Suunniteltu toinen leikkaus siirtyy!

Toipuminen on hidasta

Otin yhteyttä tiistaina Lakun leikanneeseen lääkäriin. Lakun leikkauksesta tuli tiistaina siis viikko täyteen. Tukisidos otettiin pois viikko sitten perjantaina ja sen jälkeen Laku on opetellut kävelemään kipeällä jalalla. Alkuun Laku ei luonnollisestikaan varannut vasemmalla jalalla ollenkaan vaan Laku könkkäsi mennä kolmella jalalla. Elämä tukisidos jalassa, joka oli siis melkein kuin kipsi, alkoi Lakulta sujumaan kuitenkin todella hyvin. Lakun menoa se ei hirveästi hillinnyt. Eikä hillitse nyt tuo leikattu jalka ilman sidoksiakaan. Juokseminen tuntuu olevan hyvin helppoa, vaikka eihän Laku saa juosta. Välillä kuitenkin muutama juoksuaskel tulee otettua väkisinkin. Kävely sen sijaan on selvästi vaikeampaa.

<3
Virityksiä haavan suojaamiseksi :D

Kipuja pojalla on ja etenkin ekoina päivinä leikkauksesta niitä oli hyvin paljon. Alkuun Lakulla menikin hyvin vahvat kipulääkkeet. Tramadolia meni kolme päivässä, sehän on kipulääke jota ihmisetkin käyttää, annostus vaan tietysti oli suhteutettu painoon. Tramadolin lisäksi Lakulla on mennyt ja menee edelleen nestemäinen pitkävaikutteinen kipulääke aamussa. Ensimmäisinä päivinä Lakulle ei oikein maistunut ruoka eikä juoma ja se oli hyvin apea, etenkin silloin kun kipulääkkeiden vaikutus alkoi häviämään. Onneksi kuitenkin vahvoista kipulääkkeistä päästiin eroon viidennen päivän kohdilla ja pikkuhiljaa ruokahalukin on alkanut palautua, selvästi kuitenkin toipuminen on vielä käynnissä.

Säälittää katsoa Lakua ja sen kävelyä. Hitaassa kävelyssä ontumisen näkee todella selvästi. Kaiken lisäksi kun se leikattu jalka ei ole ainoastaan kipeä vaan myös se oikea jalka, joka on vielä leikkaamatta kipuilee ja se joutuu nyt sitä pääosin käyttämään liikkumiseen ja painon varaamiseen.

Se puhelu lääkärille..

Tosiaan, soitin lääkärille ja kerroin Lakun sen hetkisestä voinnista. Tultiin lääkärin kanssa siihen lopputulokseen, että seuraavaa leikkausta siirretään viikolla eteen päin, alun perin Laku piti leikata tänään. Toipuminen on vielä liian kesken ajatellen uutta leikkausta. Näin kipeällä jalalla Laku olisi täysin liikuntakyvytön jos toinen jalkakin operoitaisiin. Lääkäri osasi sanoa, että koska alkuperäinen leikkaussuunnitelma muuttui Lakun todella huonon jalan takia ja jalkaa piti operoida korkeammalta, niin tämän vuoksi toipuminenkin on hitaampaa.

Laku on onneksi muuten hyvin virkeä ja energiaa täynnä. Se on hyvä merkki. Jalkakin on parempi varmasti päivä päivältä. Toivotaan, että viikon päästä tämä leikattu jalka on siinä kunnossa, että Laku kärsii siihen varata painoa jo enemmän ja toinen leikkaus saataisiin tehtyä onnistuneesti.

Tänään on muuten tikkien poisto päivä ja hoitaja Hassinen pääsee ne näpräämään irti :D

Kiitoksia kaikille blogin lukijoille, kommentoineille, Instassa tukeneille ja ihan kaikille myötäeläjille <3 Olette ihania ihmisiä ja arvostan kovasti jokaista kommenttia mitä mulle ja Lakulle aina jätätte! Kiitos <3

Koira nauttii. Vesisade on parasta. Ihan sama onko emännällä kiire töihin :D

Voiko sanoa jo, että ollaan voiton puolella?

