Siirrytään hetkeksi taas sille harmaalle alueelle

Aihe josta ei saisi puhua

Kesä lähestyy ja keskustelu jokaisen meidän läskeistä ja jenkkakahvoista kiihtyy sitä mukaa kun lämpötila ulkona nousee. Ehditkö bikinikuntoon ja onko niitä kahvoja?

Nykyään yritetään kovasti ajaa läpi hyväksymisen kulttuuria. Periaatteessa ihan hyvä, että ihmiset pyrkivät hyväksymään itsensä sellaisena kuin ovat. Vaa’an numerot eivät kerro siitä minkälainen ihminen noiden lukemien takaa löytyy, se on totta. Oli lukema vaa’assa enemmän tai vähemmän, samanlaisia ihmisiä me kaikki olemme, yhtä arvokkaita ja tärkeitä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, huom. minä olen sitä mieltä, että ihmisten pitäisi pyrkiä normaalipainoon. Vaikka kaikki ylipainoiset eivät kärsikään liitännäissairauksista kuten diabeteksesta tai sydän- ja verisuonisairauksista, ei ylimääräinen rasvakudos kenenkään elimistössä tee hyvää. Rasva tukkeuttaa suonia ajan kanssa ja ylipaino kuluttaa niveliä.

Suomalaisista aikuisista miehistä normaalipainon ylittää kaksi kolmasosaa ja naisista runsas puolet. Vähintään merkittävästi lihavia (painoindeksi vähintään 30 eli vähintään 15 kilon ylipaino) sekä miehistä että naisista on kaksi kymmenestä. Teini-ikäisistä ylipainoa on noin 15–20 %:lla, pojilla enemmän kuin tytöillä. Vuonna 2000 lihavia miehiä oli 70 prosenttia ja naisia 30 prosenttia enemmän kuin vuonna 1980. Samassa ajassa nuorten lihavuuden määrä on 2–3-kertaistunut. Lihavuuden lisääntyminen on kaikkialla maailmassa suuri kansanterveyden ongelma. Lähde, Terveyskirjasto.

Kansanterveydellinen ongelma

Jos lihavuus ei olisi ihmisen terveyden kannalta haitallista, siitä tuskin puhuttaisiin ongelmana. Lihavuus hyväksyttäisiin paremmin. Lääkärit eivät varoittelisi lihavuuden vaaroista, jos niitä ei yksinkertaisesti olisi, mutta kun niitä on.

Olimme kaverini kanssa tuossa eräs päivä kahvilla ja ajauduimme keskustelemaan lihavuudesta, tupakoinnista ja alkoholin käytöstä. Tarkennuksena vielä, että emme puhuneet lihavista vaan lihavuudesta yleisesti. Tuo keskustelu toi jälleen ajatuksia mieleeni. Kuulin joku aika sitten sivukorvalla lääkärien keskustelevan julkisella paikalla esimerkiksi diabeteshoitajien omasta ylipainosta. Miten ylipainoinen ihminen voi varoittaa ja valistaa toista ihmistä samasta kuin mistä itse kärsii? Niinpä. Miten sanot toiselle, että älä syö suklaata, se on epäterveellistä kun hetken kuluttua itse lohkaiset palan suklaalevystä ja nautiskelet siitä kahvin kanssa. Menet työpäivän jälkeen kotiin sohvalle, jossa vietät loppuillan popsien kaikkea epäterveellistä. Huomenna sitten taas menet töihin kertomaan diabeteksesta ja epäterveellisen elämän haitoista, noin niin kuin kärjistetysti.

Aiemmin keskustelua herättänyt postaukseni lihavasta personal trainerista menee osittain samaan kategoriaan. Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä itse teen ja sitä rataa. Kuinka saat motivoitua toista ihmistä elämänmuutokseen, jos itse teet aivan toisin kuin mitä ohjaat? Asiakkaan mieleen nousee varmasti monenlaisia ajatuksia. Ottaako asiakas nämä ohjeet tosissaan? Ottaisitko itse?

Vaikka ylipainoinen ihminen kokisi olonsa terveeksi, silti ylipaino on ylimääräistä painoa, rasvaa elimistössä.

Lihavuus aiheuttaa monia sairauksia. Useimmat niistä johtuvat aineenvaihdunnan häiriöistä, joita vyötärölihavuuteen liittyvä runsas vatsaonteloon ja maksaan kertynyt rasva aiheuttaa. Lähde, Terveyskirjasto.

Joskus muutos toki voi vaatia sen, että ihminen hyväksyy itsensä ensiksi sellaisena kuin nyt on, ennen kuin on valmis muutokselle ja uusille elämäntavoille.

