Viis kiloa veks!

Kaksi viikkoa takana ja ensi viikolla kiristyy meiningit. Ruokavalioon on tulossa jonkin verran muutoksia ja odotan niitä jännittyneenä. Eka viikko meni siis kaiken kaikkiaan todella helposti. Tällä viikolla nälkä on ollut mukana kuvioissa jo paljon enemmän. Ruokailun jälkeen nälkä ei enää menekään ohi, ei tule kylläistä oloa ja heti perään voisi syödä samanlaisen annoksen ruokaa. Mies ihmettelee et miten jaksan lähteä treenaamaan näillä ruoilla mutta oikein hyvin. Tosi usein kun lähden treenaamaan niin mulla on jo silloin nälkä. Kuitenkin tuo näläntunne häviää kun pääsee salille. Salin jälkeen odottaa mojova palkinto, eli bansku, niin sen voimalla jaksaa kyllä :)

Tällä viikolla ja etenkin viikonlopun aikana on tehnyt kaikkein koviten mieli kaikkee hyvää mässyä. Perjantaina työpäivän jälkeen haaveilin valkoviinilasillisesta ja sit oon kaiholla katsonut instasta muiden pitsa- ja suklaakuvia. Samaan aikaan lohduttaudun (siis oikeesti ei tässä tarvii mitään lohtua, tää on neljän viikon dieetti, elämä jatkuu tämän jälkeen ja suklaa ja viini ei maailmasta lopu) sillä, että parin viikon päästä tää rypistys on ohi. Tosin olen kovasti pohtinut sitä, että mitäs tän jälkeen. No todellakaan en palaa ainakaan entiseen rytmiin. Varmaan noudatan jollain tapaa tätä dieetin runkoa, mutta ehkä hitusen sallivammalla otteella.

Viikonlopun fiilikset kulminoituu tähän kuvaan :D

Tuloksista en osaa sanoa mitään tarkempia lukuja vielä näin kahden viikon jälkeen, koska en ole siis sitä tyyppiä joka ravaa siellä vaa’alla enkä myöskään ottanut mitään mittoja itsestäni. Luotan siihen omaan oloon. Se olo kertoo kyllä vahvasti, että asioita tapahtuu hyvää tahtia. Olo on kevyempi ja ei turvota. Varmasti nesteitä on jonkin verran saatu jo potkaistua liikkeelle. Aineenvaihdunta hyrrää. Siitä kertoo esimerkiksi se, että vessassa joutuu käymään tiheämmin. Salilla alkulämpän jälkeen joutuu käydä vessassa, mitä ei ennen todellakaan tarvinnut tehdä ja kotoa kun lähtee liikkeelle niin lähtiessä vessaan ja sit kohta jo pitää miettiä, et missä vois käydä seuraavaksi luikauttaa pikku lirut :D

Tosiaan, puoliväliin ollaan päästy jo tätä dieettiä. Aika menee nopeasti ja motivaatio pysyy korkealla kun olotila on hyvä. Treenit on luistaneet myös tosi hyvin. Salilla on ollut ihan mahtava treenata ja ajaa itseään piippuun. Se tunne kun oot antanut kaikkesi, se vaan on jotain mahtavuutta. <3

Mites teillä muilla miinus vitosilla menee?

 

Vuorotyö – uhka vai mahdollisuus?

Mahdollisuus sanoisin jos mentäisiin ajassa taakse päin vaikka neljä vuotta. Uhka sanoisin jos juuri nyt kysyttäisiin.

Olen tehnyt koko elämäni vuorotyötä. Jo ennen kuin aloin tekemään töitä hoitoalalla, työskentelin ABC liikenneasemalla kolmivuorotyössä, se oli siis aina auki 24/7 365.  (Woop Woop Pitkälahti ABC Kuopiossa). Tämän jälkeen siirryin kunnolla kaupan alalle ja sielläpä sit kans oltiin vuorotyössä, ainut muutos oli ettei yövuoroja tarvinnut tehdä, mutta viikonloput kaupoissakin paahdetaan töitä. Sittenpä siitä hoitoalalle. Reilu vuosi sitten tein vielä yövuoroja. Kun muutin Jyväskylään työnkuva muuttui sen verran, ettei yövuorot olleet enää pakollisia. Ai että mä huokaisin helpotuksesta. Yövuoro krapula on jotain aivan kauheeta ja oli vaan niin huippua, että pääsin irtaantumaan yövuoroista.

Vuorotyö aiheuttaa ihan fyysisiä oireita

Itse oireilen yövuorojen välissä tosi rajusti. Olen jopa joutunut käymään oksentamassa, kun yritän laittaa yövuoron päätteeksi unille. Sitten kauheat määrät lisälyöntejä, se sumuinen ja väsynyt olo ja aikaansaamattomuus. Siitä kun sitten joskus viikon päästä toivut niin kohta oli jo uusien yövuorojen aika. Jos yövuoroja sattui vielä kolme-neljä putkeen, niin mä makasin vaan kotona nuo päivät. Ensin nukuin niin myöhään kuin suinkin vaan pystyin ja sitten siirryin makaamaan koomassa sohvalle. Kyllä sitä töissä sitten virkistyi, mutta mitään muuta järjellistä en yövuorojen välissä saanut aikaiseksi. Elämä meni hukkaan täysin noilta päiviltä.

