Eräs huono koiranomistaja täällä hei!

No niin, olen valmiina ristiinnaulitsemiseen. Aion nyt kertoa erään asian joka on alkanut ärsyttämään tässä koiran omistajuudessa. Niiden edellisten lisäksi siis. Alan pikkuhiljaa ymmärtämään sitä fiilistä mitä raskaana olevat naiset kertoo vatsan taputtelijoista. Tällä postauksella en osoita sormella ketään tiettyä henkilöä, eli jos meidän naapurit nyt esimerkiksi lukee tätä blogia niin pahoittelen jo etukäteen. Ei mitään henkilökohtaista! :D

Sanon nyt tämän suoraan ja kiertelemättä. Minua ärsyttää koiran rapsuttelija lapset. Tiedättekö sen tunteen kun kiireessä lähdet käyttämään koiraa ulkona. Samalla näet, että koko kulmakunnan mukulat lähtee juoksemaan aivan kuin hidastetussa elokuvassa kohti sua tai siis lähinnä kohti sun koiraa. Lapset huutaa täysillä koiran nimeä ja tosiaan juoksevat tai pyöräilevät täysillä koiran luokse. Lapset kysyy, osa ainakin, että saako silittää, siitä pisteet mutta kuka koiran omistaja kehtaa sanoa, että et saa silittää, nyt ois vähän kiire. En minä ainakaan. Olen sitten sanonut, että joo vähän saatte silittää, mutta meillä on nyt kiire ja Lakun pitäisi päästä pissalle. Lapset on sitten innoissaan tietenkin lähdössä pissalle mukaan, mutta eipä meidän Laku ainakaan osaa rauhoittua pissalle kun viisi lasta seuraa mukana.

Kohtalaisen tyylikäs muija :D

On käynyt niinkin, että lapset vaan seuraa mukana vaikka olen sanonut, että me käydään nyt pissalla, että odottakaa siinä, että sitten kun tullaan takaisin saatte taas rapsutella. Joskus sana ei ole mennyt perille ja olen joutunut sanomaan napakammin, että nyt pitää totella, että me mennään Lakun kanssa kahdestaan.

En halua teilata lapsia mitenkään. Olin itse pienenä samanlainen ärsyttävä koiran rapsuttaja. Minun oma koiraintoilu lapsena meni jopa niin pitkälle, että muistan kerran menneeni naapurin luokse sisälle koiran mukana, ihan vaan rapsutellakseni koiraa ja käytin minä sitä sitten ulkonakin. Kävin ihan asioikseni soittamassa ovikelloa, että saanko lähteä Pepitan kanssa ulos ja sainhan minä, aina en kyllä saanut.

Laku rakastaa lapsia

Laku rakastaa lapsia ja tykkää olla rapsuteltavana ja mielellään me annetaan sen ottaakin lapsilta rapsutuksia vastaan. Joskus kuitenkin käy niin, ettei lapset tajua, että Laku on itsekin ihan pieni ja ei oikein osaa varoa muita eikä itseään eikä lapset osaa varoa omaa koiran käsittelyään. Siinä sitten taas minä joudun vahtimaan lapsia ja koiraa vaikka näiden lasten vanhemmat saattavat seisoa ihan vieressä.

Olisi joskus kiva lähteä ulos, ilman että pitää juosta nopeasti lasten ohi. Olisi kiva, jos vanhemmat sanoisivat omille lapsilleen, että aina ei tartte rapsutella. Kuitenkin asutaan tässä ja Laku tulee olemaan aina meidän kanssa. Lakua kyllä ehtii rapsuttelemaan. Olisi kiva, että silloin kun sanon, että on hiukan kiire, lasten kanssa olevat vanhemmat ymmärtäisivät tämän myös ja ohjaisivat lapsensa Lakun luota pois, että me päästäisiin jatkamaan matkaa.

Toivon, ettei tästä tekstistä kukaan pahoita mieltään. Laku ei ole sitä varten olemassa, että aina kun se ilmestyy ulos niin sitä pääsee rapsuttelemaan kun se on niin söpö. Laku on meidän koira ja joudutaan käymään useita kertoja päivässä ulkona, että opetetaan se sisäsiistiksi. Pissatusreissut venähtää helposti tosi pitkiksi näitten lasten kohtaamisien vuoksi.

Kuulostan varmaan ihan hirveälle ihmiselle mutta aina ei ole aikaa olla rapsuteltavana :D Ja uskon, että jonkun mielestä minä olen tässä se huono, että en hallitse koiraani. Saattaahan se olla niinkin.

