MUNASOLUT VANHENEE, BIOLOGIALLE ET VOI MITÄÄN!

Matkustelua arvostetaan enemmän kuin vauvan tuoksuista arkea. Syntyvyys vähenee ja jollei Suomeen tulisi maahanmuuttajia Suomen väkiluku pienenisi. Näitä otsikoita lueskellen on helppo olla lapseton. NOT!

 

 

Kauhea stressi siitä, että kun pitäisi ja pitäisi. Ensisynnyttäjien keski-ikä nousee kohisten koko ajan. Tiedän sen ihan hyvin, sillä kuulun itse siihen porukkaan joka tuota tilastoa varmasti nostaa sitten joskus, toivottavasti. Miksi kuitenkin voin yli kolmekymppisenä sanoa, että en ehkä vieläkään haluaisi lapsia omaan arkeeni? Haluan vielä mennä, tulla ja kokea. Vaikka sitähän sanotaan, että ei lapset estä matkustelua ja menemistä, mutta siis kyllähän ne kovasti sitten muuttaa asioita. Ensinnäkään mitä nyt oon kuullut lapsellisten ihmisten elämästä niin eihän sulle ensinnäkään jää rahaa millä matkustella. Elät täysin kädestä suuhun, siis sen lapsen suuhun.

Mä tiedän, että en sais sanoa tätä ääneen, mutta koiranpentu on hirveästi sama asia kuin ihmispentu eli vauva. Vaikka enhän mä mistään mitään tiedä kun ei mulla ole ollut niitä lapsia! Ehkä maailman eniten ärsyttävä lausahdus!!!! Te kenellä ei ole koskaan ollut koiranpentua ette myöskään tiedä mistään mitään. NI! Mutta siis, koiranpentu valvottaa parhaimmillaan vuoden ajan. Herättää joka yö. Joskus joudut käymään koiranpennun kanssa ulkona joka yö jopa yksi vuotiaaksi saakka. Ihmislapsen kanssa tätä ongelmaa ei ole. Imettäminen onnistuu lämpimässä peiton alla. Vaipan vaihto onnistuu lämpimässä. Vauva kakkaa ja pissaa vaippaan. Koiranpentu tekee tarpeensa milloin minnekin. Koiranpennun kanssa et saa äitiyslomaa, vaan valvot ja käyt töissä. Kokeilkaapa sitä ihmislasten äidit. NI. Plus ollaan huomattu esim. kaupassa käydessä, että vanhemmat paimentaa omia lapsiaan ihan samalla tavalla kuin me paimennetaan meidän Lukaa. Ei sinne, tule tänne, ei koske, älä ota.

Joten kyllä, koiranpennun omistajana voi jotain tietää siitä ”pikkulapsi-arjesta”.

Palataanpa sitten sivuraiteilta asiaan. Mulla lapsiasiat pyörii päässä melko usein ja siis lähinnä ihan vaan sen takia, että yleisesti ihmiset ajattelee, että kyllä niitä lapsia pitäisi jo tämän ikäisenä olla. Mä itse kuitenkin pärjään kyllä oikein hyvin vielä ilman. Uskon myös siihen, että jos mulle on tarkoitettu lapsia joskus tulevan, niin mä niitä voin saada sitten myöhemminkin oli mulla ikää ”liikaa” tai ei. Ja jos niitä ei tule, niin sit ei.

Mua  ä r s y t t ä ä  lukea melkein joka päivä jonkun lehden otsikoista siitä miten tietyssä iässä pitäisi olla jo lapsia. Olen varma, että entisaikaan ei myöskään olisi lisäännytty tyyliin alaikäsenä jos naisella olisi ollut muukin rooli yhteiskunnassa kuin synnyttäjä. Nykyään naisetkin voivat tehdä töitä, edetä urallaan, matkustella ja kasvaa aikuiseksi ennen lasten saantia. Kaiken lisäksi, minkäs sille voi jos seurustelukumppanit eivät ole olleet potentiaalista isä-materiaalia. En mä ainakaan haluaisi lisääntyä kaikkien kanssa kun on vain vähänkin pidempi seurustelusuhde takana. Kohta sitten saisikin huomata, että jaahas, tässä sitä ollaan yh-äitinä. Mä haluan, että mun perhe on kokonainen. Toki, voihan ero yllättää aina vakaammissakin suhteissa, mutta ei kaikkien kanssa vaan tehdä lapsia. Toki tiedän sitten näitäkin joilla on viisi lasta ja kaikilla eri isä tai eri äiti….

Mä en tiedä miksi kirjoitan tästä aiheesta. Ehkä siksi, koska otsikot. Ehkä siksi, että lastenhankinta on jokaisen yksilön valinta ja mikään sosiaalinen paine siitä, että kaikkien pitäisi lisääntyä ja raskautua tietyn ikäisenä, ei saisi tuoda syyllistä oloa yhdellekään naisista! Jotenkin sitä ehkä kokee epäonnistuneensa naisena kun mäkin oon jo kolmekymmentä ja silti lapseton.

Mitä fiiliksiä sulle herää aiheesta?

