Mitä itsestäsi ajattelet?

Sen ei pitäisi muodostua siitä, mitä muut ympärilläsi sinusta ajattelevat. Sinä voit olla minkä muotoinen ja kokoinen tahansa, kunhan vain itse pidät siitä, mitä olet.

Yhtälailla, ei minusta kaikki tykkää. Joitakin ärsyttää ja ällöttää minun naama ja se on minulle ihan ok. Ei kaikkien todellakaan tarvitse minusta tykätä. Itseasiassa riittää, että ne minulle tärkeimmät ihmiset tykkää minusta ja niihin tärkeimpiin ihmisiin kuuluu myös minä itse.

En ole missään vaiheessa koskaan kehuskellut millään tavalla, millään ominaisuudellani. Joku kommentoi edelliseen tekstiini, että en ole niin wow- kuin luulen olevani. Miten niin en ole? Minä olen juurikin niin wow kuin itse ajattelen olevani! Miksi ihminen ei saa ajatella itsestään, et ei vitsi minä olen WOW! Siis sillä tavallahan ihmisten pitäisi pystyä ajattelemaan itsestään, itseään arvostaen. En silti ole millään tavalla täydellinen, jopa minussa on vikoja. Minulla on löysää, enkä varmasti ole ihannepainossani oman itseni enkä vaa’an mielestä. Koskaan en ole niin väittänyt, että olisin. Minulla on arpia ja selluliittia joista mielelläni luopuisin ja paljon vaikka mitä muuta.

Silti saan tykätä siitä mitä näen, kun peilistä katson. Niin jokaisen muunkin pitäisi tykätä, oli sitten minkä kokoinen tahansa ja mitä tahansa muut ajattelisivat sinusta. Mielipiteitä tähän maailmaan mahtuu, jokaista ei voi, eikä todellakaan tarvitse miellyttää.

Yksi tärkeimmistä asioista on se, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Minä tykkään itsestäni tällaisena. Jos minä puhun, että en pidä ylipainosta enkä lihavuudesta, niin se tarkoittaa, että minä en niistä pidä. Minä en arvostele ketään yksittäistä ihmistä, en ylipäänsä ihmistä, vaan minä puhun siitä ihrasta joka kertyy itse kenenkin vartaloon, just sinne minne sen ei tarvitsisi kertyä.

Jos puhun, että en tykkää läskistä niin miksi se otetaan arvosteluna ihmisiä kohtaan? Iltalehden sivuilla oli artikkeli ja siinä oli tällainen lausahdus: Sanat merkitsevät sitä, mitä niiden halutaankin merkitsevän. Jos negatiivisena pidetty termi nähdään sanana muiden joukossa, se menettää kykynsä satuttaa.  http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2016100522419911_iq.shtml  Tuossa kyseissä artikkelissa sana oli läski.

Se millainen minä olen ja mitä itsestäni ajattelen, ei muodostu siitä mitä te muut minusta ajattelette, ei todellakaan. Kun puhun näin, niin joku varmasti saa taas syyn sanoa minua ylimieliseksi. Ei ole ylimielistä pitää itsestään. On tervettä sanoa, että tykkää itsestä ja siitä minkälainen on.

MINÄ OLEN WOW!

Voitko sinä rehellisesti sanoa samaa?

Se on tuo sana läski, joka saa niskavillat pystyyn!

Provosoiva sana läski mutta sitähän se ihra on: läskiä.

 

Kirjoittelen blogissani paljon mun omia mielipiteitä asioista. Yksi asia jonka olen päättänyt on se, että koskaan en tule lihomaan. Lihomaan siis niin, että minua voisi sanoa ylipainoiseksi. Elämässä tulee kuitenkin asioita vastaan, joskus voi sairastua ja lihominen tapahtuu sitä kautta, tai joku lääkehoito, kiloille vaan et voi mitään, niitä kertyy. On olemassa monia syitä painon nousuun, joihin ei voi itse vaikuttaa ja se on jokaisen vaan hyväksyttävä ja elettävä sitten niiden kanssa.

