AMMATTINA SYÖMISHÄIRIÖ

Syömishäiriö on aina sairaus ja minun mielestä on hirveää, että jotkin urheilulajit vaatii urheilijalta sitä, että sun pitää olla äärimmäisen laiha, että voit menestyä. Paljon uutisoitiin joku aika sitten bikinifitneksen (epä)terveellisyydestä ja siitä, miten kisalavoilla nähtiin vain ruskettuneita luurankoja bikinit päällä (plus ne silarit), ei urheilijoita. Nuoret naiset riuduttaa itsensä sairaalloisen laihaksi yhtä hetkeä varten. Naisten olemuksia ruodittiin medioissa ja blogeissa. Pääosin kommentointi oli negatiivista.

Urheilumaailma on täynnä sairaita lajeja joissa ei nyt ihan välttämättä ihan voi sanoa, että arvosteta, mutta jollain tapaa kiinnitetään huomiota kilpailijan ruumiinrakenteeseen, esimerkkinä balettitanssijat ja taitoluistelijat. Lisäksi on tosi paljon lajeja joilla ei ole välttämättä, ainakaan minun mielestä, mitään tekemistä urheilun kanssa. Tästä esimerkkinä mäkihyppy, miesten laji. Minun serkku seurusteli aikoinaan erään menestyneen suomalaisen mäkihyppääjän kanssa. Hän kertoi, että tämä mies veti röökiä jatkuvalla syötöllä nälkäänsä ja vatsa kurisi kovaan ääneen. Kuulostaako terveelle? Miksi mikään urheilulaji vaatii, että pitää olla syömättä. Tai no eihän se vaadi jollet halua menestyä. Menestyneen mäkihyppääjän kriteerit; toivomuksena olisi, että mäkihyppääjä olisi pitkä ja laiha. Jaloissa pitäisi silti olla ponnistusvoimaa. Sehän on mahdoton yhtälö. Eilen kun kuuntelin radiosta olympialaisten kisalähetystä, niin jopa asiantuntijakommentaattori kommentoi eräänkin kilpailijan olemusta; pitkä mies, jonka ylävartalo on lähes olematon. Siltikään, ei näitä riutuneita miehiä riepotella mediassa. Tyypit ei todellakaan näytä terveelle millään mittarilla mitattuna, mutta silti he ovat lähes kansallissankareita.

Keskusteltiin tästä mun miehen kanssa, että eihän mäkihypyssä tosiaan ihan hirveästi mitään urheilullista vaadita. Joo toki sitä ponnistusvoimaa ja kropan hallintaa varmaankin tarvitaan, mutta että sinä liitelisit mahdollisimman pitkälle niin sun pitäisi olla mahdollisimman kevyt, että tuuli jaksaa kannatella sinua. Hyppytorneissa värjöttelee miehiä posket lommollaan kaksi kokoa liian isot hyppyasut päällä odottamassa vuoroaan. Näky on lähinnä surullinen.

Illalla sitten selasin nettiä ja mun silmiin osui uutinen: eräs olympiaurheilija, mäkihyppääjä oli lisännyt kuvansa omaan sosiaaliseen mediaan. Tuossa kuvassa näkyi sairaalloisen laiha ihminen.

Miten ammattiurheilija voi näyttää tälle? Mitä mieltä te olette?

Noora

Hullunkurinen, savolaisen järjenjuoksun omaava sairaanhoitaja eli minä, Noora!

