BODY POSITIVE

Lihavuus on ok, sen pitää olla hyväksyttyä ja sallittua. Jokainen saa olla sitä mitä on. Olipa sitten lihava tai laiha. Body positive kampanja on hieno asia. Minun mielestä on mahtavaa, että ihmiset on rohkeasti sitä mitä on, oli sitten muhkuraa kropassa tai ei. Se mikä ei ole hienoa on, että Body positiven hengessä varmasti monet unohtaa terveyden näkökulman suhteessa vartaloonsa, tai ei välttämättä unohda (ei kai sitä nykypäivänä voi unohtaa, kun sitä toitotetaan joka puolella ja koko ajan).

Mungolifen Anna kirjoitti hyvän postauksen aiheesta, tästä pääset siihen.

On hienoa, että ihminen pyrkii hyväksymään itsensä juuri sellaisena kuin on. Onko ok kuitenkaan tyytyä tähän, etenkin jos on sitä ylipainoa? Eikö olisi parempi, että rakastaisi itseään niin paljon, että tarjoaisi itselle ja kropalleen vain parasta, pitäen huolen omasta kokonaisvaltaisesta terveydestä ja hyvinvoinnista. Kokonaisvaltainen hyvinvointi tarkoittaa sitä, että ihminen voi hyvin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ravitsemus, mieli, uni, harrastukset ja sosiaalinen ympäristö on esimerkkejä näistä. Ihmisen pitää olla tyytyväinen näihin osa-alueisiin.

Me ihmiset ollaan niin viisaita, että me tiedetään kuinka meidän pitäisi täällä olla ja elää. Silti se monille meistä ei ole niin itsestään selvää. Lihavat ihmiset tietää yleensä lihavuudesta koituvat terveysriskit, joskus paremmin jopa kuin normaalipainoinen kanssa sisarensa. Silti minua ihmetyttää ja mietityttää, että miksi ollaan niin välinpitämättömiä, ettei nämä riskit kiinnosta. Otetaan se riski, että ollaan mieluummin ylipainoisia ja onnellisia kuin terveempiä ja onnellisia. Samaa mieltä olen myös liiallisen laihuuden ihannoinnin kanssa. Liika on liikaa. Liian laiha kroppa ei ole kaunis, minun mielestäni. Ulkonäkö kysymykset on kuitenkin vain mielipiteitä, mutta liian laiha vartalo ei myöskään ole terve. Tiedän sen, että aina terveys ei kulje käsi kädessä normaalipainon kanssa ja ylipainoinen voi olla ihan terve. Ylipainoinen voi olla onnellinen ja normaalipainoinen voi olla onneton. SILTI ylipainoisilla riski elintapasairauksiin on paljon korkeampi kuin normaalipainoisella. Kyllä minua ainakin kiinnostaa terveyteni, vaikka olenkin normaalipainoinen. Yritän normaalipainostani huolimatta tehdä terveellisiä valintoja arjessa ja sehän se minut juuri pitää siinä normaalipainossa. Valintoja on tehtävä.

Ylipainon aiheuttamia riskejä henkilön terveydelle on tutkittu paljon. Silti nekään ei motivoi kaikkia ihmisiä terveempiin elämäntapoihin. Ja kyllä, tiedän, että ylipainoiset voi ihan yhtä hyvin olla huippukuntoisia, mutta suurentunut riski heillä on sairastua erilaisiin sairauksiin. Ylipainoisia on kaiken lisäksi koko ajan vain enemmän ja enemmän.  Jos sama kehitys jatkuu, lähes joka kolmannen ennustetaan olevan lihava 10 vuoden kuluttua. (Lähde) Miettikää, joka kolmas!!

Minä ihmettelen näitä ihmisiä ketkä hakeutuu vatsalaukun ohitusleikkaukseen laihdutuskeinona, koska mikään muu keino ei toimi. Siis ei toimi?! Eli tarkoittaako se sitä, että tämän ihmisen kroppa ei osaa kuluttaa energiaa, ja vaikka söisit terveellisesti ja ”oikein”, laihtumista ei vaan tapahdu. Vai onko kyse tahdonvoimasta. Ei ole vaan selkärankaa noudattaa terveellistä ja painoa pudottavaa ruokavaliota ja elämäntapaa. Suomessa tehdään vuosittain hurja määrä näitä lihavuusleikkauksia, jopa 1000.

Mitä mieltä te olette?

VASTUUTTOMAT VANHEMMAT

Nykyään näkee paljon ylipainoisia lapsia. Kymmenvuotiaita joiden on hankala liikkua ja hengittää. Normaali juoksupyrähdys, mitä lapset tekee yleensä koko ajan, aiheuttaa ylipainoiselle lapselle puuskuttavan hengityksen ja hankalan olon. Ketä syyttää tästä? Sitä lasta kun syö itsensä siihen kuntoon vai sitä vanhempaa, joka ne ruoat sinne kotiin ostaa ja valinnat kaupassa tekee?