Kuitenkin ne kilot joihin voin itse vaikuttaa, niin niiden suhteen minä tiedän, ettei minusta koskaan tule ylipainoista eli läskiä. Minua ei kiinnosta tippaakaan se miltä muut näyttää tai kiinnostaako ihmisiä mun ympärillä se edes, että miltä he itse näyttävät. Aivan sama minulle. Jokainen saa tasan olla sitä mitä on. Lihavuus ei myöskään vie kenenkään ammattitaitoa ja osaamista pois, kuten edellisessä tekstissäni jo mainitsin. Lihava tai laiha, jos sinä olet pätevä jossain asiassa, niin sinä olet sitä varmasti minkä painoisena tahansa.

Jos kirjoittaa tekstin, jossa mainitaan sana läski, niin voin olla varma, että monet ihmiset takertuu tuohon yhteen sanaan ja tavallaan unohtaa koko muun tekstin ja sitten tulee täyslaidallinen kuraa niskaan. Saa toki tullakin, kommenttiboksi on avoin teille kaikille lukijoille.

Nykypäivänä jauhetaan kauheasti ulkonäöstä ja etenkin niistä kiloista. Niitä kun ei saa olla liikaa eikä liian vähän. Niitä pitää olla sopivasti. Mikäs sen sitten määrää mikä on sopivasti kenellekin? Vaaka, peili vai ulkopuolisten ihmisten kommentit vai kenties sinä itse ja sun oma olo itsesi kanssa?

Itse olen määrittänyt lihavuudelle tietyn rajan omassa mielessäni. Varmasti jotkut muutkin on näin tehneet. Se ei välttämättä kulje käsi kädessä BMI:n kanssa.

Jos minä olen sitä mieltä, että en halua olla lihava tai ylipainoinen tai minä en haluaisi lihavaa PT:tä itselleni valmentajaksi, niin se on tasan tarkkaan minun oma henkilökohtainen mielipide, enkä todellakaan oleta, että kukaan muu niin ajattelisi. Joku toinen voi ja saa motivoitua pulskasta PT:stä, minä en motivoidu. En vain saisi hänestä motivaatiota vaikka hän varmasti hommansa osaisi. Ihan kuten minua pidetään epäpätevänä vanhempien ihmisten silmissä ikäni tai ulkoisen olemuksen, kuten hiustenvärin vuoksi, silti tiedän kyllä mitä töissä teen.

Monet valittavat sitä, miten nykypäivänä ylipainoisia ihmisiä sorsitaan ja joka paikassa niistä jauhetaan. Olen erään Facebook-sivuston jäsen. Tuolla sivustolla ylipainoiset tsemppaavat toisiaan, kertovat kokemuksiaan miten kilot ovat vaikuttaneet elämään, harrastuksiin ja mieleen. Suurin osa heistä haluaisi olla laihempi, pienempi kokoisempi yms. Siellä se sanotaan ääneen, omat läskit ahdistaa ja ärsyttää. Ei toki kaikkia mutta aika useita. Moni haluaisi olla kevyempi.

Miksei sitten normaalipainoinen, joka treenaa, hitto, aivan hiki otsalla ja veren maku suussa useita kertoja viikossa just sen takia, ettei niitä kiloja pääsisi kertymään, saisi arvostella lihavuutta? No kun minä en siitä mitään tiedä. Jep. Joku kommentoi aika osuvasti edelliseen postaukseen, että sitä samaahan me normaalipainoiset ihmiset tehdään kuin useat lihavat; yritetään pitää se paino kurissa. Joillekin ei vaan ole ehtinyt kertyä sitä vararengasta ja joillekin on. Samalla tavalla siellä salilla pitää hikoilla sen hoikan kuin sen läskinkin.  Silti minulla ei vaan ole mitään oikeutta puhua läskistä, se on tekopyhää. Tavallaan tässä ollaan samassa veneessä kaikki (tai osa teistä ois minut heittänyt jo ajat sitten pois siitä veneestä :D).

Edelleenkin painotan kuitenkin sitä, että en halua läski-puheillani viitata sairauksista johtuviin lihomisiin ja liikakiloihin. Uskon, että ihmiset lihoo muutenkin.

Minulla on oikeus minun omaan mielipiteeseeni asioista. Se ei tarkoita sitä, että se olisi asioissa se absoluuttinen totuus, se on vain se minun mielipiteeni ja miten minä näen asiat. Sinä saatat nähdä ne sitten jo eri tavalla, kuten teistä moni tekeekin. Minun mielipiteeni on joidenkin teidän mielestä bullshittiä ja se on ok.