NAISTEN VÄLISESTÄ KATEUDESTA

Onko tätä ongelmaa ollenkaan miesten välisissä suhteissa? Ystävyydessä tai työpaikoilla? Osaako miehet olla kateellisia toisilleen vai onko miehet helposti vain kavereita, niin kuin meidän naistenkin pitäisi keskenään olla? Tämä ihmeellinen kulttuuri meidän naisten kesken tulee esille mitä erikoisemmissa tilanteissa. Sen on pakko johtua sukupuolesta, sillä monesti esimerkiksi miesten kanssa töitä tehneenä, ei tällaisia ongelmia yksinkertaisesti vain ole ollut.

Itse olen aina joutunut ”kärsimään” ennakkoluuloista. Ihmiset muodostavat mielipiteen tuntematta minua. Välttämättä ei olla edes juteltu, mutta monella on jo mielipide ja ajatus ja VARMUUS siitä millainen olen ihmisenä. Eikä kyse nyt siis ole vain pelkästään minusta. Tämän huomaa myös siitä, että miten toimitaan työyhteisöissä muita kohtaan. Puhalletaanko yhteen hiileen, vai keskitytäänkö vain itseemme. Yleensä ollaan laput silmillä vain omien asioiden kanssa, eikä enää huomata sitä, miten yhteistyöllä saataisiin homma paremmin haltuun ja kaikkien työtä ja kiirettä vähemmäksi.

Mutta ei. Mieluummin me naiset yritämme vain selviytyä ja jokainen vastatkoon vain itsestään ja omista tarpeistaan. MIKSI? Miksi me ei voida tukea toinen toisiamme. Poikkeus tähän on tämä Fitfashionin työyhteisö, eli me bloggaajat. Meillä on yhteinen Facebook ryhmä, jossa me kaikki bloggaajat voimme kysyä neuvoa, vinkkejä tai jakaa kokemuksia asioista liittyen tähän työhön. Tässä porukassa ei ole tällaista kateus-ongelmaa, vaikka ollaan samalla alalla kaikki. Päinvastoin. Me kaikki tuemme toisiamme, voimme pyytää tukea ja tiedämme sitä saavamme. Mikä meidän porukassa on sitten erilaista verrattuna tavalliseen työyhteisöön?

Monissa muissa työyhteisöissä tällaista toinen toisemme tukemista ei kuitenkaan tapahdu. Työyhteisöissä saattaa olla yksittäisiä ihmisiä, jotka olisivat valmiita toimimaan ja työskentelemään yhdessä, mutta enemmistö on niitä, jotka keskittyvät vain omiin asioihin ja omaan kiireeseen ja silloinhan yhdessä työskentely ei toimi.

Sitten se, että kuinka paljon me puhutaan pahaa toisistamme selän takana. Ensiksi ollaan niin kaveria kun ollaan yhdessä porukassa, mutta sitten kun tämä yksi lähtee porukasta pois, muuttuu ääni kellossa. En sano, että olisin täydellinen ihminen itsekään ja varmasti olen purkanut ärsytystäni ääneen muillekin, mutta sellaista kiusaamiseksi luettavaa pahan puhumista selän takana en ymmärrä. Me ollaan aikuisia ihmisiä, jos on joku ongelma niin mene puhumaan suoraan tai niele ongelmasi.

Tai jos joku saa jotain hyvää; vakipaikan töistä, palkankorotuksen tai mitä tahansa sellaista, mistä itsekin on haaveillut, niin sitten kaikki ei vaan voi vilpittömästi olla iloisia tämän toisen puolesta. Miten se on itseltä pois, vaikka toinen saa ja sinä et? Ehkä sinunkin aikasi on joskus ja silloin varmasti toivot, että muut pystyisi iloitsemaan sinun puolesta. Ylipäätään menestyminen, esimerkiksi työelämässä, vaatii aina kovaa duunia. Harva ihminen joka rikastuu tai saavuttaa jotain arvokasta elämässään, on saanut sitä ilman helvetin kovaa työtä. Mikä meitä naisia vaivaa?

Oletko sinä kohdannut kateutta?