17 vastausta artikkeliin “AMMATTINA SYÖMISHÄIRIÖ”

  1. Kannattaa kuitenkin muistaa, että laji muokkaa harjoittajansa kroppaa. Tuohon taitoluistelussa ilmenevään laihuuden ihannoimiseen kommentoisin sen verran, että jos tarkemmin katsoo, terveiden ja voimakkaiden luistelijoiden määrä on lisääntynyt. Hoikkiakin löytyy, mutta asiaan vaikuttaa myös vartalotyyppi ja ikä. Usein solakimmat luistelijat ovat reippaasti alle 18-vuotiaita, ts. kasvuikää on vielä. Myös telinevoimistelijoiden ja rytmisen harjoittajien kropat ovat menneet positiiviseen suuntaan. Tuo mäkihyppääjän kuva oli mielestäni aika huono esimerkki, sillä kaveri vetää (tyhjää) vatsaa sisään. Kädet ovat kuitenkin suht normaalit. Menestyvä urheilija syö terveellisesti ja lajinsa vaatimusten mukaisesti. Jos liia heikolla tankkauksella mennään, pudotaan pian joukosta pois. Entisenä anorektikkona ja nykyisenä kilpaurheilijana tiedän, että nämä kaksi eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Mikään laji ei itsessään aiheuta syömishäiriötä, vaan taipumus on jo ollut olemassa.

    • Tottakai vartalotyyppi vaikuttaa mutta tämänkin kuvan mies on äärimmäisen laiha. Kuinka (hoikka) moni mies saa kroppansa näyttämään tuolle vaikka vetäisikin vatsaansa sisäänpäin. Eikä nuo kädetkään minun mielestä normaalille näytä.

      Sekin on sitten asia erikseen, että mikä on normaalia kenenkin mielestä. Se on totta, että monessa lajissa näkee yksittäisiä lajin edustajia jotka näyttävät selvästi urheilijoille vahvan kroppansa vuoksi.

  2. Pakko korjata tekstissä oleva virheellisyys. Taitoluistelussa ei arvosteta hoikkuutta. Laiha luistelija ei saa parempia pisteitä kuin normaalipainoinen. Luistelusuoritus on maksimaalinen 4 minuutin ponnistus, jossa tarvitaan voimaa ja kestävyyttä. Toki nuorena huipulle tulevat (venäläis)luistelijat ovat usein hyvin pieniä, mutta silloin pitää huomioida heidän ikä ja kehitystaso. Laihuutta ei siis ihannoida. Kiira Korpi on suomalaisluistelijoista hyvä esimerkki terveestä kropasta.

    Vastustan ehdottomasti ulkonäköurheilua. Taitoluistelu ei sitä ole. Siinä arvioidaan teknistä osaamista, ilmaisua jne. urheilullisia asioita, eikä ulkonäköä.

    • Muokkasinkin tekstiä tuolta osin, eli ei välttämättä arvosteta mutta jollain tapaa urheilijat ovat useinkin aika riutuneen näköisiä. Tosin, aina on olemassa niitä poikkeuksia, jotka ei mene ihan samaan muottiin vaan ovat sitten esimerkiksi hiukan lihaksikkaampia.

  3. Kyllä mäkihypyssä aika paljon vaaditaan sen ponnistusvoiman ja kropan hallinnan lisäksi. Tolla logiikalla kaikki hoikat ihmiset vois hypätä mäkeä :D tässä kuvassa on kyllä yksi ääripää ja vielä kun mahaa vedetään sisään. Esim. Janne Ahonen ja Dmitri Vasiliev on ”raskas”rakenteisia hyppääjiä eikä näytä noin karsealta. Joo, toki hekin hoikkia on :D Sorry, mäkihyppy on lemppari ja ärsyttää kun siitä ei tiedetä mitään, hah! :D

  4. Monesti itsekin olen miettinyt tuota mäkihyppyä. Kyllä siitä jauhetaan kuinka fitness on kauheaa vaikka se kisakunto on vain hetken juttu. Koskaan ei kuitenkaan puhuta kuinka vähällä ruualla mäkihyppääjät ovat koska heidän täytyy pysyä jatkuvasti todella laihoina. Yhdessä haastattelussa joku suomalainen mieshyppääjä sanoi syövänsä n. 1500 kcal päivässä. Että on näitä sairaita lajeja niin paljon muitakin kuin vain se haukuttu fitness.