Tietenkin vastuussa on se vanhempi, aikuinen ihminen.

Lapsiperheessä vastuu terveellisestä kasvusta ja kehityksestä on vanhemmalla. Vanhempi määrää lapsen karkkipäivät. Vanhempi on se, joka antaa rahaa karkkipäivänä, joka menee sinne kauppaan, ostaa ne ruoat ja valmistaa ne. Lapsen vanhempi on se, joka tekee sen valinnan mennäänkö taas tänään syömään pitsaa tai mäkkäriä vai syödäänkö kotona. Yhä useammin vanhemmat valitsevat kaupasta einesruoan valmistettavaksi ja se valmistaminen tarkoittaa tässä tapauksessa lämmittämistä.

Ei ole kovinkaan harvinaista, että vanhemmat juottaa lapsilleen jo tuttipullosta sokeroituja mehuja. Sitten ihmetellään kun lapsen hampaat mätänee sinne suuhun ja ne hampaat joudutaan kaikki repimään pois. Jopa alle neljä vuotiailta poistetaan hampaita suusta sen takia, koska ne on jääneet pesemättä ja sitten on juotu sokerilitkuja. Missä on vanhemman vastuu?

Nykypäivänä vanhemmat on lapsiensa toiveiden suhteen liian rentoja. Karkkipäivä on silloin kuin se oma lapsi haluaa, eli mieluiten vaikka joka päivä. Vanhemmat ei osaa sanoa ei. Tai kyllä minä uskon, että monetkin vanhemmat yrittää sanoa ei, mutta joskus äiti tai isä pääsee helpommalla antamalla sille lapselle periksi. Hampaita ei pestä kun ei se lapsi halua. Se on sama ilmiö kun päivystykseen tullaan kipeän lapsen kanssa ja kun hoitaja kysyy, että oletteko antaneet lääkettä lapselle niin vastaus on, että ” ei, kun ei se halua ottaa.” Onko oikeesti niin, että pieneltä lapselta kysytään mielipide siihen, että otetaanko sitä kuumelääkettä tai pestäänkö hampaita? Eikös sen pitäis mennä niin, että nyt otetaan se kuumelääke ja nyt pestään ne hampaat, ihan ilman mitään kysymyksiä. Eihän lapsi osaa itse ajatella omaa parastaan ja seurauksia siitä, mitä se hampaiden pesemättömyys tai jokapäiväinen karkin syönti voi tuoda tullessaan.

Vanhempien pitäisi olla jämäköitä ja joskus ehkä lapsien mielestä ilkeitäkin ja toimittava sen lapsen parhaaksi. Ehkä pitsa vois olla lapsen mielestä sitä, mitä pitäis syödä joka päivä, mutta ei se ole hyväksi kenellekään. Hampaitten harjaus voi olla tympeää puuhaa, mutta kun suun terveydestä on vaan pidettävä huoli. Kipulääke tai kuumelääke voi olla pahanmakuista, mutta se parantaa sitä oloa, niin silloin se on vaan otettava.

Minne on tänä päivänä hävinnyt se vanhemman vastuu kasvatuksessa ja valinnoissa? Perheissä mennään usein ihan täysin sen lapsen ehdoilla. Onko se syy siinä, että niin on helpompi ja kun pitkän työpäivän jälkeen ei vaan jaksa välittää eikä kuunnella sitä itkua kun kielletään se karkin syönti. Silloin on helpompi antaa vain periksi. On vaan helpompi nakata makaronit kiehumaan tai  laittaa kalapuikot uuniin tai vain helpompi lämmittää kaupan eineshampurilainen lapselle ruoaksi. Lapsi on tyytyväinen ja vanhempi pääsee helpolla ja nopeasti. Eli kaikki voittaa?

Puhumattakaan siitä, että ylipaino ei aiheuta vain terveydellisiä haittoja. Lihavuuteen liittyy muitakin haittoja. Suuri koko aiheuttaa kömpelyyttä, mikä rajoittaa leikkeihin ja urheiluun osallistumista. Lihavat lapset joutuvat helposti kaveriporukan ulkopuolelle, ja he ovat normaalipainoisia lapsia useammin kiusaamisen kohteina. (Lähde)

Lapsen ylipaino ei koskaan ole lapsen oma vika. Se on sen vanhemman vika. Lapsen ylipaino ei ole suvussa kulkevaa pyöreyttä, vaan arkipäivän valinnoilla ja päätöksillä aiheutettu tila, joka ei ole terveellinen.

Miksi vanhemmat ei välitä?

Kuva pixabay