Kun on vaan niin hyvä pöhinä päällä!

Mistä motivaatio kumpuaa? Miksi sitä joskus on ja joskus ei ole? Olen tässä yrittänyt miettiä tätä kysymystä useampana päivänä. Olen nimittäin yllättänyt itseni positiivisesti tämän dieetin myötä. Viime syksynä viimeksi yritin dieettiä eli ryhtiliikettä omien elintapojen kanssa. Jaksoin silloin viisi viikkoa tuota yritystä. Vaikka nyt ei ole takana vasta kuin kaksi viikkoa niin tiedän, että tulen menemään nyt pidemmälle kuin edellisellä yrityksellä.

Mielitekoja on ollut, sitä en kiellä. Silti tiedän, että en ole ollut oikeastaan kertaakaan lähelläkään repsahtamista. Haluan onnistua tässä niin paljon enemmän kuin mitä hetkellinen halu jotain herkkua kohtaan on, että en ole valmis uhraamaan tätä hetken nautinnon vuoksi. Kyllä minä senkin tiedän, että ei dieettiä pilata yhdellä repsahduksella, mutta kun sinä kerran annat itsellesi luvan maistella jotain kiellettyä, on se raja helpompi ylittää toisenkin kerran. Joten pysyn mielelläni kokonaan tällä puolen rajaa, että en salli itselleni edes yhtä kertaa sitä ”repsahtamista”.

Eilen kotona syötiin tällaista, tai tuo yks söi, mie vaan tyydyin haistelemaan ja kuvaamaan.

Oltiin perjantaina kavereitten kanssa katsomassa Haloo Helsinkiä Himoksella Jämsässä ja minä olin kuskina. Eli se oli edessä selvinpäin ilta baarissa. Tuli elävästi mieleen ne hetket kisadieetiltä kun oli kesä ja piti tietenkin välillä käydä terassilla ja tietty Ilosaarirockissa piti käydä rokkaamassa (eväänä oli lämmintä maitorahkaa ja kananmunia :D) yms, hyviä muistoja :D. Ne bileet mentiin zero-limujen ja soodaveden voimalla. Kuten tuolloinkin, niin hyvin meni nytkin ilta soodalla, mitä nyt nälkä hiukan yllätti, mutta autossa odotti rahkaa jonka sitten vedin ja sillä selvittiin :)

Mistä motivaatio kumpuaa?

Suurin kysymys kai on, että mistä tuo motivaatio nyt jälleen kerran kumpuaa? Onko kyse ajoituksesta vai mistä? Minua on ärsyttänyt tässä menneinä viikkoina oma pöhötys ja se, että farkut ahdistaa päällä. Kai minä sitten tarpeeksi kauan katselin ja kuuntelin tuota fiilistä, että tuli kunnon agret päälle ja yksinkertaisesti vaan päätin, että nyt tämä saa riittää. Ahdistus ja huono olo itseni kanssa on täysin minun omissa käsissä. Jos en halua ahdistella farkkujen tai omien jenkkojen kanssa, on minun itse tehtävä asialle jotain.

Tuota mantraa kai sitä on tullut hoettua mielessä tarpeeksi kauan kerta tämä nyt toimii näinkin hyvin.

Hyvillä fiiliksillä siis viikko nro. 3 kohti!

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Viikko dieettiä takana, voiko tämä olla näin helppoa?

Varmaan joku alkuhuuma menossa vielä, sillä en todellakaan olisi uskonut, että ensimmäinen viikko olisi mennyt näin helposti. Suurempia mielitekoja ei ole ollut, paitsi ihan ensimmäisinä päivinä oli kova nälkä mutta sekin nälkä oli sellainen tunne, ei varsinaisesti heikottanut tai mitään sellaista. Eväätkin kulki nätisti mukana joka päivä töissä. Töitten jälkeen jälleen pakastepurkit esiin jääkaapista ja välipalaa syömään. Helppoa kuin heinänteko.

Tai sitten ei. Pitää kuitenkin muistaa, että tässä on vielä reilu kahdeksan viikkoa jäljellä. Eli hiton pitkä aika. Toisaalta tuo aika tuntuu ihan lyhyelle mutta toisaalta, hitsin pitkälle. Tämä toinen viikko on ollut vaikea sen vuoksi, että menkat ovat tuloillaan ja sehän tietää ainakin allekirjoittaneella suden nälkää (eikös sudet ole nälkäisiä?) ja mielessä pyörii vaan valtavat mieliteot oikeastaan kaikkea syötävää kohtaan. Nyt se oikein korostuu, sillä nyt en voi päivän mittaan tyynnyttää mielihalujani satunnaisella napostelulla.