  5. Itse muistelen jonkun suomalaisen mäkihyppääjän kertoneen syöneensä alta 1000 kaloria päivässä. Tuossa lajissa kun ollaan muutoin lukujen suhteen niin tarkkana (montako senttiä tyhjää saa olla missäkin kohtaa hyppypukua, monenko pisteen vähennys tulee mistäkin tuulilukemasta jne), niin olisikohan syytä laittaa myös vaikka jokin painoindeksiraja hyppääjille…

    Tosin paino näyttelee isoa osaa myös monessa lajissa, joissa sitä ei ihan heti tulisi ajatelleeksi. Esim. formula ykkösissä on tietty minimipaino, joka kuljettajan ja auton tulee yhteensä painaa. Kaikki timithän toki pyrkivät siihen minimiin (painavampi=hitaampi), joten kuljettajan tulee olla mahdollisimman kevyt, jotta tuohon minimipainoon jää kuljettajan+tyhjän auton lisäksi vielä ”varaa” mahdollisimman paljon bensakuormalle. Siinä sitä sitten olleenkin, kun toisella kuskilla on pituutta se 160 cm ja toisella 190 cm, niin kummankohan mahtaa olla helpompaa olla kevyempi.

  6. Toisaalta mäkihyppääjilläkin taitaa olla ns. kisakunto kisakaudella. En ole asiaan perehtynyt, siksi en tiedä ovatko energiamäärät ihan niin pienet ympäri vuoden. Käsittääkseni treeniin liittyy aika paljon kestävyyden ja ns. räjähtävän voiman harjoittamista, ei lihasten ”pumppaamista”, Ajatellaan vaikka maratoonareiden kroppia. Harva on kovinkaan tuhdissa kunnossa. Ja eikös painonnostajankin täydy aika tarkkaan seurata ruokavaliotaan? LIika on aina liikaa, sitä en kiellä. En kuitenkaan yleistäisi ilmiötä jokaiseen mäkihyppääjään. Toisaalta mietin sitäkin, että kyseistä lajia ei pysty harrastamaan (ainakaan pitkään) jos painoa on lihasmassankin vuoksi enemmän. Voisi käydä nivelille raskaaksi.. kieltämättä olisi melenkiintoista joskus lukea miten mäkihyppääjä harjoittelee ympäri vuoden ja miten ruokavalio määräytyykisakauden ulkopuolella. Medialla on taipumus napata esille lukijoita kiinnostavia pätkiä, jotka kuitenkaan eivät kerro koko totuutta. Syömishäiriöt vetäisin kuitenkin vertauskuvina pois. Huippu-urheilija tekee paljon työtä pääränsä eteen. Anoreksiaan sairastuneita urheilijoita yhdistää yksi asia: Kukaan ei pysty jatkamaan pitkään.

  7. Siis mitä ihmettä, kuinka jooku voi väittää ettei mäkihyppy ole urheilua? :DD Siitä vain sitten mäkeen loikkimaan kerta niin helppoa on! Mäkihypyssä vaaditaan ponnistusvoimaa, räjähtävyyttä ja tekniikkaa. Taito ratkaisee, tai et hyppää yhtään mihinkään. On hienon näköistä, kun mäkihyppääjä voi hypätä valmentajan käsivarsille hyppyasennossa.

    Kropan keveys tuo toisissa lajeissa hyötyä ja kun tosissaan KILPAurheillaan ja halutaan olla paras, niin sitä painokin kontrolloidaan. Painoa pudotellaan rajusti esimerkiksi kamppailulajeissa, ammattilaiset vetävät painoa viimeisellä viikolla hurjia määriä. Painolla on olennainen osa myös esimerkiksi painonnostossa, sielläkin kisaajat tarkkailevat omaa painoaan.

    Ja kuten joku tuolla mainitsi jo formulat, painoa tarkkaillaan sielläkin ja kuljettavat treenaavat. Mitä kevyempi kuski on, sen parempi. Harjoittavat myös lihasvoimaa, sillä auton kuljettaminen ei todellakaan ole mitään kevyttä hommaa.

