommin kuin toista. Joka kerta otimme ne verenpaineet, verensokerit yms. arvot. Varmistimme, että kai kyse on tälläkin kertaa vain humalatilasta eikä mistään mahdollisesta sairaskohtauksesta.

Potilailta tahtoo unohtua usein se, että myös me hoitajat olemme ihmisiä. Meitä ärsyttää, meitä turhauttaa, meitä väsyttää, meillä on nälkä, meillä on vessahätä. Me ollaan ihan samalla tavalla ihmisiä kuten se potilaskin. Meillä ei aina ole paras päivä töissä ja totta kai toivottavaa olisi se, että niitä omia tunteita ja ajatuksia ei näytettäisi potilaalle eikä sen enempää työkavereillekaan. Siltikin, kun on kiire ja hoitajia on liian vähän voi pinna palaa hoitajaltakin ja joskus sitä saattaa jopa sanoa potilaalle jotain vastaan, jos joku oikein nillittää . Aina ei vaan jaksa ottaa kaikkea kuraa niskaan. Me hoitajat monesti ollaan potilaiden sylkykuppeja. Ei osata tehdä töitämme, emme osaa arvioida potilaiden hätää oikein ja aliarvioimme kipua ja tuntemuksia. Me hoitajat ollaan niitä, jotka viivyttävät sitä lääkärille pääsyä eli meille voi huutaa ja raivota kun asiat ei suju. Hoitajat varmasti tekee parhaansa, joten voisiko potilaat pyrkiä samaan ja vaikka sanoa kiitos?

Onko pääasia se, että potilas ei jäätynyt hankeen humalapäissään vaan sai hoitoa vai se, että hoitajat keskustelivat potilaan lapsien tilanteesta potilaan kuullen?

Kuvat Pixabay