UUSI SOHVA

*Sisältää mainoslinkkejä

Oon pitkään jo tuskaillut meidän olohuoneen sohvaa. Se on ollut tosi raskaan näköinen. Todella massiivinen, eikä sen alta ole voinut imuroida. Sohvassa oli irtotyynyt ja se oli harmaa. Ehkä piirun verran liian tummanharmaa mun makuun. Mä muistan kun emmin tätä ostohetkellä, mutta mies oli tästä ihan innoissaan, just sen takia koska se oli niin valtava. Kerrassaan yksi valtamerialus. Jotenkin se oli myös ihan liian pehmeä ja ryhditön mun makuun. Pikkuhiljaa aivopesemällä sain myös miehen vakuuttuneeksi siitä, että me tarvitaan uusi sohva.

Tein jatkuvasti töitä, eli selasin mainoksia ja nettiä, sen eteen, että meidän uusi sohva jostain löytyisi. Tiesin, että halutaan edelleen harmaa sohva, mutta piirun verran vaaleampi. Lisäksi sohvan alta pitäisi pystyä imuroimaan. Haaveilimme kookkaasta sohvasta, mutta haluttiin jotain muuta kuin divaanisohva. Sohvan piti olla kevyt ulkonäöltään, eikä tuollainen rohnake kuten edeltäjänsä. Sohvan tyynyt olisi hyvä olla kiinteät. Aina kun ostaa tuollaisen sohvan jossa on irtotyynyt, ne alkaa aina jossain vaiheessa luisumaan pois paikoiltaan ja tyynyt muuttuvat muotoaan. AINA.

Löysin sitten ihan extempore meille uuden sohvan. Eksyin jostain ihan vahingossa Veken sivuille. Selailin miehen kanssa valikoimaa ja siellä oli valikoimissa useampikin meitä kiinnostava yksilö. Käytiin läpi jokaisen sohvan ominaisuudet ja verrattiin niitä siihen mitkä oli meidän uuden sohvan toiveet ja vaatimukset. Meidän vaatimukset oli siis;

VÄRI – sen piti olla vaaleanharmaa

MUOTO – hakusessa oli kulmasohva divaanisohvan tilalle. Kevyt ulkonäkö ja sohvan alle piti päästä imurilla

KÄTISYYS – haluttiin, että kulma osa tulee nyt toiselle puolelle kuin mitä meillä oli vanhan sohvan divaaniosa, eli kulman piti olla vasemmalla

Me löydettiin meidän unelmayksilö. Meidän piti kuitenkin hankkiutua meidän entisestä sohvasta jotenkin eroon ennen uuden ostamista ja varma konsti olikin jo tiedossa; Tori.fi. Aikaa meni alle vuorokausi kun sohva oltiin tyyliin jo kannettu meiltä pois. Se meni ihan samantien ja ihan meidän pyytämään hintaan. Me oltiin sitten jonkin aikaa ilman isoa sohvaa. Myytiin ensin vanha ja tilattiin sitten vasta uusi. Meillä on työhuoneessa pieni kahden hengen sillipurkki ja se me kannettiin olohuoneeseen siksi aikaa kunnes meidän uusi ihana sohvamme tuli.

Ja ai että se onkin ihana! Katsokaa nyt! Meidän ihana uusi Elis – avokulma sohva!

Vähän meitä tietenkin jännitti sohvan tulo, sillä ei päästy testaamaan sohvaa etukäteen ennen ostopäätöstä, eikä myöskään nähty sohvan väriä livenä etukäteen. Luotin kuitenkin Veken asiakaspalveluun ja sohva oli juuri sitä mitä luvattiin. Toimituskin toimi. Sohva toimitettiin Vekestä suoraan kotiovelle. Kasaaminen oli todella helppoa, oma mies ei ollut kotona kun sohva saapui, joten naapurin mies autteli ;) Sohva oli kahdessa osassa ja palat vaan käytännössä naksautettiin kiinni toisiinsa.

