On olemassa tavallisia ihmisiä ja sitten on…

Tähän alkuun haluan sanoa kiitos teille kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Teidän kertomukset etäsuhteesta ja siitä miten sitä jaksaa kuulosti hyvinkin tutuille. Etenkin ne pikkuriidat jotka saa helposti aikaiseksi ihan tavallisella viestittelyllä joka sitten johtuu ihan vaan ikävästä ja se vaan sattuu purkautumaan vähän tyhmällä tavalla. Kuulostaa sille, että kaikki etäsuhteet noudattaa siis melko samaa kaavaa.

Ajatus siitä, että jossain välissä muutos tähän etäsuhteiluun olisi luvassa on myös lohduttava tieto itselle ja sille toiselle. Tietää ettei tällaista tartte kestää eikä jaksaa loputtomiin. Ollaankin kollin kanssa näistä asioista paljon juteltu. Niistä ajatuksista kerron teille joku toinen kerta. Kaikenkaikkiaan oli hirmu ihana lukea teidän kommentteja. Te paljon kuvailitte suhteen lujuuttakin, että suhde on teidän kahden välillä etäsuhteilun myötä ehkä hiukan normaalia vahvempi. Siihen mä uskon itsekin. Etäsuhteessa joutuu oikeesti päättämään sen, että haluaa OIKEASTI olla sen toisen kanssa yhdessä. Luottamus on, kuten jotkut teistä kommentoineista sanoikin, isossa roolissa. Jollei ole luottamusta  niin ei etäsuhde oikein voi toimia. Kiitos teille kaikille jotka siis jaoitte fiiliksiänne, arvostan <3

IMG_20160525_185107

Sitten tuohon otsikon aiheeseen. En oo koskaan aiemmin tiennyt, että on olemassa tosiaan meitä tavallisia ihmisiä, joihin itseni luen kuuluvan ja sitten on heitä, noh ei  niin tavallisia. Nämä tähän toiseen porukkaan kuuluvat tyypit on jotain ihan muuta. Heillä on yhteinen nimittäjä ja heitä kutsutaan insinööreiksi.

Kolli on insinööri ja sanotaanko näin, että oon huomannut aika monessa asiassa sen käyvän ilmi, että ne ei ajattele kyllä ihan samalla tavalla kuin me muut. Insinööreille on älyttömän tärkeää MIETTIÄ asioita. Löytää tapahtuneille asioille syyt ja että mitenkä mikäkin asia toimii. Kaikki pitäisi suunnitella ja MIETTIÄ etukäteen huolella valmiiksi.

Screenshot_2016-05-26-19-04-21

En oo koskaan oikein hengaillu tälleen miespuolisen insinöörin kanssa. Alkuun noi insinööripiirteet vähän ärsytti. Oon saanu paljon ihmettelyjä ja kysymyksiä kollilta. Miks teen jonkun asian tälleen koska näin ja näin pääsisin paljon helpommalla– kommentit oli raivostuttavia alkuun. No koska mä nyt vaan oon tottunut tekemään asian näin eikä mua haittaa jos siihen menee vaikka enemmän aikaa kuin insinöörityylillä tehtynä.

Jos ollaan ulkona ja mennään sillan yli joka voi tarpeen tullen nousta ylös, että esim. laivat pääsee alitse kulkemaan (niitä kun täällä joensuussa riittää), niin toinen on ihan tohkeissaan, että vitsi ois kiva nähdä miten silta nousee pystyyn ja millä tekniikalla ja miten se silta tajuaa nousta pystyyn jne jne.. Mulle itselle riittää tietää, että silta nousee pystyyn ja siinä on saranat tai mitä tahansa ja that’s it. Insinöörille tämmönen ei riitä. Pitäis saada tarkkaan tietää.

IMG-20160507-WA0034

Tai sitten yks oikein huvittavuuden ylihuipentuma. Kuunneltiin joskus musiikkia tai siis taustalla soi kotona musiikki. Insinööri sit kiinnitti huomiota kun laulussa laulettiin englanniksi, että tila on ylimitoitettu ja lämpötila siellä tilassa nousee. Insinööri vaan mietti, että mitenkä ylimitoitetussa tilassa voi lämpötila nousta. HUOH :D Kuuntele vaan sitä musiikkia, elä keskity siihen mitä joku laulaa ja miten se voi olla mahdollista tai, että voiko se asia olla mahdollista, se on vaan laulu. Sitä me sitten tovi pohdittiin eikä keksitty ratkaisua. Insinööri oli varma et laulun sanoissa oli joku virhe.