Onneksi minulla on kannustava mies kotona, joka tukee minua tässä projektissa. Mies seuraa sivusta etenkin tätä minun haistelu-oirettani. Kyllä, dieetillä minusta puskee esiin sellainen eri ruokien, etenkin herkkujen ja leivän ja pullan haistelija. Nyt tällä toisella viikolla huomaan hajuaistini selkeästi aktivoituneen ja kaikenlaiset ruoan hajut leijailee herkemmin nenään. Kisadieetillä silloin aikoinaan muistan kulkeneeni kaupassa pullahyllyä eteenpäin ja nostelleeni tyyliin joka toisen paketin nuuskuteltavaksi. :D Tuoreet munkit oli parhaimpia!

Mutta onhan se haistelu nyt parempi kuin repsahdus

Tiedän sen, että siellä on ihmisiä jotka ajattelee, että miksi olla noin ankara itselleen. Miksi pitää olla ehdoton? Olen ehdoton itselleni tällä dieetillä siksi koska ruokavalion siistiminen muilla keinoin ei ole onnistunut. Olen vähän sellainen joko tai- ihminen. Jos päätän, että saan syödä herkkuja silloin tällöin, niin sitten pidän huolen kyllä siitä, että syön niitä myös silloin tällöin ja vähän muulloinkin. Homma ei varsinaisesti lähde käsistä mitenkään vaan ennemminkin herkuttelusta tulee totuttu tapa.

Nyt on vähän erilaiset herkut millä mennään :D

Joten nyt sitten jätettiin kaikki ylimääräinen pois sinne kaupan hyllylle, jotta herkut ei houkuttelisi kotona. (Tää tosin meni pieleen heti kun varattiin virpojille kunnolla herkkuja ja sitten meillä kävi vaan kaksi lasta virpomassa ja nekin osittain pakotettuna, joten ne munat ja patukat on kotona edelleen.)

Vertaistuki paras tuki

Kyllä se silti vaan taitaa olla niin, että ihminen kuka kiehuu sinun kanssa samassa sopassa on se paras tuki ja turva ja ymmärtää fiilikset. Tai sellaisen henkilön kanssa niitä ajatuksia ja tuntemuksia on ainakin helpointa jakaa, kuten mulla nyt on. Ystäväni Vilma aloitti tosiaan samaan aikaan dieetin. Vilma käy samat taistelut, samojen demonien ja ”rajoitusten” kanssa. On mukava kuulla, että ei se muillekaan ole pala kakkua tämä projekti, mutta se helpottuu varmasti päivä ja viikko kerrallaan.

Normaali elämänrytmi, treeniä ja purkkiruokaa

Se mikä minut on iloisesti yllättänyt, on nuo salitreenit mitkä ovat nyt jälleen alkuvuoden ongelmien jälkeen pyörähtäneet varsin mukavasti liikkeelle. Käyn salilla nyt neljä kertaa viikossa. Treenaan jalat pari kertaa viikkoon ja muun kropan sitten kahtena muuna päivänä. Lihakset on kyllä nyt alkuun menneet todella jumiin, etenkin jalat mutta onhan se nyt ihana tunne kun voi taas tehdä ja treenata, eikä heti ole alkanut tuntumaan olo kipeälle kun vähän saa treenirytmistä kiinni. Sitä osaa selkeästi arvostaa tätä kykyä liikkua ja urheilla aina vasta sitten kun se hetkeksi sinulta viedään pois.

Nyt tosiaan nautiskelen vaan treeneistä ja niistä ruoista mitä saan tällä hetkellä syödä. Tänään on tältä viikkoa viimeinen työpäivä tehty ja seuraavan kerran menen töihin vasta maanantaina. Saa tässä välissä kunnolla hengähtää ja ladata akkuja! Jos viitsin, niin jonkin spesiaalin pääsiäisaterian voisin kehitellä viikonlopuksi, dieetin rajoissa toki. Onpa nimittäin puuroleipäsetkin tehneet paluun Nopen kokeilevaan keittiöön. Voisin huomenna vaikka tehdä päivitetyn postauksen noista maankuuluista leivistä, jotka on sallittuja jopa dieetillä!

Joten huomiseen muruset! <3

Kuinka moni muistaa kisadieetin puuroleipäset? :D