Laske kymmeneen ennen kuin innostut – nykypäivän varhaiskasvatusta

Siis mitä ihmettä minä kuulinkaan! Tähänkö on nykypäivän lastenkasvatus menossa eskareissa ja kouluissa? Kovasti on muuttuneet kasvatusmetodit ajoista kun itse olin lapsi. Itse olen joskus aikaisemmin kuullut siitä, että jos suuttuu niin kannattaa laskea kymmeneen ennen kuin räjähtää. Tuon taktiikan pitäisi toimia minkä ikäiselle vaan. Näin voi välttyä pahimmilta ylilyönneiltä, joita kiukkuisena sanoo tai tekee.

Nykyään sitten pitäisi laskea kymmeneen myös silloin kun olet innostuksesta haljeta ja haluaisit sen näyttää kaikille! Siis panttaa sun onnellisuuden tunnetta ja laske kymmeneen. Oletko varma, että olet sittenkään niin iloinen ja kannattaako tuota sittenkään yleisesti näyttää, että on kivaa. Ei kannata, tai ilmeisesti siihen ollaan menossa.

Yritetäänkö ihmisistä saada tunteettomia koneita? Mikään ei tunnu miltään, ja vaikka tuntuisikin, niin sitä ei saa näyttää, ei iloa eikä ärtymystä. Kunhan vain menet ja teet hommasi. Siis ihan järkyttävää. Ilon ja onnellisuuden tunteet saa todellakin näyttää! Pitää näyttää. Silloin kun onnellisuus pursuaa yli äyräiden ja tekisi mieli huutaa täysillä miten mahtavaa elämä onkaan, niin silloin pitää tehdä juuri niin. Ei silloin lasketa kymmeneen ja odoteta, että tuo tunne menisi ohi.

Ihan yhtälailla ihmisen tunneskaalaan kuuluu ärtymys ja kiukku. Aika-ajoin saa kiukuttaa ja saa lennättää ärräpäitä, kunhan sillä ei satuta ketään. Minulla itsellä tunne-elämään kuuluu ihan kaikki tunteet mitä ihminen voi suinkin tuntea ja minä myös näytän ne tunteet. Joskus voi olla surullinen olo, saattaa itkettää ihan pienimmätkin asiat ja sekin on ihan hyväksyttävää. Ei itkua pidä hävetä, ei se ole nössöä. Se on hienoa, jos pystyy itkun antaa tulla ja näyttämään muillekin.

Lapsena opitut metodit, esimerkiksi siitä miten tunteita näytetään, heijastelee sitten aikuisena  tietynlaisena käyttäytymisenä esimerkiksi parisuhteessa. Rakkauden ja välittämisen tunteet ja hellyydenosoitukset voivat olla todella epämiellyttäviä näyttää sellaiselle ihmiselle, joka ei ole lapsuudessaan oppinut näitä tunteita näkemään tai näyttämään. Omien vanhempien hellyydenosoitukset ja välittäminen opettaa myös lapsia. Lapset oppivat usein muiden ihmisten esimerkistä.

”Usein ihmisille opetetaan lapsuudesta lähtien että tiettyjen tunteiden näyttäminen ei ole suotavaa: viha, suuttumus, turhautuminen, suru, itku… Lapselle kerrotaan, että itsehillintä on tärkeää ja ettei suuria tunteita tule näyttää julkisesti. Tunteiden kontrollointi opitaan nuoresta iästä alkaen. Tämä voi johtaa siihen, että tunteiden kokeminen vähenee ja lähetämme tunteet alitajuntaan muhimaan.” http://mielenihmeet.fi/tukahdutetut-tunteet/

Kuinka moni nainen on kuullut, kun puhutaan miehistä jotka eivät puhu eikä pussaa? Tämä toimintamalli on voitu omaksua sieltä omasta perheestä, oman isän käyttäytymismallista. Jos vanhemmat eivät kosketa toisiaan eikä kehu, niin lapsen on varmasti hankalaa oppia myöskään itse näin toimimaan aikuisena. Oma äitini on ollut aina pussaava ja halaileva ihminen ja niin olen itsekin. Tykkään esimerkiksi kävellä käsi kädessä, se ei ole mielestäni teiniä, kuten monet ajattelevat.

Minä haluaisinkin tietää, mikä taka-ajatus on tuolla, että lasten pitää oppia hillitsemään tunteiden näyttämistä. Turvallisessa ympäristössä kaikenlaisten tunteiden näyttämisen pitäisi olla sallittua.