Voisit hiukan skarpata liikunnan suhteen…

*Sisältää mainoslinkkejä

Mulla on ollut vähän hukassa treenirytmi tässä, no oikeestaan keväästä saakka. Mulla oli todella henkisesti raskas vuosi ja etenkin talvi ja se sitten näkyi treeneissä ja yleisessä jaksamisessa. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa, oon saanut taas juonen päästä kiinni. Jotenkin koko homma oli täysin kadoksissa ja aikaa ei tuntunut riittävän. Sitten hommaan tuli muutos kun mieskin tarttui aiheeseen, että voisin hiukan skarpata liikunnan suhteen.

Ensiksi otin asian loukkauksena, mutta ymmärsin kyllä sen mitä hän sillä tarkoitti. Mä olin ennen aktiivinen ja treenasin tosi säännöllisesti. Nyt vaan masentelin kotona ja liikuin epäsäännöllisesti ja se varmasti näkyi kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Asiaan oli tultava muutos ja se kuka sen muutoksen voi tehdä on minä itse. Joten, ei auta kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja palata kiinni oikeaan rytmiin. Sellaiseen rytmiin joka tukee mun jaksamista.

 

Nämä huikean ihanan väriset ja tuntuiset Better Bodiesin uutuus trikoot täältä!

Nytkin, vaikka kotona on pieni koiranpentu ja yöunet ovat olleet todella huonoja, olen käynyt liikkumassa. Töitten jälkeen olen ollut ihan todella väsynyt ja olenkin torkkunut ja ottanut pikaisia powernappeja. Sitten olen pakottanut itseni liikkeelle. Salilla olen jo ihan energiaa täynnä ja olen tullut tosi hyväntuulisena ja energisenä salilta pois. Tiedän sen, että aina itseään ei kannata pakottaa väsyneenä liikkumaan. Joskus on parempi oikeasti jäädä kotiin ja levätä, mutta nyt pakotusmentaliteetti on toiminut.

Suorinjaloin maastavetoa, ai että tuntui!

Salitreenien lisäksi mä olen käynyt siellä yleisurheilussa. Me ollaan nyt saatu pakettiin jo neljä viikkoa kestänyt heittokoulu ja tällä viikolla meillä starttasi juoksukoulu. Juoksukoulu aloitettiin pikajuoksutekniikalla. Kyllä ne jotkin jutut yleisurheiluajoilta on tuolla lihasmuistissa, mutta huomaa kyllä myös sen ettei ole juossut pitkään aikaan. Juoksusta aiheutuva tärähdys alkoi treenien loppupuolella tuntumaan sääressä ikävästi. Kaiken lisäksi olin tehnyt jalkatreeniä pari päivää ennen yleisurheilua, joten voitte kuvitella sen jumin mun jaloissa ja sit niillä piti yrittää juosta :D Ehkä ensi viikolla sujuu paremmin.

Reversehackia, eli Hack-kyykky nurinpäin, yllättävän hyvillä painoilla – 90kg :)

Mutta tosiaan, ihanaa kun oon käynyt nyt taas säännöllisesti liikkumassa. Alkuun treenit oli ihan kauheita, kaikki liikkeet sai lähinnä vaan oksennusrefleksin aikaiseksi. Mitään treenieuforiaa ei todellakaan tullut. Yllättävän nopeasti se kuitenkin kääntyi siihen, että salilla on jälleen kivaa. Laitoinkin tuossa eräs kerta miehelle viestiä kesken treenin, että salilla on kivaa! Oli hyvä tunne lihaksissa, kropassa ja mielessä vetää treeniä. Nyt se on jo kääntynyt siihen, että haluaa sinne salille, eikä se lähteminen tunnu enää pakkopullalle.

Mut mitä mieltä te olette siitä, että puoliso kommentoi liikkumista / liikkumattomuutta? Olisko se sulle ok vai tulisiko riitaa?

Ihan ainutlaatuinen puhelu!

Muistatte varmaan kun kirjoitin tämän postauksen. Kerroin miten en yhtään tiedä miten tuo haastattelu sujui, olihan se kaiken lisäksi siis ensimmäinen virallinen toimi-haastattelu. En siis todellakaan osannut sanoa, että menikö hyvin vai huonosti vai hyvin huonosti. Sain haastattelussa tiedon, että tämän viikon alkupuolella valinnoista ilmoitetaan. Joten olen siis melko aktiivisesti päivittänyt sähköpostia maanantain ja eilisen päivän.

