Oma kehu haisee…

…Ihan helvetin hyvälle.

Pakko myöntää, että olen hiukan ylpeä blogistani ja teistä arvoisat lukijat. Teidän ansiostanne blogissani käydään hyvää keskustelua milloin mistäkin. Viimeisimpänä aiheena blogissani keskustelua on aiheuttanut meidän perheen uusi tulokas Laku-koira.

Olen kärkäs ja mielipiteitä omaava henkilö luonnossakin. En siis kirjoita näitä tekstejä mitenkään tieten tahtoen provosoivasti. Minulla vaan on mielipide lähes joka asiaan ja voin sen yleensä ihan hyvillä mielin sanoa. Miksi en sanoisi? Ihmisillä yleensä on mielipide, turhaan kai sitä oman pään sisällä asioita vaan pyörittelee. Uskallan puhua omilla kasvoillani useastakin asiasta.

Hyväksyn sen, että kaikki eivät ole kanssani samoilla linjoilla monestakaan asiasta, enkä minä komppaa kaikkia. Mielipideasiat ovat mielipiteitä. Niitä on yhtä monta kuin on meitä ihmisiäkin, väittäisin. Mielipideasiat ovat monesti sellaisia, että ne kuumentavat herkästi ihmisten tunteet. Monesti tulee ihmeteltyä, että miten joku voi ajatella tuosta asiasta tällä tavoin, eihän se nyt ole noin tuokaan asia! Mielipiteet herättää kauhistuneita ja ärsyttäviä tunteita ennemmin kuin ihastuneita tunteita.

Osaatko kuunnella?

Itse kyllä yritän kuunnella eri ihmisten mielipiteitä asiasta. Hän voi olla minun kanssani aivan eri linjoilla mutta jos hän osaa perustella kantansa, eikä vain tokaise, että asia on näin, niin voin harkita ja miettiä hänenkin kantaansa enemmän. Joskus asioista saa tällä tavoin aivan uusia näkökulmia. Voi huomata, että ei vitsi, totta tosiaan, asian voi ajatella myös noin! Mielipiteistä voi myös siis oppia. Se vaatii vain sen, että kuuntelee oikeasti sen toisen ihmisen mielipiteen.

Minä ajattelen niin, että he ketkä ajattelevat intohimoisesti ja järkkymättömästi jostain asiasta, eivät välttämättä osaa pysähtyä kuuntelemaan sen ”vastapuolen” ajatusta ja mielipidettä. Joskus kuitenkin kannattaisi, etenkin jos tämä toinen osaa perustella kantansa hyvin.

Tiedän sen, että minulla on mielipiteitä ja tiedän myös sen, että minun blogin lukijoilla on mielipiteitä. Joskus haluan herätellä teitä ja joskus haluan provosoida teistä puhetta irti, ehkä kärkkäidenkin sanavalintojen avulla.

Joten, jos ajattelet, että minun blogini voisi olla tätä:

Keskustelunherättäjä

Sosiaalisen median kingi, joka erottuu joukosta. Vaikuttaja, jonka tekstit/videot/postaukset herättävät tunteita joko puolesta tai vastaan. Ei pelkää tarttua vaikeisiin aiheisiin eikä hätkähdä tunteikkaasta palautteesta.

Niin voit käydä antamassa ääneni blogilleni tämän linkin kautta. Sinun ei tarvitse ehdottaa muihin kategorioihin mitään, mutta jos seuraat muitakin blogeja ja tiedät juuri sopivat johonkin toiseenkin kategoriaan, niin ilmianna hänetkin!

Äänestäneiden kesken arvotaan lippupaketteja tämän vuoden The Blog Awards Finland tapahtumaan.

Kuka sen kissan hännän nostaisi, jollei kissa itse! ;)

Kun kulissit romahtaa

Se mitä sosiaalisessa mediassa jaetaan, ei koskaan kerro koko totuutta. Harva tulee oikeasti edes ajatellakseen sitä, mitä kaikkea muuta niiden kuvien takana piilee kuin se nätti pinta. Kun esimerkiksi Instagramiin jakaa kuvan, se kuvastaa niin lyhyttä hetkeä sen ihmisen elämästä, että se ei mitenkään voi olla koko totuus.

Kuten esimerkiksi eilen aamuna luettu uutinen muistutti taas tästä vähän. Vaikka en tunne henkilökohtaisesti Nanna Karalahtea, saati Jere Karalahtea, heidän erouutisensa pysäytti kyllä minut ainakin. Laitoin jopa miehellenikin viestiä, että OMG ne eroaa! Jotenkin olen omassa mielessäni sijoittanut heidät sellaisen vaaleanpunaisen kuplan sisälle, jossa on iloa, rakkautta ja naurua. Edessä päin olisi onnellisuutta ja pitkä yhteinen parisuhde pienen lapsen kanssa. Ajattelin mielikuvissani, että kaikki on varmasti näillä kolmella todella hyvin.

Blogimaailma ja Instagram

Kuvien avulla saa luotua tietynlaisen illuusion elämästään, myös blogitekstien avulla saa luotua illuusion, helposti. Sehän on bloggaaja  itse joka päättää mitä asioita jakaa elämästään blogissa. Bloggaaja voi joko keskittyä pelkästään siihen hyvään, kertoa asioita jopa väritetysti ja antaa elämästään kiiltokuvamaisen version lukijoille tai sitten voi kertoa asiat siten niin kuin ne on. Harvalla meistä täällä on asiat niin hyvin, etteikö joskus tulisi eteen jotain paskaakin. Itse tykkään lukea sellaisia blogeja joissa kerrotaan elämästä ja asioista rehellisesti. Joskus totta kai on kiva vain fiilistellä toisten helppoa ja hyvää elämää. Lukea miten kaikki sujuu kuin rasvattu. Positiivisuutta, iloa ja onnea ei kai koskaan voi olla kenenkään elämässä liikaa.

Kun  lukee blogeja tai jos seuraa Instagramissa jotain tiettyä henkilöä aktiivisesti, sitä kokee ”tuntevansa” sen ihmisen. Kun näitten seuraamiensa ihmisten elämässä sitten tapahtuu jotain hyvää tai pahaa, sitä tulee eläydyttyä näihin tilanteisiin aivan kuten tuntisi kyseiset ihmiset. Itse olen myötäelänyt monet raskaudet, kihlat ja häät. Olen ollut tällaisista tapahtumista todella onnellinen näitten ihmisten puolesta.  Jos seuraamani ihminen menestyy jossain lajissa tai saavuttaa elämässään jotain muuta merkityksellistä, sitä tulee itsekin tosi iloiseksi näistä hetkistä. Sama homma sitten kolikon kääntöpuolella. Parisuhteen kariutuminen, sairastuminen yms.. järkyttää suoraan sanottuna aina välillä.

Sitä alkaa aina miettimään, et hei hetkinen, enhän minä edes tunne tuota ihmistä mutta silti tunnen näin voimakkaita tunteita, miten voi olla mahdollista?

Saitteko kiinni mitä tarkoitin?

Eläydyttekö te bloggareiden tai muiden seuraamienne henkilöiden elämäntapahtumiin?