Oman kodin odotusta

Käytiin vierailulla jälleen meidän kohta valmistuvassa kodissa. Siellä oli jo siistitty lattioita ja katto oli asennettu kaikkiin tiloihin. Kylppärissä ja kodinhoitohuoneessa oli jo laatat paikoillaan ja ilmeisesti nyt tällä viikolla aletaan laittamaan lattioita muuallekin asuntoon. Ihan super mahtavaa! Koti näytti jo paljon enemmän kodilta kuin edellisellä kerralla. Voi eii, kohta on jo varmasti kova hinku päästä muuttamaan omaan kotiin. Onneksi tuohon muuttoon ei ole enää kuin reilu kuukausi aikaa.

Ihanan hallittu kaaos joka puolella, mutta kyllä se siitä vielä siistiytyy
Meidän lattia <3

Koti

Kylpyhuoneeseen tosiaan tehtiin tällainen valinta. Haluttiin sinne tumma laatta seiniin ja lattioihin. Valkoinen ja kaikki vaalean sävyt on jotenkin niin perinteisiä ja haluttiin jotain muuta. Pesutilan kattoon tulee ihana tähtitaivas valaisemaan suihkuhetkiä.

Sisustusunelmia

Uuden kodin myötä sisustuskärpänen on jo päässyt puraisemaan ja huomaan selaavani erilaisia sisustuskauppoja melkein päivittäin ja haaveilevani yhdestä jos toisesta tavarasta. Esimerkiksi uusi sohva olisi ihana. Nykyinen on ollut meillä heinäkuusta saakka, eli sekään ei ole vielä vanha mutta silti olisi ihana saada aivan uusi sohva uuteen kotiin. Haaveilen itse vaaleanharmaasta tai jopa valkoisesta sohvasta. Nyt meillä on harmaa sohva mutta haluaisin vaaleamman sävyisen harmaan tai sen valkoisen. Valkoinen on vaan hyvin arka kaikelle lialle ja se varmasti tummuu käytössä, vai miten on? Onko teillä kokemuksia vaaleasta tai valkoisesta sohvasta? Tuleeko siihen helposti tummentumia ajan kanssa?

Toinen mikä kaipaa uutta on se kolmas huone, eli työhuone / vierashuone (/vauvanhuone :D). Sinne tarvitsee ostaa uusi vuodesohva ja työpöytä. Haluaisin työpöydäksi jonkin ihanan valkoisen, kevyen ja siron pöydän, jossa voisin aina päivitellä esimerkiksi blogini. Mies tarvitsisi pöytää myös mutta hän taas vaatisi pöydältä enemmän säilytystilaa ja säilytystilalliset työpöydät kun ei taas ole siroja. Hankalaa mutta eiköhän me johonkin sopuratkaisuun tuonkin kanssa päästä.

Toinen asia mitä pitää jossain vaiheessa alkaa suunnittelemaan on terassi ja piha. Mitä sinne kannattaa ja mitä ei kannata hankkia. Vielä aihe ei ole kovin ajankohtainen, koska lumi mutta pianhan se jo sulaa. Sitten istutushommiin! :D

Viikonloppuna mennään jälleen vierailulle raksalle ja nähdään minkä verran koti on edistynyt viikossa. On ihanaa kun on jotain mitä odottaa!

Ps. #ilokiertoonjyväskylä Lankutin just äsken 2 x 60s. Muistakaa tekin osallistua instagramissa. Keksikää itsellenne haaste jota suoritatte toukokuun loppuun saakka, jakakaa kuva itsestänne someen ja tägätkää kuva #ilokiertoon. Jokaisesta jaetusta kuvasta lahjoittajamme lahjoittavat 1€:n hyväntekeväisyyskohteelle, joka täällä Jyväskylässä on esimerkiksi Keski-Suomen ensi- ja turvakoti. Sulta ei siis vaadita muuta kuin somekuva ja tägit #ilokiertoon #ilokiertoonjyväskylä

 

Ihanan kamala vauvakuume!

Olen kärsinyt kroonisesta vauvakuumeesta jo vuosia. Joskus olen saanut kuumeen taltutettua ja olen pystynyt suhteellisen normaaliin elämään. Nyt kuitenkin jälleen kun elämän peruspalikat alkavat olla taas mallillaan nostaa vauvakuume päätään. Naureskelen itselleni kun selaan instagramin feedia. Feedi syöttää mulle kuvia raskaana olevista naisista, vastasyntyneistä vauvoista ja kissoista. Siellä täällä on joku treenikuva. Jep, tykättävät asiat elämässäni ovat vaihtuneet. Nyt tykkään vauvamahoista ja söpöistä ultrakuvista (ja kissoista). Vuosi sitten tykkäsin pyöreistä pakaroista (ja kissoista). Ei sillä, toki tykkään niistä edelleenkin mutta pyöreä maha houkuttelee enemmän.

Alkaa olla jo kiire!

Kuumetta ei helpota yhtään ystävien ja äidin (jopa anoppi on aktivoitunut tämän asian suhteen) kyselyt vauvoista. Mitäpä niihin kyselyihin osaa vastata? Kaikki ajallaan. Meidän suhde mun miehen kanssa on kuitenkin vielä hyvin nuori. Juuri ja juuri ollaan oltu vuosi yhdessä. Eikö se ole liian hätäistä alkaa vauvajuttuja miettimään? Tosin omassa mielessä pyörii minun oma ikä. Olen jo yli kolmekymmentävuotta (30v!!!) ja hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä. :D Ja eipä sitä kuulema enää jaksa samaan malliin edes pieniä lapsia tämän ikäisenä hoitaa kuin jos olisin päälle parikymppinen. Kauhea stressi.

Nii-in. Kiire tässä tulee, ainakin ulkopuolisten mielestä. Toki myönnän sen, että vähän hätäilen itsekin tämän asian kanssa. Etenkin tää mun ikä. Tämän nuoremmaksi en koskaan enää tule ja se ei ainakaan tue yhtään enää sitä, että tässä odoteltaisiin vuosia tai sitä ”sopivaa hetkeä” kun lapsille olisi aikaa ja sopiva sauma. Tällaisissa asioissa ja päätöksissä mukana on kuitenkin kaksi ihmistä ja molempien pitää olla valmis jos jotain päätöksiä tehtäisiin.

Kyllä minä kokisin kuitenkin, että elämään mahtuisi nyt muutakin kuin oma itse, työ ja mies. En usko, että itse ainakaan tämän valmiimmaksi tässä asiassa koskaan tulisin. Onneksi minulla on mies jolle voin puhua avoimesti näistä ajatuksistani.

Vauvakuumeeseen ei taida olla muuta apua saatavilla kuin se vauva. Tosin tiedostan myös sen, että voihan olla niin, että koskaan en välttämättä edes voi saada lasta. Mistä sitä koskaan tietää. Kuitenkin tällä hetkellä minä tyydyn vaan kuumeilemaan ja nauttimaan elämästäni ja vapaudestani (ja selaan sitä instaa ja intoilen muiden vauvoista).

Onko muilla kuumetta? ;)