Pahin päivä takana

Eilen ajeltiin iltapäivällä Akaalle. Klinikka oli ihanissa maalaismaisemissa, vanhassa navettarakennuksessa. Meidät otti vastaan lääkäri Hanna-Leena. Hän tutki Lakun ja tunsi heti kuinka kyynärpää on jo vinoutunut. Jalan pahan tilanteen vuoksi, hän joutui muuttamaan alkuperäistä leikkaussuunnitelmaa. Hanna-Leena sanoi, että joudutaankin leikkaamaan hiukan ylempää ja luuta otetaan pois noin 2cm. No eihän siinä. Luotimme täysin tähän ammattilaiseen.

Tämän jälkeen Laku sai nukutuspiikin. Poika nojasi minua vasten ja ulahti sydäntä särkevästi, kuten eläimet aina ulahtaa kun niitä pistetään neulalla.

 

Siinä meni noin 20 minuuttia kun Laku alkoi menemään pöhnään. Hoitaja otti Lakun ja me sanottiin heipat. Me lähdettiin toimenpiteen ajaksi muualle. Ajateltiin, että josko mentäisiin vaikka Lempäälän Ideaparkkiin siksi aikaa, mutta voin kertoa ettei shoppailut olleet päällimmäisenä mielessä. Saatiin arvio, että noin pari tuntia heräämisineen toimenpiteessä menee. Tämä piti melko hyvin paikkansa.

Puolikuuden aikaan illalla saatiin sitten puhelu, että Laku alkaa heräilemään. Siellähän se poika jo häntä heiluen otti meidät vastaan. Vähän piti tietysti myös itkeä, kun pää oli ihan pöhnässä ja jalkaankin sattui. Lääkäri sitten kertoi meille mitä oli tehnyt.

Ihan kuten ihmisilläkin, koirilla menee ”ranteesta” kyynärpäähän kaksi luuta; värttinäluu (radius) ja kyynärluu (ulna). Lakun kyynärluu on molemmista etujaloista jäänyt jostain syystä vajaamittaiseksi, kun taas värttinäluu jatkaa kasvuaan normaalisti.  Kun nämä kaksi luuta kasvaa eri tahtia, tulee pidempään luuhun eli värttinäluuhun kiertoa ja kyynärniveleen painetta joka saa sitten sen värttinäluun kasvamaan mutkalle ja kierteelle. Koko nivel siis on epätasapainossa.

Jalat virheasennossa

Kuten Lakun tapauksessa, jalat alkoivat menemään virheasentoon ja sen rupesi jo näkemään kun Laku seisoi. Virheasento olisi todennäköisesti näkynyt jo aiemmin mutta Lakulla on niin tuuheat villahousut jalassa ettei niiden  läpi jalkojen asento juuri erotu. Lääkäri sanoi, että viikon tai parin sisällä tilanne olisi edennyt siihen, että kyynärnivel olisi alkanut mennä sijoiltaan. Onneksi niin ei vielä kuitenkaan ehtinyt tapahtua.

Tässä kuvassa jalan mutka näkyy ehkä joten kuten. Vasemmassa jalassa vaiva on vielä pahempi.

Leikkauksessa siis katkaistiin kyynärluu ja siitä otettiin noin 2cm luuta pois. Tämän pitäisi auttaa kipuun, koska paine helpottaa nivelessä kun mikään ei vedä värttinäluuta kieroon. Leikkauksella myös toivotaan olevan se hyöty, etenkin vielä kasvuikäisellä koiralla, että kyynärluu vielä mahdollisesti suoristuisi. Hirveästi mitään ennustuksia tässä tilanteessa ei voi oikein antaa, kun kaiken ratkaisee aika. Lisäksi toinen jalka pitää vielä operoida, koska sielläkin se tilanne kehittyy koko ajan, ja nyt kolme jalkaisena paine tuossa oikeassa jalassa on kovempi, sillä Laku nojaa koko painonsa siihen yhteen, sairaaseen etujalkaan.

