Minäkö motivaattori?

Minähän löydyn Instagramista nimellä Jossuwow, jos joku ei vielä tienny. Sain siellä eilen semmoiselta ihanalta tytöltä viestiä, kuinka hän on tiputtanut 18 kiloa elopainoaan ja tekee vielä töitä saadakseen muutamia kiloja pois.Tämä nuori nainen kertoi minulle kuinka käy joskus motivaatiopulassa selailemassa MINUN kuvia!

motivaatio9Siis minun. Minä tavallinen kaduntallaaja täältä joensuusta. Joka on oppinut käymään salilla, saa siitä hyvää oloa ja haluaa kehittää sillä treenauksella kroppaansa jatkuvasti parempaan. Minäkö motivoisin jotain toista?

Näillä kuvilla saan myös motivoitua itseäni, haluan kehittää itseäni vielä enemmän! :)

Näillä kuvilla saan myös motivoitua itseäni, haluan kehittää itseäni vielä enemmän! :)

Mut aina yllättää jo sekin, että kuulen jonkun lukevan mun blogia. Näkeehän sitä aina, että täällä käy tietyn verran kävijöitä, mutta nekin näkyy vaan numeroina. En näe heitä oikeasti. En tiedä niiden ihmisten tarinoita ja sitä miksi kukin mun blogiin on eksynyt. Näen vain tilastoja ja lukuja.

Kuinka paljon sitten tuommoinen kommentti, että minä toimin jonkun motivaationlähteena, vaikuttaakaan minuun. Se vaikuttaa todella, todella paljon. Samalla tavallahan itse katselen myös melkein päivittäin motivaatiokuvia. On tosi upeaa, että joku voi saada sitä samanlaista voimaa minusta.

motivaatio4Muistan kesällä kun olin lähdössä ennen työvuoroa aamulenkille joskus ennen viittä ja silloin päivitin jotain tuonne Instagramiin. Sain silloinkin joltain tytöltä viestiä, että kiitos motivoinnista. Hän olisi jäänyt muuten nukkumaan vielä (vaikka ilmeisesti alunperin oli tarkoitus lähteä) mutta mun inspiroimana lähti sit vetämään aamulenkin myös.

motivaatio8Esimerkin voima on kyllä mahtava. Salilla itse käytän mielikuvia jonkun verran motivoimaan sitä omaa tekemistä. Mietin jotain kovaa bikinikisaajaa ja esimerkiksi oikein raskaassa jalkaliikkeessä, just sillon kun tuntuu ettei jaksa, eikä pysty enää tekemään yhtään toistoa, mietin että takuulla se yks biksumimmi tekis vielä ainakin pari toistoa. Ja kas näin, saan kuin saankin itsestäni vielä irti ne muutamat toistot.

motivaatio7Kahvipöydässä töissä eräs naisihminen kysyi, kun keskustelin treeneistä erään toisen treenaavan työkaverin kanssa, että miten työ saatte itsenne salille sillon kun ei kiinnosta eikä jaksais. Minä vastasin yks kantaan et jos tuntuu ettei kiinnosta, niin menen silti. Yleensä se rupee jossain vaiheessa sit ketuttamaan kun ei mennytkään treenaamaan. Ja kuten oon monesti aiemminkin todennu, että harvemmin on sen  treenin jälkeen harmittanu tai ollu ajatuksissa et olipa huono juttu kun tulinkin tänne salille.

Eri asia on sitten oikeesti kunnon väsymystila, joka usein johtuu tästä vuorotyöstä ja riittämättömistä unista. Sillon annan kropan kyllä levätä. Mutta se, että en kehtaa, viitsi, jaksa tai halua ei riitä enää itelle tekosyyksi jättää sitä treeniä tekemättä. Ei myöskään ulkona vallitseva säätila saa mua jäämään salilta pois, ei vaikka joutuisinkin sateessa sinne tarpomaan.

