Kun on vaan niin hyvä pöhinä päällä!

Mistä motivaatio kumpuaa? Miksi sitä joskus on ja joskus ei ole? Olen tässä yrittänyt miettiä tätä kysymystä useampana päivänä. Olen nimittäin yllättänyt itseni positiivisesti tämän dieetin myötä. Viime syksynä viimeksi yritin dieettiä eli ryhtiliikettä omien elintapojen kanssa. Jaksoin silloin viisi viikkoa tuota yritystä. Vaikka nyt ei ole takana vasta kuin kaksi viikkoa niin tiedän, että tulen menemään nyt pidemmälle kuin edellisellä yrityksellä.

Mielitekoja on ollut, sitä en kiellä. Silti tiedän, että en ole ollut oikeastaan kertaakaan lähelläkään repsahtamista. Haluan onnistua tässä niin paljon enemmän kuin mitä hetkellinen halu jotain herkkua kohtaan on, että en ole valmis uhraamaan tätä hetken nautinnon vuoksi. Kyllä minä senkin tiedän, että ei dieettiä pilata yhdellä repsahduksella, mutta kun sinä kerran annat itsellesi luvan maistella jotain kiellettyä, on se raja helpompi ylittää toisenkin kerran. Joten pysyn mielelläni kokonaan tällä puolen rajaa, että en salli itselleni edes yhtä kertaa sitä ”repsahtamista”.

Eilen kotona syötiin tällaista, tai tuo yks söi, mie vaan tyydyin haistelemaan ja kuvaamaan.

Oltiin perjantaina kavereitten kanssa katsomassa Haloo Helsinkiä Himoksella Jämsässä ja minä olin kuskina. Eli se oli edessä selvinpäin ilta baarissa. Tuli elävästi mieleen ne hetket kisadieetiltä kun oli kesä ja piti tietenkin välillä käydä terassilla ja tietty Ilosaarirockissa piti käydä rokkaamassa (eväänä oli lämmintä maitorahkaa ja kananmunia :D) yms, hyviä muistoja :D. Ne bileet mentiin zero-limujen ja soodaveden voimalla. Kuten tuolloinkin, niin hyvin meni nytkin ilta soodalla, mitä nyt nälkä hiukan yllätti, mutta autossa odotti rahkaa jonka sitten vedin ja sillä selvittiin :)

Mistä motivaatio kumpuaa?

Suurin kysymys kai on, että mistä tuo motivaatio nyt jälleen kerran kumpuaa? Onko kyse ajoituksesta vai mistä? Minua on ärsyttänyt tässä menneinä viikkoina oma pöhötys ja se, että farkut ahdistaa päällä. Kai minä sitten tarpeeksi kauan katselin ja kuuntelin tuota fiilistä, että tuli kunnon agret päälle ja yksinkertaisesti vaan päätin, että nyt tämä saa riittää. Ahdistus ja huono olo itseni kanssa on täysin minun omissa käsissä. Jos en halua ahdistella farkkujen tai omien jenkkojen kanssa, on minun itse tehtävä asialle jotain.

Tuota mantraa kai sitä on tullut hoettua mielessä tarpeeksi kauan kerta tämä nyt toimii näinkin hyvin.

Hyvillä fiiliksillä siis viikko nro. 3 kohti!

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Nälkä, vahva tunne dieetillä?

Kolmatta päivää viedään, dieetillä siis. Maanantainahan se jälleen alkoi, kuten niin monilla muillakin aina ja tavoitteena on tällä kertaa onnistua, mitäpä muutakaan. Tämä alkuvuosi on tosiaan mennyt ihan harakoille jatkuvan sairastelun vuoksi. Se tunne kun oot periaatteessa terve, mutta olo ei ole normaali vaan sellainen sairas. Siis, että tunnet sisimmissäsi ettet ole nyt ihan kunnossa. Se syö motivaatiota lähteä liikkumaan ja kun ei käy liikkumassa, myös ruokailut menee miten menee. Sitä alkaa todella herkästi sallimaan itselle herkkupäivän silloin ja tällöin, koska takaraivossa siintää ajatus, et sit kun olen terve niin tää loppuu. Kuitenkaan sitä tervettä päivää ei meinannut alkaa näkymään.

Eilen töissä mä vedin keitettyä parsakaalia ja työkaveri uunimakkaraa juustolla. Valintoja. Se tuoksui niiiin hyvälle :D

Nyt kun olen jotakuinkin kunnossa, haluan alkaa panostamaan jälleen omaan hyvinvointiin. Haluan pitää huolta itsestäni ja tästä kropasta. Itsehän omilla valinnoillani annan jokapäiväiset rakennuspalikat ja ravintoaineet tälle keholle, jotta mun kroppa toimisi mahdollisimman hyvin. Niin hyvin, ettei ihan jokainen ohikulkeva pikku pöpö siihen tarttuisi vaan energioita riittäisi taistella niitä pöpöjä vastaan.

Joten tosiaan pieni palauttelu normaaleille tavoille tekee tähän kohtaa kevättä todella hyvää. Auringosta saa virtaa ja energiaa tehdä hommat kunnolla ja tuleva kesä nostaa motivaatiota entisestään.

Onko ruoat maistuneet?

Voisi kuvitella, että kun ruoka on maistunut tässä lähiviikkoina enemmän kuin hyvin, ei nykyisten dieettiannosten syöminen pitäisi tuottaa ongelmaa. Kas kuitenkin aamiainen on jo itsessään sen kokoinen, että saa todellakin tehdä töitä, että sen saa syötyä kokonaisuudessaan. Aamupalalla on puuroa, raejuustoa, mehukeittoa ja pilttiä. Sitten vielä iso muki vettä niin jopa alkaa olla maha täynnä.

Kuitenkin tämän jättiläismäisen aamiaisen jälkeen nälkä hiipii tähän tyttöön jo ihan parin tunnin päästä. Maanantai, eli dieetin aloituspäivä oli tähän astisista päivistä nälkäisin ja tuntui, että nälkä ei syömällä häviä. Olo, tarkemmin sanottuna se nälkä alkaa pikkuhiljaa tasoittua. Varsinaisesti mitään heikotusta en ole joutunut kokemaan, energiaa on kyllä mutta jotain tekisi aina silloin tällöin mieli napostella.

Niinpä niin, vanhat tavat tuntuisi pysyvän mielellään mukana. Ihan huomaamatta olisin voinut maanantainakin syödä yhtä sun toista, koska ne kaikki oli käden ulottuvilla. Sukulakut, turkinpippurit, leipä jne… olis maistunut kyllä! Alkuun se varmasti vie taas hetken, ettei ajatukset siirry kahvitaukoon ja siihen kahvileipään päivän mittaan. Tiedän, että pärjään, olenhan tehnyt vastaavan ennenkin. Siltikin 10 viikkoa ilman mitään makeaa tai ylimääräistä tuntuu jo ajatuksen tasolla kauhean hankalalle. Niin koukussa minä taidan olla valkoiseen sokeriin.

Mielenkiinnosta odotan niitä päiviä, kun kaikenmaailman herkut ei jatkuvasti pyöri mielessä ja nälän tunne alkaa tasaantua. Tiedän, että pärjään.

On mahtava kuulla, että siellä on moni muukin samojen ajatusten ja tilanteiden äärellä. Täällä voidaan ehdottomasti jakaa tuntemuksia ja fiiliksiä. Tsempataan toinen toistamme sitä unelmien kesäkuntoa kohti! :)

Voiko kotiinsa muuten rakastua? <3