Ai että, kyllä meidän kelpaa. Tästä muuten pääset katsomaan tarkemmin tämän kyseisen sohvan tietoja.

Haluan nyt ostella sohvan täyteen kaikenlaisia sisustustyynyjä ja vilttejä. Hankalaa vaan löytää mistään kivoja, mutta ehkä ne juuri meille sopivat löytyvät sitten ajan kanssa.

Uusi sohva – mitä mieltä lukijaraati on?

LUKAN ENSIMMÄINEN JOULU

Meillä aletaan pikkuhiljaa rauhoittumaan joulun viettoon. Jouluviikko on ollut todella kiireinen. Töitten jälkeen ollaan aina tultu kotiin, ruokittu ja lenkitetty Luka ja lähdetty tonttuilemaan. Nyt kuitenkin kaikki velvollisuudet on hoidettu ja voidaan alkaa keskittymään omaan jouluun. Kuusi laitettiin eilen ja koristeltiin se myös. Uhkarohkeana laitoin myös joululahjat kuusen alle. Katsotaan saako ne olla ehjänä aattoiltaan saakka. Yhden paketin kulmaa on vähän syöty ja alimpien oksien koristeita kovasti yritetty kiskoa Lukan toimesta, mutta muuten vähin vaurioin toistaiseksi selvitty.

Viime joulun joulukatastrofista oppineena yritän olla stressaamatta yhtään mistään. Viime joulu oli täynnä odotuksia ja kaikki meni viimeisen päälle penkin alle. Tai no lopputulema oli hyvä, mutta kauheeta hampaitten ja hermojen kiristelyä, koska odotukset. Aina kun jotain odottaa ja suunnittelee, niin sen tietää, että kaikki kusee viimeisen päälle. Meidän kuusi oli viime vuonna itse metsästä haettu, tai miehen sisko perheineen haki sen meille. Se ei ensinnäkään pysynyt pystyssä vaan kaatuili koko ajan ja siitä varisi kaikki neulaset tyyliin jo seuraavana päivänä kun otettiin se sisälle. Sitten nukuttiin pommiin kun paisteltiin kinkkua. Ei vaan herätty herätyskelloon kumpikaan. Kinkku oli sitten uunissa kolme tuntia ylimääräistä. Kinkusta tuli alkuharmituksen jälkeen oikein hyvä. Itse tykkään mureasta lihasta. Kinkku ei saa olla sellainen kostea ja lötkö. No tuo kinkku ei sitä ainakaan ollut. Kaiken kruunasi se kun aloin tekemään joulupuuroa aattoaamuna, niin se otti ja paloi pohjaan vaikka hämmensin sitä koko ajan. Kippasin sitten koko setin vessanpöntöstä alas. Voin sanoa, että tuolloin ei naurattanut yhtään, mutta nyt toi on vaan hauska tarina mitä voi kertoilla :D

Joten tänä jouluna ajattelin olla stressaamatta mistään valmisteluista. Päätin, että ostan kaiken valmiina ja puuroakaan en tee. Tosin, oon jo päättänyt, että yritän uudelleen sitä puuroa! Katsotaan mitä siitä tulee. Kinkku laitetaan tänään hyvissä ajoin uuniin ja onneksi meillä on ajastin uunissa eli nyt se ei voi ainakaan jäädä sinne sen takia, että nukuttaisiin pommiin. :D Ja kuusikin käytiin hakee kaupunkilaisittain Plantagenista. Ostettiin sellainen jalostettu versio, jossa neulasten pitäisi pysyä paremmin kiinni ja kuusen kokokin on nyt hallittavampi. Ei se ole ainakaan vielä kertaakaan kaatunut.

Punaviini on avattu ja Greyn anatomia maratooni pyörii taustalla. Kaikki on hyvin <3

Ihanaa joulua mun blogin seuraajille <3