Mut niin. Minusta on hienoa, että ihmiset löytää sen oman jutun. Elämäntapamuutoksissa etenkin varmaan kaikenlainen motivointi on tarpeen, ainakin siinä alkutaipaleella, mutta sitten kun siitä puhtaasti syömisestä ja treenauksesta tulee se elämäntapa ja tottumus, niin huomaakin, ettei tartte enää ihan niin paljoa kaikenlaisia kannustimia, vaan sitä omaa juttua lähtee toteuttamaan muutenkin ihan mielellään! :)

 

Tänään mulla oli muuten erityisen hyvä mieli omasta kropasta. Oon tyytyväinen tähän nykyiseen olomuotooni. Tänään ei myöskään enää ollut sitä turpeaa oloa, päinvastoin, olo oli tänään tosi kevyt. Rakastan myös syödä puhdasta ruokaa, sillä se saa mut voimaan hyvin ja jaksamaan. Hitsit kun tää kaikki onkin taas niin kivaa! ;)

motivaatio2Terveiset sulle, kuka mut sai inspiroitua tän tekstin kirjoittamiseen! :)

 

Pussss, moi! :)

Viikko neljä #aftercomp

Kisoista neljä viikkoa kulunut, itseasiassa vähän reilu neljä viikkoa. Paino on nyt pysynyt kaksi viikkoa samoissa lukemissa. Kisaviikkoa edeltävän viikon painoon mulle on tullut kolmisen kiloa lisää. Nyt alkaa pikku hiljaa tää pääkopan sisäinen ”olen läski, pikkupullukka” -äänikin vaimeta. Tai siis ei kokonaan. Tai ehkä se ääni alkaa vaimeta enemmän, mutta se löllö olo on ja pysyy. Tiiättekö kun ootte vaikka ennen menkkoja, tai jonkun syödyn ruoka-annoksen jälkeen ihan turpeina, niin semmonen olo kun on koko päivän ajan ja monta päivää putkeen, niin kyllähän se nyt alkaa ottaa päähän. Aamulla ennen aamupalaa on se päivän kevyin olo-hetki, mutta kun oot juonut ekat puol litraa vettä ja syöny aamupuuron niin good bye sille kevyelle ololle. :D

Tässäpä tämän aamun kuntokuvaa. Alkaa pehmenemään. Vaikka siis pehmeä oon ollutkin mutta näkee selkeesti kuinka nestettä on kerääntynyt tuohon nahkan alle aika hyvin.

Aamukroppa

Aamukroppa

Mut minnuupa ei se haittaa niin kauan kuin salitreenit on näin nousujohteisia (kirjoitin tuohon eka jousunohteisia ja mietin pitkään ennen kuin tajusin, että mikä tuossa sanassa mättää….. just….) mitä ne nyt on ollu. Joka treenissä, joka viikko TÄHÄN MENNESSÄ oon pystynyt painoja nostamaan useammassa liikkeessä.

noabs1Eikä takuulla kehitys tuu ainakaan hiipumaan! Oli tullu postista nimittäin lappu, että mulle on tullu paketti ja voin arvata, että mitä siellä on. VERSAGRIPPSIT! Voitin ne tuossa menneellä viikolla Body Actionin facebookin sivuilla olleesta kisasta!! Oon kerran päässy Versoja käytössä kokeilemaan ja kyllä oli hiton hyvät melkein liikkeessä kuin liikkeessä. Samalla ne toimii kyllä itellä ainakin myös kevyenä rannetukena. Oon niin happy!

Näin onnellinen oon voitosta!

Näin onnellinen oon voitosta!

Flexibility, Ability to flex!

noabs4

Kohta lähen tästä persushumpan pariin salille. Kauhulla odotan sitä supersarjaa joka meinaa mut tappaa kerta toisensa jälkeen mut tavoitteet kirkkaana mielessä…..

11

Puss Moi! <3 <3

Kehityskuvaa ja mittoja!

Neljäs viikko reversediettiä menossa. Paino on nyt reilun viikon pysynyt samoissa lukemissa, eli ei ole enää noussut niin aktiivisesti kuin parin ensimmäisen viikon aikana. Tästä klikkaamalla näette kuvat kahden viikon takaa

Ja tässäpä tämän aamun kuntokuvaa parin yövuoron jälkeen huonoilla vuoron jälkeisillä unilla:

Reversediettiä kisoista 4viikkoa mennyt

Reversediettiä kisoista 4viikkoa mennyt

Painon nousu ei sinänsä ahdista yhtään, tiedän että niin tämän pitääkin mennä. Se mikä ahdistaa, on se oma olo. Olo tuntuu turpealle, pullealle, lihavallekin. Tiedän, että en todellakaan voi oikeasti sanoa itseäni lihavaksi. Mutta olo tuntuu tällä hetkellä vielä isommalle kuin mitä se oli kun lähdin kisadietille sillon huhtikuussa.