Lihavien henkilöiden terveysmenot on arvioitu olevan 25 % korkeammat kuin normaali-painoisten. Kaikkiaan lihavuus aiheuttaa 330 miljoonan euron kokonaiskustannukset terveydenhuollossa vuosittain. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90885/TutkimuksestaTiiviisti4_lihavuus.pdf?sequence=1

Mielestäni on hieno asia, että ihmiset haluavat pyrkiä siihen, että itseä rakastetaan kaiken kokoisena. Mielestäni kuitenkaan se ei ole tavoittelemisen arvoista, että pysähdytään ja opetellaan hyväksymään itsensä ja tyydytään (tyytymisellä en tarkoita, että elämänlaatu muuten olisi huonoa) jatkamaan elämää lihavana, sillä väistämättä ylipainolla joitain vaikutuksia terveyteen tulee olemaan, ennemmin tai myöhemmin.

Milloin sinä olet mitannut vyötärön ympäryksesi? Meneekö yli vai ali suositusten? Meneppä mittaamaan jollet tiedä, hop hop! :)

Naisten vyötärönympäryksen tulisi olla < 80cm

Miehillä vyötärönympäryksen tulisi olla < 94cm

Onko siis kuitenkaan ok olla tyytyväinen lihavuuteensa?

Haluaisin kuulla elämäntapamuutoksen keskellä eläviltä tai siitä haaveilevilta ihmisiltä, mitä te ajattelette itsestänne tai ylipainosta ylipäänsä? Onko ylipaino edes ajatuksissa? Millaisia ajatuksia tällaiset tekstit, joita esimerkiksi minä kirjoitan teissä herättää?

Eli jos sinulla on pitkä laihdutus tai elämäntapamuutos urakka takana tai jos olet kampaillut itsesi hyväksymisen kanssa pitkään ja ajattelet, että juuri sinun tarinastasi olisi apua jollekin toiselle ja haluat, että esittelisin juuri sinun tarinasi blogissani, niin laita minulle sähköpostia osoitteeseen [email protected] ja kerro tarinasi.

Mitä itsestäsi ajattelet?

Sen ei pitäisi muodostua siitä, mitä muut ympärilläsi sinusta ajattelevat. Sinä voit olla minkä muotoinen ja kokoinen tahansa, kunhan vain itse pidät siitä, mitä olet.

Yhtälailla, ei minusta kaikki tykkää. Joitakin ärsyttää ja ällöttää minun naama ja se on minulle ihan ok. Ei kaikkien todellakaan tarvitse minusta tykätä. Itseasiassa riittää, että ne minulle tärkeimmät ihmiset tykkää minusta ja niihin tärkeimpiin ihmisiin kuuluu myös minä itse.

En ole missään vaiheessa koskaan kehuskellut millään tavalla, millään ominaisuudellani. Joku kommentoi edelliseen tekstiini, että en ole niin wow- kuin luulen olevani. Miten niin en ole? Minä olen juurikin niin wow kuin itse ajattelen olevani! Miksi ihminen ei saa ajatella itsestään, et ei vitsi minä olen WOW! Siis sillä tavallahan ihmisten pitäisi pystyä ajattelemaan itsestään, itseään arvostaen. En silti ole millään tavalla täydellinen, jopa minussa on vikoja. Minulla on löysää, enkä varmasti ole ihannepainossani oman itseni enkä vaa’an mielestä. Koskaan en ole niin väittänyt, että olisin. Minulla on arpia ja selluliittia joista mielelläni luopuisin ja paljon vaikka mitä muuta.

Silti saan tykätä siitä mitä näen, kun peilistä katson. Niin jokaisen muunkin pitäisi tykätä, oli sitten minkä kokoinen tahansa ja mitä tahansa muut ajattelisivat sinusta. Mielipiteitä tähän maailmaan mahtuu, jokaista ei voi, eikä todellakaan tarvitse miellyttää.

Yksi tärkeimmistä asioista on se, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Minä tykkään itsestäni tällaisena. Jos minä puhun, että en pidä ylipainosta enkä lihavuudesta, niin se tarkoittaa, että minä en niistä pidä. Minä en arvostele ketään yksittäistä ihmistä, en ylipäänsä ihmistä, vaan minä puhun siitä ihrasta joka kertyy itse kenenkin vartaloon, just sinne minne sen ei tarvitsisi kertyä.

Jos puhun, että en tykkää läskistä niin miksi se otetaan arvosteluna ihmisiä kohtaan? Iltalehden sivuilla oli artikkeli ja siinä oli tällainen lausahdus: Sanat merkitsevät sitä, mitä niiden halutaankin merkitsevän. Jos negatiivisena pidetty termi nähdään sanana muiden joukossa, se menettää kykynsä satuttaa.  http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2016100522419911_iq.shtml  Tuossa kyseissä artikkelissa sana oli läski.

Se millainen minä olen ja mitä itsestäni ajattelen, ei muodostu siitä mitä te muut minusta ajattelette, ei todellakaan. Kun puhun näin, niin joku varmasti saa taas syyn sanoa minua ylimieliseksi. Ei ole ylimielistä pitää itsestään. On tervettä sanoa, että tykkää itsestä ja siitä minkälainen on.

MINÄ OLEN WOW!

Voitko sinä rehellisesti sanoa samaa?