Pari lasia viiniä ja kaamea kapula

Ei ole meininki enää samanlainen bileiltojen jälkeen kuin kymmenen vuotta sitten. Ei jestas mun pää Robbie Williamsin keikan jälkeen perjantaiaamuna. Tosiaan, olin mun hyvän ystäväni Outin kanssa liikenteessä Tampereella torstaina. Oltiin jo hyvissä ajoin viime vuonna ostettu liput elokuiselle Robbien keikalle. Nykyään perheellisiä ystäviä tulee nähtyä harvoin ja tapaamiset pitää sopia hyvissä ajoin. Sovittiinkin siinä heti seuraavat treffit Outin kanssa ensi vuoden kesälle :D No ei vais, tai siis toivottavasti pystymme näkemään vähän aikaisemmin.

Kyllä lasi jos toinenkin maistuisi

Kevään ja kesän jälkeisten stressihuippujen jälkeen ajattelin, että oikein piripintaan täytetty viinilasillinen hyvän ystävän seurassa tekisi hyvää tähän väliin. Niinpä ajelin torstaina hyvillä fiiliksillä Tampereelle musiikkia kuunnellen, laulellen ja fiilistellen. Outi mua jo odottelikin Tampereella. Käytiin siinä syömässä ja vähän pyörittiin kaupoissa ja sit mentiinkin valmistautumaan iltaa varten. Outi odotti keikkaa mua enemmän. Mä en oikeastaan koskaan ole sen enempää fanittanut Robbie Williamsia. Kaikki varmasti tietää herran suurimmat hitit jotka radiossakin ovat paljon soittoaikaa saaneet ja ne oli itsellänikin ne biisit mitkä ehdottomasti halusin kuulla.

 

Illan kuluessa yks jos toinenkin viinilasillinen maistui. Ei kuitenkaan liikaa, mutta kun hyvin harvoin enää maistelee edes sitä yhtä lasia, niin pari kolme lasia tekee tehtävänsä. Mahtavan keikan jälkeen päädyttiin käymään sitten vielä puolikkailla oluilla ja kahvilla :D Jep, puolikkailla, koska ei maistunut enää siinä vaiheessa. Tampereen keskustassa oli ihana kahvila auki, jonka pihalla soitti joku nainen pianon tapaista. Sieltäpä sitten otettiin kahvit ja piirakat mukaan ja menimme nauttimaan niistä ulkoilmaan.

Ajoissa nukkumaan

Taksilla sitten hurautimme yöpaikkaamme Outin serkun luokse. Ensiksi tosin ajattelimme reippaasti kävellä, koska matkaa ei ollut paljoa mutta hitto. Pimeä Tampereen yö, ilman gepsiä ja muutama viiinilasillinen pohjilla, niin eihän siitä mitään tullut. Kierrettiin tovi varmaankin ympyrää.  :D Päästin sitten taksilla turvallisesti perille ja nukkumaan heti puolenyön jälkeen. Ja ai että mun ois pitänyt juoda yöllä nukkumaan mennessä vettä. Olo oli niin rapsakka aamulla kun heräsin. Päätä jyskytti valtavasti. Tunsin niin selkeästi sykkeen ohimolla ja aattelin, että se suoni pian puhkeaa siitä paineesta. Mitenkään päin ei ollut hyvä olla ja mietin kovasti, että kai se eilinen sitten oli tämän arvoinen. Kyllä se kai oli :D

Kävin sitten elvyttävässä suihkussa ja talon isäntä keitti meille erityisen hyvät kahvit. Sillä kahvilla ja Buranalla elämä lähti menemään voiton puolelle. Se kahvi. Se oli jotain erityisen hyvää. Yritin tarkkaan kysellä, että miten noin hyvää kahvia voi edes keittää? Sain kahvimerkin selville ja sitä on käytävä itsekin ostamassa ja yritettävä saada samanlaista tai siis mun mies voi yrittää keittää samanlaista. Mä oon ihan umpihuono kahvinkeittäjä :D. Lisäksi kahvimaito jota tuolla yöpaikassa käytettiin ei ollut mitään lehmänmaitoa. Se oli wooow no coooow -maitoa. Sitä hiton ärsyttävän tv mainoksen kaurajuomaa. Woooow, no coooow! Tiedättekö sen mainoksen, missä mies soittaa kosketinsoitinta jossain pellolla ja laulaa vaan; wooow no cooow, vieläpä aika ärsyttävällä äänellä. No nyt on sitten meilläkin kauramaitoa kotona.

Elämä siis sitten elpyi ja ohimosuonikin rauhoittui ja lähdettiin yhdessä kohti Jyväskylää. Reissu oli kaiken kaikkiaan tosi kiva ja tarpeellinen. Kaiken kruunasi hyvä ilma <3 Mutta joo. Kyllä ei oo viinapää enää samalla tasolla kuin joskus parikymppisenä :D Huh! Raskaita reissuja nuo tuommoset.

Itse keikasta ei ole juurikaan kuvia, koska molemmilla meillä ihmeellisesti loppui virrat puhelimesta yhtäaikaa ja sitten keikan jälkeen oli kuitenkin vielä yli 30% jäljellä kun yritettiin avata puhelimia gepsiä varten :D