Ja yövuoropöhöt päällä

Ja yövuoropöhöt päällä

Tiedän edelleen, että se on pää mikä tässä on sekaisin. Kroppa ei todellakaan ole niin pehmeä, kuin mitä se oli ennen diettiä. Mutta jotenkin sitä silti vertaa sitä omaa ulkomuotoaan siihen kisaviikon kuntoon. Ja se on tyhmää.

muutos4Valokuvat onneksi omasta kropasta kertovat, että en ole niin ”iso” kuin mitä olo tällä hetkellä on. Nää tuntemukset on todella mielenkiintoisia. Odotettujakin. En kuitenkaan ehkä olisi uskonut, miten voimakkaana se turpea olo psyykkisesti tulee. Tai ne ajatukset, että on jotenkin päässyt tässä lihomaan.

Tämä blogi on kyllä oiva tapa saada omiin ajatuksiin vähän tolkkua. Kirjoittaa auki niitä tuntemuksia ja fiiliksiä mitä tämmöinenkin projekti tuo tullessaan.

Ja sitten voi aika ajoin aina palata menneeseen konkreettisesti. Tänään kaivelin vähän noita mittoja esille, vertailumielessä.

Päivämäärä Vyötärö Lantio
9.10.2014 68cm 94cm
12.9.2014 (kisaviikon torstaimitat) 62cm 90,5cm
18.2.2013 67,5cm 93cm
19.9.2012 69cm 93cm
3.4.2012 (Huvikseen dietin aloitusmitat) 72cm 95,5cm

 

Huhtikuu 2012 vs. Syyskuu 2014

Huhtikuu 2012 vs. Syyskuu 2014

Kyllä sitä muutosta on saanut aikaiseksi. Mitat on pyöriny melko samoissa lukemissa, etenkin tuo lantionmitta. Mua ei se huoleta yhtään. Kuitenkin koko ajan kropan muoto muuttuu, eli vaikka lantionmitta olisi isompikin niin ei haittaa kunhan se ei kasva pelkällä rasvakerroksen voimalla. Vyötärönmitta elää hirmuisen herkästi suuntaan ja toiseen. Mulla on tiimalasin mallinen vartalo. Kisadietillä se oikein korostui, vyötärönmitta putosi ihan älyttömän alas, tai siltä se ainakin tuntui tän kokoiseks naiseks. :D

Tästä on hyvä jatkaa kehittymistä. Toivottavasti mielikin rauhoittuu ja tasoittuu tässä ajan kuluessa.

Otatteko te kehityskuvia tai mittoja itsestänne? Huomaatteko kehityksen peilin, vaatteiden vai mittojen kautta?

Hard work pays off!

Hard work pays off!

Ps. Ilmeellä.

Bikini fitnestä ilman silikonitissejä

Muistanette varmaan, ainakin te ketkä olette blogiani pidempään seuranneet, miten pohdiskelin silikoniasiaa talvella (KLIK). No nyt on kisat käyty luomuna. Mitäs ajatuksia mulla on nyt päässä ja onko ajatukset yhtään talvesta muuttuneet.

tissit1Tissithän mulla hävis kisadietin aikana ihan olemattomiin, tai ainakin omasta mielestä ihan olemattomiin. Myönnän nauraneeni omalle peilikuvalle aina silloin tällöin. Kuppikoko tippui reilun kaksi kokoa alaspäin 20 viikon aikana.

Näin siinä vaan käy.

Näin siinä vaan käy.