Leikkausten jälkeen Lakun jalkojen suoristumista seurataan 4 viikon välein otettavilla röntgenkuvilla. Kaikista parhain lopputulos Lakun kannalta olisi siis jos värttinäluu suoristuisi leikkauksen avulla. Sitä me toivomme. Kuitenkin, vaikka luu ei suoristuisi Laku voisi elää käyrillä jaloillaan, jos vaan kipu, eli ontuminen tällä toimenpiteellä ollaan saatu helpottumaan kokonaan pois. Meitä ei haittaa jos Lakulle jäisi käyrät jalat, eikä siitä ole ongelmaa Lakulle lääkärinkään mielestä. Hän kertoi, että eräällä hänen ystävällä on Jackrussellinterrieri, jolla on saman tyyliset länkisääret kuin Lakulla ja hyvin sekin pärjää.

Iän mukana nivelrikon riski on sitten korkeampi kuin terveillä jaloilla. Se ei ole 100% varmaa, että nivelrikko kehittyy, mutta hyvin mahdollista se on. Sitä sitten tietysti seurataan myös jatkossa.

Lakun jalassa on nyt tikit seuraavaan leikkaukseen saakka. Siteet ovat vielä pari päivää ja sen jälkeen ne voidaan ottaa pois. Kauluria joudutaan pitämään koska Laku hyvin mielellään repisi sidokset jo nyt pois.

Kotiin paluu

Lähdimme sitten kuuden jälkeen illasta, 700€ köyhempinä kohti Jyväskylää. Laku torkkui melkein koko matkan. Aika-ajoin se säikähti jotain kovempaa ääntä mutta rauhoittui kyllä sitten kun jatkoin silittelyä. Kotiin päästyämme jalat ei vielä kantaneet ja Laku nukkuikin olohuoneessa mun miehen kanssa. Ennen unia annettiin vielä kipulääke, jotta yö menisi rauhallisesti. Yöllä poika sitten virkistyi ja otti jalat alleen, ne kolme toimivaa. Lääkäriltä Laku sai luvan käyttää tuota leikattua jalkaa heti kun Lakusta itsestään sille tuntuu, ja eihän siihen sitten kauaa tosiaan mennyt.

Aamulla sitten vaan sidosten päälle muovipussi ja pissalle. Poika painoi metsään ja mamma perässä. Vähän harmittelin ensi alkuun kun märässä metsässä mun varpaat kastui läpykkäissä mutta sitten katsoin tuota pikku rääpälettä joka painoi kauluri kaulassa ja toista etujalkaansa perässä vetäen syvemmälle märkään metsään. Mietin et hei, mun märät varpaat ei oo tässä nyt se suurin ongelma. Pissa tuli, ja sitten lähdettiin kuningastuolissa takaisin kotiin. (Kuningastuoli on nimitys Lakun kyydille jolla hän saa kulkea pissalle ja pois. Se on hyvä kyyti.)

Muuten täällä menee kohtuu hyvin. Lääkkeet Laku ottaa kiltisti, paitsi äsken ei Tramadoli kelvannut minkään lisukkeen kanssa. Onneksi Kabanossi kelpaa ja sillä saatiin lääke menemään. Surullista tässä on se, että vielä kerran joudutaan Laku tähän rääkkiin viemään. Siitä eteenpäin sitten kuitenkin suunta on ylöspäin. Kun leikkaukset on saatu tehtyä, alkaa toipuminen ja kuntoutuminen.

Me tehdään kaikkemme, että meidän pikku Lakke Nyyströmi saisi kivuttoman ja hyvän elämän. Emme todellakaan ole palauttamassa Lakua kasvattajalle tai edes harkitse lopettamista. Tietysti pidämme järjen mukana ja jos tilanne joskus siltä näyttää, että Lakun elämä on enemmän kärsimystä kuin nautintoa, niin osaamme tehdä tarvittavat päätökset mutta nyt ei todellakaan ole hetki ajatella edes moisia valintoja. Me mennään kohti terveempää tulevaisuutta :)