Nyt kun olen saanut tehdä töitä kahdessa vuorossa ja painottaen vielä aamuvuoroja huomaan oman jaksamisen kasvaneen. Lisäksi teen tuplavuoroja, jotka jaksan hyvin ja niillä saan sitten lisää vapaita. Toki, jos en saa riittävästi unta yöaikaan olen väsynyt töitten jälkeen, mutta tämä nyt johtuu ihan univelasta, ei vuorotyöstä. Tällä hetkellä testaan tätä päivätyötä vuoden loppuun. Näin vajaan viikon kokemuksella voin jo sanoa, että toimii! Se, että ensinnäkin menen nyt kahdeksaan töihin, se on NIIIIN eri kuin jos menee seiskaan. Mulla on jo heti herätessä eri olo. Paljon virkeämpi ja selkeämpi. Työpäivän jälkeen en ole kuitti vaan jaksan touhuta. Väsymys tulee sitten luonnollisesti illasta, kuten pitääkin.

Muut hyödyt päivätyössä

Ja sitten se muu elämä työn ohessa. Normaalisti vuorotyöläisenä sun pitää miettiä työvuorojen mukaan treenit ja kavereiden tapaamiset, tai saati se, että millon voit viettää aikaa sun miehen kanssa. Tälleen päivätyössä sun ei tartte kattoa työvuorolistaa ja miettiä, että missä välissä jaksat tai ehdit salille treenaamaan. Sä tiedät, että joka päivä pääset kotiin viimeistään klo 16. Sulla on siis mahdollisuus käydä joka päivä salilla tai ainakin voit vapaasti valita ne treenipäivät. On ihana perjantaina todeta miehen kanssa yhteen ääneen, että jee viikonloppu alkoi, voidaan tehdä asioita yhdessä.

Ymmärrän sen, että joka työpisteessä ei vaan voi tehdä pelkästään päivätyötä ja ymmärrän sen, että kaikille vuorotyö ei käy raskaaksi. Jotkut tekee vuosia pelkästään yötöitä  ja se sopii heille (mutta näkyy naamasta sori vaan :D).  Ehdottomasti suosittelen kuitenkin kokeilemaan välillä muutakin kuin sitä omaa työtä ja työpistettä, jos suinkin vaan on mahdollista. Useimmat työpaikat auttaa ja tukee työkiertoon lähtemistä.

Mä olen joutunut nyt tosissani punnitsemaan sitä, että teenkö työtä jota rakastan vai ajattelenko omaa jaksamista? Olen plussannut ja miinustanut mielessäni miettien vuorotyötä ja arkityötä tai edes työtä jossa ei tarvitse tehdä öitä. Tällä hetkellä vaakakuppi kallistuu vahvasti sinne oman jaksamisen puolelle. Se on mulle tärkeintä. Teen joka tapauksessa työtä josta nautin. En ehkä saa niin suuria kicksejä kuin mitä akuuttihoitotyöstä, mutta jaksan itse paremmin tällä tavoin ja kun jaksan itse paremmin, jaksan taas tehdä työni paremmin. Positiivinen oravanpyörä. :)

Mites dieetti?

Oon nyt mennyt viikon tolla viis kiloa veks dieetillä. Olo on tosi hyvä.  Nälkä kyllä muistuttelee ruoka-aikaan kovastikin välillä mahan pohjalla, mutta niin sen pitääkin. Tää on sen verta lyhyt dieetti, että jos haluaa nähdä jotain tuloksia, niin sitä nälkää pitää sietää. Tänään kävin yleisurheilutreeneissä ja ne kicksit mitä sieltä saan on jotain niin uskomatonta. Joka kerta on vaan fiilis, että ei vitsi, niiiiin mun paikka ja niiin mun harrastus.

Treenin jälkeen ruokaorgasmi :D

Dieetin pieniä ärsytyksiä; kun sulla on kiljuva nälkä ja yks porkkana on ruskee etkä voi syödä sitä!!

Mut sit tänään olin ihan nälissäni jo treenin jälkeen ja kotiin ku pääsin niin äkkiä ruoka tulille, ei ollu nääs valmiina! MOKA mut onneks en sortunut mihinkään ja sain kohtuullisessa ajassa ruoan eteeni. Nyt jo hymyilyttää :)

Mut hei, mitä mieltä te olette vuorotyöstä? Jaksatteko treenata ja miten saatte treenit ja ruokailut sopimaan vuorotyön kanssa yhteen?