No, eilen se viesti tuli iltapäivästä kun olin jo kotona työpäivän jälkeen. Viestin sisältö ei sinänsä yllättänyt. Olinhan tuumannut haastattelussakin, että olen tyytyväinen jo tähän, että pääsin haastatteluun. Sähköpostiviesti siis kertoi, että en ollut päivystyksen varahenkilöstön toimen saajien joukossa. Tosiaan, hain siis paikkaa päivystyksen varahenkilöstöstä. Tällä hetkellä toimin konservatiivisella puolella varahenkilöstössä, kierrän yhteensä 6 osastoa säännöllisesti ja sitten kiertelen tarvittaessa muualla, psykan puolella ja kirurgialla. Päivystyksessä kiertoalueisiin olisi kuulunut siis päivystys, teho, heräämö ja päivystys-ja infektio-osasto.

Se puhelu

Noh, tänään olin aamuvuorossa töissä. Vilkaisin puhelintani siinä aamupäivän aikana ja huomasin, että olin saanut puhelun sellaisesta numerosta joka muistutti meidän sairaalan numeroa. Soitin takaisin ja mies ääni vastasi puhelimeen. Ääni ja nimi äänen takana oli tuttu työhaastattelusta. Sain puhelun siis haastattelussa olleelta osastonhoitajalta. Hän kysyi, että olinko saanut eilisen sähköpostiviestin. Mietin jo mielessäni, että juu, halusitko varmistaa, että ymmärrän etten tullut valituksi! :D Mutta hänen asiansa oli vallan toista.

Positiivista palautetta annetaan meidän työssä minun mielestä aivan liian vähän esimiesten puolelta. Siinä mielessä tämä puhelu oli mahtava! Osastonhoitaja siis kertoi heti alkuunsa, että työhaastattelu oli mennyt osaltani tosi hyvin. Olin kuulema ollut ihan siinä ja siinä ettenkö olisi tullut valituksi, useampi henkilö oli ehdottanut minua valittavaksi toimeen. Kerroin puhelimessa, että miten mahtava saada palautetta koska itsellä ei tosissaan ollut mitään tunnetta, että menikö haastattelu miten. Hän toisti vielä, että meni tosi hyvin. Menin ihan hämilleni ja tunsin kun puna nousi poskille ja kainalot kastui!

Hän halusi soittaa ja kertoa sen, että he tarjoaisivat joka tapauksessa mielellään mulle töitä, jos vaan siis suinkin itse haluaisin päivystysalueelle töihin! Huh huh! Toi puhelu oli jotain ihan hullua! Kuin usein käy noin, että sulle soitetaan ja tarjotaan töitä. Ei mulle ainakaan ihan hirmu usein :D Tää osastonhoitaja tiesi, että minulla on vielä huomenna toinen toimihaastattelu tähän nykyiseen työhöni. Sovittiin, että katson miten siellä käy ja mietin sitten jatkoja.

HULLU TILANNE! Työkaveri sivusta seuranneena kommentoi puhelun päätyttyä, että näki kerrankin mun menevän sanattomaksi! Ja sitä todella olin.

Vierivä kivi ei sammaloidu

No, on mulla sitten toisenlaisiakin suunnitelmia loppuvuodeksi. Sain nimittäin mahdollisuuden lähteä halutessani loppuvuodeksi sisätautienpoliklinikalle oppimaan uutta. Halusinhan minä, tietenkin! Mun mielestä tässä ammatissa ei voi koskaan nähdä  eikä oppia liikaa. Aina oppii jotain uutta, mitä voi sitten hyödyntää muissa tilanteissa, vaikka ihan eri osastoilla.

Joten pääsen marraskuun alusta ”normaalien ihmisten” päivärytmiin. Käyn töissä maanantaista perjantaihin kello 8-16. Olen sitten polihoitaja! :D Ei jestas! Lisät nyt sitten tippuu palkasta kokonaan veks, mutta saan sitten vastineeksi jokaisen viikonlopun ja illan vapaaksi. Plus, onhan se nyt mukavempi herätä tunnin myöhemmin aamulla töihin.

Että tällaista tänne. Huomenna siis vielä yksi työhaastattelu. Katsotaan sitten mistä itseni löydän ensi vuoden puolella :) Jotenkin ihan uskomaton päivä kaikkinensa. Aamulla heräsin ihan tuhannen väsyneenä ja töihin lampsin aivan nuutuneena. Työvuoro oli aikamoista melskettä ja sitten vielä tuo puhelu. Ihan mahtavaa. <3