Nykyään oon sujut tän asian kanssa ja se on ennemminkin söpö kuin ärsyttävä piirre. Onhan se myös kiva kun insinööri hoitaa kaikki ns. miestenhommat kun oot ite ne tottunut aina tekemään. Oon nimittäin todistanut, että televisiotason voi koota yksi naishenkilö vaikka ohjeistuksessa neuvottiin heti alussa varautumaan kahteen ihmiseen kokoamisprojektissa.  Nyt ei tartte stressata mistään tommosesta. Toinen tekee tuommoset jutut hyvin mielellään ja auttaa puhelimen ja kaiken kanssa jos jotain söhellän. Saan olla ihan prinsessa. Eli insinöörin ja tavallisen ihmisen suhde voi olla ihan hyvä :)

Miksi ratakisko taipuu insinöörin alla? – Fiksumpi antaa periksi.

Onko etäsuhteella tulevaisuutta?

Päätin nyt avata täällä blogissa asian mun henkilökohtaisesta elämästä. Niinku kaikki tän blogin lukijat jo varmaan tietääkin niin mähän oon löytänyt ihmisen mun rinnalle. Tyypin ketä rakastan tosi kovasti ja se rakastaa mua. Me ollaan onnellisia. On kuitenkin yksi asia mikä varjostaa tätä meidän onnea ja parisuhdetta. Se on ollut mukana tässä suhteessa alusta saakka ja se on et me eletään etäsuhteessa. Meidän välissä on 250km. Tiedän, että monet elää etäsuhteessa ihmisen kanssa joka asuu toisella puolen suomea tai jopa toisessa maassa ja meidän 250km etäisyys ei oo monelle mitään. Meille se kuitenkin on tosi paljon, siinä on 250km liikaa.

IMG_20160520_160142

Toi matka on sellainen, että sitä ei viitti ajaa joka päivä ees takaisin. Me tiedostettiin tää asia kun meidän suhde alkoi vakavoitua, että tosta välimatkasta voi huonolla lykyllä seurata paljon ongelmia meidän  suhteeseen. Ongelmia se välillä on tuonutkin. Ja otetaas hei muuten vielä huomioon se, että pelkästään se etäisyys ei oo se ongelma vaan sisällytä etäsuhteeseen kolmivuorotyö ja toisen arkityö. Se, että toisella viikonloput on aina vapaita ei tarkoita sitä, että me voitaisiin aina nähdä. Mä kun vietän viikonloppuvapaata keskimäärin kerran kolmessa viikossa. Mun vapaapäivät sijoittuu yleensä viikolle. Tässä on miettimistä aina kerrassaan.

Se ikävä kun et voi nähdä rakastas silloin kun haluat. Se on tyhmää ja se alkaa joskus kiukuttamaan. Mut tosiaan, me tiedostettiin onneks tää asia kun päätettiin jatkaa tätä meidän juttua eteenpäin sillon joskus. Me ollaan sumplittu ja mietitty, peruttu ja uudelleen suunniteltu meidän näkemisiä. Me vietetään aika paljon aikaa puhelimessa. Se ei kuitenkaan poista sitä fyysistä ikävää kun toista haluais halata oikein kovaa tai nuuskuttaa kaulalta. Sä voit vaan soittaa videopuhelun ja tyytyä siihen.

Eikä se parisuhde etenekään samaa tahtia etäsuhteessa kuin normaalissa suhteessa silloin kun kumppanit saa ja voi nähdä toisiaan tarvittaessa päivittäin. Meidän suhteessa jännitystä oli ainakin omalta puolelta vielä tosi pitkään kun toista aina näki pitkästä aikaa. Pitkällä ajalla tässä tarkoitan noin viikkoa. Me ollaan siitä onnekkaita kuitenkin, että ollaan saatu järkättyä toisillemme aikaa yleensä viikon välein. Joskus vieteteään useampia päiviä putkeen yhdessä ja joskus vaan yks päivä mut kaikki on kotia päin, näin sanotaan.

Mietin vain, että mitenkähän kauan tällaista jaksaa?

IMG_20160520_155946