  8. Ja vielä oma mielipiteeni tuohon bikinifitnekseen ja miksi sitä parjataan niin kovin. Ehkä se vaikuttaa, että laji on hyvin ulkonäkökeskeinen. Laji tuntuu hullulta, koska siinä ei kilpailla lihaksiston koolla ja kisalook on todella vahvassa asemassa. Myös erinäistä taitoa lajissa ei tarvita, toki esiintymään täytyy kyetä. Karrikoidusti sanottuna tämän voi oppia jokainen, eikä tarvitse harrastaa lajia monia vuosia, että voi päästä kärkikastiin.

    Toki bikinifitneksessä pro kisaajat näyttävät hieman eriltä, kuin kotimaisissa kisoissa näkyvät kilpailijat ja vuosien treenaaminen näkyy.

  9. Kestävyysurheilijana ja lajin kuin lajin urheilijoita arvostavana hieman jopa harmitti lukea tällaista tekstiä – vaikkakin ymmärrän sinänsä pointin tekstin takana. Ymmärrän myöskin sen, että joskus teksteillä ja varsinkin otsikoinnilla haetaan klikkejä ja lukijoita sekä myös keskustelua.

    En väitä, etteikö lajin kuin lajin edustajiin mahtuisi myös syömishäiriöisiä, mutta kuten joku tuolla edellä toikin esille: ei syömishäiriöisenä kukaan pärjää – varsinkaan jos urheillaan ammattitasolla. Syömishäiriöisenä ei pärjätä edes ei-ammattitasolla ja tämän kyllä tekstin kirjoittajakin näkisi itse hyvin nopeasti, jos itse sellaista tilannetta ”testaisi”.

    Tietyt lajit edellyttävät tietynlaista kroppaa: maratonjuoksijoiden tai maantiepyöräilijöiden ei kannata kantaa mukanaan ylimääräistä, mikäli haluaa ammatissaan pärjätä = tuoda leivän pöytään valitsemallaan työllä eli urheilulla (tässä linkissä hyvä teksti pyöräilyssä tärkeästä tehopainosuhteesta eli painon vaikutuksesta tuotettuun tehoon nähden: http://www.kestavyysurheilu.fi/pyoraily/13161-nain-ratkaisevaa-paino-on-ammattilaispyorailyssa). Toisaalta laji muokkaa kroppaa hyvinkin voimakkaasti ja esim. maastopyöräilijät ja hiihtäjät eivät välttämättä ole laihoja vaan terveen lihaksikkaita, koska laji vaatii myös voimaa ja lihasta.

    Tärkeä aihe sinänsä nuo syömishäiriöt, mutta en näe tällaisen mustavalkoisen ja eri urheilulajien kuntovaatimuksista selvästi mitään tietämättömän tekstin vievän tekstin taustalla olleita ajatuksia ihan oikealla tavalla kenenkään pohdittavaksi.

  10. Myös naiset hyppäävät mäkeä, vai mitä nyt ikinä tarkoititkaan tuolla ”miesten laji” asialla. Muuten ihan hyviä pointteja, joita kukaan ei koskaan uskalla sanoa ääneen :D Viihdyttävää aina kun bloggaaja kirjoittaa mielipiteistään avoimesti.

  11. Suu loksahti auki ja melkein alko oksettaa. Miten ihminen voi päästää itsensä ”urheilun vuoksi” tuollaiseen kuntoon. Tuo se on sairasta, ei bikini fitness sori vaan. :o

  12. Mäkihyppy ei ole urheilua..?? Kannattaa mennä vaikka mäkihyppääjien treeneihin tutustumaan niin eiköhän se asia ala selviämään.
    Ja kyllä, mäkihyppy on laji jossa urheilijan painolla on suuri merkitys. Ja on muuten aika monessa muussakin lajissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 17
Tykkää jutusta