Mitä dieetille kuuluu?

*Sisältää mainoslinkkejä

Kiireen keskellä on pakko päästä totta kai välillä myös treenaamaan. Myönnän, että mun syömiset ja treenit ovat kärsineet ja olenpa ollut jopa niin huono, että olen lipsunut dieetistä. Kiire ei ole selitys dieetistä lipsumiselle, mutta treenejä on ollut pakko jättää väliin.

Normaalina aamuvuoropäivänä aikataulu on jotakuinkin tällainen:

05.30 Herätys, koira ulos pikapissalle ja sit koiran ruoan jälkeen vähän pidempi pissalenkki.

05.45 Aamupala

06.00 Meikkaus

06.20 Töihin lähtö

07.00 Työt alkaa.

15.00 Työt loppuu.

16.00 noin ollaan kotona ja koiran kanssa pihalle.

16.30 koiralle ruoka ja leikkimistä Lakun kanssa.

17.00 Kodinhoitohuoneen kusialustan siivoamista ja muuta kotitouhua, esimerkiksi ruoan tekoa.

17.30-18.00 välillä taas pihalle Lakun kanssa, nyt vähän pidemmän kaavan mukaan.

20.00 Kotiin ja Lakulle iltaruoka. Sitten taas vähän leikitään ja opetellaan käskyjä.

21.00 Pihalle jälleen.

22.00-22.30 Koira nukkumaan ja oma-aika alkaa.

23.00 Suihkuun ja nukkumaan tai sit vähän televisiota.

Ei työt tekemällä lopu

Hommaa on, kuten näette ja meitä on sentään kaksi tätä rumbaa tässä pyörittämässä, ja silti hukutaan erilaisiin tehtäviin. Pidempi lenkki Lakun kanssa pyritään heittämään aina kolmistaan, muuten yritetään vuorotella ulkoilujen kanssa. Tosin pakko myöntää, että nuo aamulenkit hoitaa mies, muuten mun pitäis herätä entistäkin aikaisemmin. Sitten tässä on ollut jos sun vaikka mitä muuta kaikkea oheistoimintaa lisäksi. Jos meinaa ehtiä hoitamaan ns. ne pakolliset asiat, on pakko jostain nipistää ja tällä hetkellä se on ollut nuo treenit.  Yöunet on olleet tuollaista viiden ja puolen tunnin mittaista taas melko pitkään. Sänkyyn vaan ei pääse aikaisemmin. Onneksi vapaapäivinä sitten saadaan nukkua vähän paremmin. Laku on oppinut nimittäin olemaan öisin hiljaa. Se ei herätä meitä ennen kuin aamulla! Wohouuu!

Kuitenkin välillä sinne salille on pakko mennä, koska kroppa alkaa menemään jumiin jos kovin monta päivää treeneistä jää väliin. Lisäksi onhan se nyt ihan hemmetin hyvä keino purkaa päätä. Joten kappas, dieetti ei tälläkään kertaa mennyt maaliin saakka. Mun oli vaan nöyrryttävä tän arjen pyörittämisen keskellä.

Haluan kuitenkin vinkata teille taas Fitnesstukun 10vee synttäreiden kunniaksi tämän viikon alennuksista, vaikka viikko alkaakin jo olemaan voiton puolella. Fitnesstukku tarjoaa siis toimitukset nyt ilman toimituskuluja ja tällä viikolla alennuksessa ovat kaikki Supermass Nutrition tuotteet! Erityisen hyvä alennus on esimerkiksi Intrazonen kohdalla, kaksi yhden hinnalla. Intrazonehan on siis treenin aikana juotava juoma.

Tästä klikkaamalla pääset ostamaan intraa isolla alella! Ja muista, että tilaukset nyt ilman toimituskuluja!

Käy ihmeessä katsomassa muutkin tarjouksessa olevat tuotteet!

Nyt kun olen tunnustanut, että dieetti meni jälleen mönkään, ainakin kymmenen viikon osalta, niin mulla on olo, että ihan kuin olisin pettänyt teidät lukijat :D (Viisi viikkoa sitä vedin kyllä ihan huolella.) En tiedä mistä tuo tunne kumpuaa. Ehkä se on siitä, että saatan toimia joillekin teistä motivaattorina ja epäonnistuin.

En kuitenkaan halua piiskata itseäni tästä. Elämäntilanne on nyt tämä ja pääasiassa ruokailut on kunnossa, ainut mikä nyt kusee on nuo treenit. Mutta kyllä nekin varmasti tässä ajan kanssa saadaan rullaamaan. :)

Kun on niin kiire ettet kerkeä elämään!

En tiedä onko nämä nyt ne ruuhkavuodet vai mitkä. Tekemistä on niin paljon, että jostain joutuu karsimaan. Koiranpentu vie aikaa ihan hirveästi. Olenkin miettinyt, että miten pienen vauvan kanssa tämä kaikki tapahtuisi. Olen oikeasti miettinyt nyt, että onko minusta koskaan äidiksi?

Koiranpentu-arki ei ole helppoa eikä ylimääräistä aikaa ole. Koiraa joutuu opettamaan koko ajan, siis kaikki mitä tehdään on koiran opettamista. Koko ajan olisi uusia juttuja mihin koiraa tulisi totuttaa ja opettaa. Sitten saa potea huonoa omaatuntoa kun tajuaa, että jotain  on jäänyt nyt tekemättä. ARGH! (ja kaikki te jotka olette sitä mieltä, ettei koiraa ole harkittu tarpeeksi niin juoskaa kuuhun.) Miten voisin koskaan olla vastuussa ihmislapsesta? Entä jos pysty siihen?

Olen aina halunnut äidiksi

Olen aina ajatellut, että ehdottomasti haluan äidiksi joskus. Nyt mieleeni on tullut ajatuksia, jotka puhuvat paljon äitiyttä vastaan. Ymmärrän sen, että hormonihuuruissa äitiys menee ehkä helpommin, koiranpentu kun ei ainakaan minulla saa mitään hormoneja hyrräämään. Voiko sitä kuitenkaan tietää mistään, että onko minua tarkoitettu äidiksi vai pitäisikö tyytyä vain elämään koiran äitinä? Olisiko sittenkin pitänyt yrittää ensin elämää ihmislapsen kanssa ja hankkia sitten vasta Laku?

Kauheaa tajuta, että ajattelee edes tällaisia asioita. Voin sanoa, että vauvakuume on hyvin kaukainen ajatus tällä hetkellä, enkä osaa oikein ajatellakaan, että minulla olisi joskus ollut vauvakuume. Näin ne ajatukset muuttuu. Tuntuu hiukan pelottavalle. Haluaisin haluta lapsia ja tiedän, että mieheni haluaa niitä kyllä, minulle on vain tullut joku ihme lukko nyt päälle. On vain niin itsekäs olo, että haluan elää vielä itselleni, enkä liikaa olla vastuussa esimerkiksi ihmislapsesta.

Kolmekymmentä vuotta ikää ja nyt olen alkanut empimään sitä, että haluanko sittenkään lapsia? Tulee väkisinkin mieleen, että onko minun ajatuksissa jotain vikaa, vai onko elämä koiranpennun kanssa vain niin suuri muutos entiseen, että olen vain yksinkertaisesti järkyttynyt tästä kaikesta. Onhan minulla ennestään kissa, mutta ei se todellakaan sido samalla tavalla.

Nyt voin rehellisesti sanoa, että vaikka olenkin jo kolmekymmentä vuotta, niin lapsilla ei ole mikään kiire.

Miltä minun ajatukset kuulostaa sinun korvaasi kuulostaa?