VASTUUTTOMAT VANHEMMAT

Nykyään näkee paljon ylipainoisia lapsia. Kymmenvuotiaita joiden on hankala liikkua ja hengittää. Normaali juoksupyrähdys, mitä lapset tekee yleensä koko ajan, aiheuttaa ylipainoiselle lapselle puuskuttavan hengityksen ja hankalan olon. Ketä syyttää tästä? Sitä lasta kun syö itsensä siihen kuntoon vai sitä vanhempaa, joka ne ruoat sinne kotiin ostaa ja valinnat kaupassa tekee?

Tietenkin vastuussa on se vanhempi, aikuinen ihminen.

Lapsiperheessä vastuu terveellisestä kasvusta ja kehityksestä on vanhemmalla. Vanhempi määrää lapsen karkkipäivät. Vanhempi on se, joka antaa rahaa karkkipäivänä, joka menee sinne kauppaan, ostaa ne ruoat ja valmistaa ne. Lapsen vanhempi on se, joka tekee sen valinnan mennäänkö taas tänään syömään pitsaa tai mäkkäriä vai syödäänkö kotona. Yhä useammin vanhemmat valitsevat kaupasta einesruoan valmistettavaksi ja se valmistaminen tarkoittaa tässä tapauksessa lämmittämistä.

Ei ole kovinkaan harvinaista, että vanhemmat juottaa lapsilleen jo tuttipullosta sokeroituja mehuja. Sitten ihmetellään kun lapsen hampaat mätänee sinne suuhun ja ne hampaat joudutaan kaikki repimään pois. Jopa alle neljä vuotiailta poistetaan hampaita suusta sen takia, koska ne on jääneet pesemättä ja sitten on juotu sokerilitkuja. Missä on vanhemman vastuu?

Nykypäivänä vanhemmat on lapsiensa toiveiden suhteen liian rentoja. Karkkipäivä on silloin kuin se oma lapsi haluaa, eli mieluiten vaikka joka päivä. Vanhemmat ei osaa sanoa ei. Tai kyllä minä uskon, että monetkin vanhemmat yrittää sanoa ei, mutta joskus äiti tai isä pääsee helpommalla antamalla sille lapselle periksi. Hampaita ei pestä kun ei se lapsi halua. Se on sama ilmiö kun päivystykseen tullaan kipeän lapsen kanssa ja kun hoitaja kysyy, että oletteko antaneet lääkettä lapselle niin vastaus on, että ” ei, kun ei se halua ottaa.” Onko oikeesti niin, että pieneltä lapselta kysytään mielipide siihen, että otetaanko sitä kuumelääkettä tai pestäänkö hampaita? Eikös sen pitäis mennä niin, että nyt otetaan se kuumelääke ja nyt pestään ne hampaat, ihan ilman mitään kysymyksiä. Eihän lapsi osaa itse ajatella omaa parastaan ja seurauksia siitä, mitä se hampaiden pesemättömyys tai jokapäiväinen karkin syönti voi tuoda tullessaan.

Vanhempien pitäisi olla jämäköitä ja joskus ehkä lapsien mielestä ilkeitäkin ja toimittava sen lapsen parhaaksi. Ehkä pitsa vois olla lapsen mielestä sitä, mitä pitäis syödä joka päivä, mutta ei se ole hyväksi kenellekään. Hampaitten harjaus voi olla tympeää puuhaa, mutta kun suun terveydestä on vaan pidettävä huoli. Kipulääke tai kuumelääke voi olla pahanmakuista, mutta se parantaa sitä oloa, niin silloin se on vaan otettava.

Minne on tänä päivänä hävinnyt se vanhemman vastuu kasvatuksessa ja valinnoissa? Perheissä mennään usein ihan täysin sen lapsen ehdoilla. Onko se syy siinä, että niin on helpompi ja kun pitkän työpäivän jälkeen ei vaan jaksa välittää eikä kuunnella sitä itkua kun kielletään se karkin syönti. Silloin on helpompi antaa vain periksi. On vaan helpompi nakata makaronit kiehumaan tai  laittaa kalapuikot uuniin tai vain helpompi lämmittää kaupan eineshampurilainen lapselle ruoaksi. Lapsi on tyytyväinen ja vanhempi pääsee helpolla ja nopeasti. Eli kaikki voittaa?

Puhumattakaan siitä, että ylipaino ei aiheuta vain terveydellisiä haittoja. Lihavuuteen liittyy muitakin haittoja. Suuri koko aiheuttaa kömpelyyttä, mikä rajoittaa leikkeihin ja urheiluun osallistumista. Lihavat lapset joutuvat helposti kaveriporukan ulkopuolelle, ja he ovat normaalipainoisia lapsia useammin kiusaamisen kohteina. (Lähde)

Lapsen ylipaino ei koskaan ole lapsen oma vika. Se on sen vanhemman vika. Lapsen ylipaino ei ole suvussa kulkevaa pyöreyttä, vaan arkipäivän valinnoilla ja päätöksillä aiheutettu tila, joka ei ole terveellinen.

Miksi vanhemmat ei välitä?

Kuva pixabay

MUNASOLUT VANHENEE, BIOLOGIALLE ET VOI MITÄÄN!

Matkustelua arvostetaan enemmän kuin vauvan tuoksuista arkea. Syntyvyys vähenee ja jollei Suomeen tulisi maahanmuuttajia Suomen väkiluku pienenisi. Näitä otsikoita lueskellen on helppo olla lapseton. NOT!

 

 

Kauhea stressi siitä, että kun pitäisi ja pitäisi. Ensisynnyttäjien keski-ikä nousee kohisten koko ajan. Tiedän sen ihan hyvin, sillä kuulun itse siihen porukkaan joka tuota tilastoa varmasti nostaa sitten joskus, toivottavasti. Miksi kuitenkin voin yli kolmekymppisenä sanoa, että en ehkä vieläkään haluaisi lapsia omaan arkeeni? Haluan vielä mennä, tulla ja kokea. Vaikka sitähän sanotaan, että ei lapset estä matkustelua ja menemistä, mutta siis kyllähän ne kovasti sitten muuttaa asioita. Ensinnäkään mitä nyt oon kuullut lapsellisten ihmisten elämästä niin eihän sulle ensinnäkään jää rahaa millä matkustella. Elät täysin kädestä suuhun, siis sen lapsen suuhun.

Mä tiedän, että en sais sanoa tätä ääneen, mutta koiranpentu on hirveästi sama asia kuin ihmispentu eli vauva. Vaikka enhän mä mistään mitään tiedä kun ei mulla ole ollut niitä lapsia! Ehkä maailman eniten ärsyttävä lausahdus!!!! Te kenellä ei ole koskaan ollut koiranpentua ette myöskään tiedä mistään mitään. NI! Mutta siis, koiranpentu valvottaa parhaimmillaan vuoden ajan. Herättää joka yö. Joskus joudut käymään koiranpennun kanssa ulkona joka yö jopa yksi vuotiaaksi saakka. Ihmislapsen kanssa tätä ongelmaa ei ole. Imettäminen onnistuu lämpimässä peiton alla. Vaipan vaihto onnistuu lämpimässä. Vauva kakkaa ja pissaa vaippaan. Koiranpentu tekee tarpeensa milloin minnekin. Koiranpennun kanssa et saa äitiyslomaa, vaan valvot ja käyt töissä. Kokeilkaapa sitä ihmislasten äidit. NI. Plus ollaan huomattu esim. kaupassa käydessä, että vanhemmat paimentaa omia lapsiaan ihan samalla tavalla kuin me paimennetaan meidän Lukaa. Ei sinne, tule tänne, ei koske, älä ota.

Joten kyllä, koiranpennun omistajana voi jotain tietää siitä ”pikkulapsi-arjesta”.

Palataanpa sitten sivuraiteilta asiaan. Mulla lapsiasiat pyörii päässä melko usein ja siis lähinnä ihan vaan sen takia, että yleisesti ihmiset ajattelee, että kyllä niitä lapsia pitäisi jo tämän ikäisenä olla. Mä itse kuitenkin pärjään kyllä oikein hyvin vielä ilman. Uskon myös siihen, että jos mulle on tarkoitettu lapsia joskus tulevan, niin mä niitä voin saada sitten myöhemminkin oli mulla ikää ”liikaa” tai ei. Ja jos niitä ei tule, niin sit ei.

Mua  ä r s y t t ä ä  lukea melkein joka päivä jonkun lehden otsikoista siitä miten tietyssä iässä pitäisi olla jo lapsia. Olen varma, että entisaikaan ei myöskään olisi lisäännytty tyyliin alaikäsenä jos naisella olisi ollut muukin rooli yhteiskunnassa kuin synnyttäjä. Nykyään naisetkin voivat tehdä töitä, edetä urallaan, matkustella ja kasvaa aikuiseksi ennen lasten saantia. Kaiken lisäksi, minkäs sille voi jos seurustelukumppanit eivät ole olleet potentiaalista isä-materiaalia. En mä ainakaan haluaisi lisääntyä kaikkien kanssa kun on vain vähänkin pidempi seurustelusuhde takana. Kohta sitten saisikin huomata, että jaahas, tässä sitä ollaan yh-äitinä. Mä haluan, että mun perhe on kokonainen. Toki, voihan ero yllättää aina vakaammissakin suhteissa, mutta ei kaikkien kanssa vaan tehdä lapsia. Toki tiedän sitten näitäkin joilla on viisi lasta ja kaikilla eri isä tai eri äiti….

Mä en tiedä miksi kirjoitan tästä aiheesta. Ehkä siksi, koska otsikot. Ehkä siksi, että lastenhankinta on jokaisen yksilön valinta ja mikään sosiaalinen paine siitä, että kaikkien pitäisi lisääntyä ja raskautua tietyn ikäisenä, ei saisi tuoda syyllistä oloa yhdellekään naisista! Jotenkin sitä ehkä kokee epäonnistuneensa naisena kun mäkin oon jo kolmekymmentä ja silti lapseton.

Mitä fiiliksiä sulle herää aiheesta?