Kisoissa käytin yksiä hyviä toppauksia ja niillä selvisin. Etukäteen mietin, että miltä tuntuu seisoskella siellä rivissä ”lautana” verrattuna muihin tyttöihin, mutta eipä tuohon tullut paljoa kiinnitettyä huomiota. Eli ihan hyvin kisat voi vetää läpi luomunakin, tai minä ainakin pystyin. Ja niin tehdään myös keväällä. Kropan tasapainoisuuden tiuomariarvostelusta en tiedä, et miten vaikuttaa sitten siihen taas noin niinku yleisesti, mutta kyllähän tuolla karsinnoissa näki ihan luomutyttöjäkin finaalikuusikoissa.

tissit3Talvella puhuin, että saatan jossain vaiheessa silikonit ottaa, mutta vielä ei ole sen aika, tai jos olisi ylimääräistä rahaa niin ehkäpä ottaisinkin. Tissit on taas dietin jälkeen alkaneet kuitenkin aika hyvin palautua entiselleen. Tai no ei siis lähellekään vielä entistä, mutta tyhjät pussit on saanu jo vähän täytettä. Ja ilman rintsikoita ei voi liikkua ulkona (kisaviikonloppuna ei tuottanut ongelmaa, kertonee jo jotain….. :D)

Överit on parempi ku vajarit, ei taida pätee tässä asiassa, ainakaan mun mielestä.

Överit on parempi ku vajarit, ei taida pätee tässä asiassa, ainakaan mun mielestä.

Itselle tissit on kyllä tärkeet. Kuten aiemmin oon puhunu, että kun on omistanut hyvät tissit kooltaan ja sitten kun niistä pitää luopua dietin kuluessa, niin siihen uuteen kroppaan ja tissittömyyteen vie aikansa tottua. Enkä voi sanoa, että kisadietin aikana olisin edes 100% tottunut siihen tissittömyyteen. Ilman tissejä olo on kuin pikkupojalla. Enkä tarkoita nyt loukata ketään tällä mielipiteelläni.

Karsinnoissa näkyi lavalla niitä joilla ne tissit ei kyllä sopineet kroppaan, ei sitten mitenkään päin asetellen. Rasvaton kroppa ja överiboobsit. Ei oo vaan millään tavalla luonnollista. Mutta sitten siellä oli niitäkin naisia, joilla on silikonit, mutta tissien koko on luonnollinen.

tissit2

Mutta kyllä mä edelleenkin olen persenainen. Treenattu pylly on paljon parempi ku isot tissit ;)

tissit6Vai mitä ootte mieltä?

tissit5

Tästähän tuli samalla vähän tämmönen motivaatiokollaasi ;)

En rupee tätä postausta sotkemaan enää omilla kuvilla. Eihän ne yhtään kuuluis joukkoon. Kattelette ensin vaan tommosia mimmejä ja sit ilmestyisin mä. :D Joten palataan mun naamalla taas huomenna.

Ps. Tissit tissit tissit tissit tissit tissit. Perse.

Treenivaatteilla on väliä!

Onpa pinnallista saattaisi joku ajatella, mutta itselleni hyvännäköiset treenivaatteet on yksi aika tehokas ja helppo motivaationlisääjä. Haluan, että treenivaatteet joita käytän tuntuvat iholla hyvältä ja tuovat mulle varman olon. Siis, että ei tarvii miettiä näkyykö työmiehen hymy jos kyykkii tai kamelinvarvas jos satun nostamaan housuja ylemmäs ja ei ole tarpeeksi pitkä toppi.

niKe11

Myös värillä on väliä. Mitä enemmän vaatteessa on väriä sen parempi. Ja neonvärit on vielä parempia! Värit tuo mulle ainakin hyvän fiiliksen. Toki kaapissa on muutamat pakolliset mustat vetimet niitä päiviä varten kun se oma peilikuva ei ihan niin paljoa miellytä, jokainen nainen varmaan tietää mistä puhun.

Tänään kävin kahvittelemassa ystävän kanssa ja eksyttiinpä sitten kiertelemään kauppoja. Ja eksyttiin kiertelemään urkkakauppoja. Tai siis kauppaa. Ihan kuin täällä joensuussa olis valikoimaa noiden kauppojen suhteen. Intersporttiin siis päädyttiin. Ja lähtihän sieltä jotain matkaankin sitten.

Oon etsinyt itselleni uusia salitossuja jo jonkun aikaa. Selaillu lähinnä siis nettikauppoja. Niket on houkutellut vannoutunutta Adidas-tyttöä. Nikellä on jotenkin kivemman mallisia kenkiä ja sitten niiden värimaailma on parempi. Tänään se sitten todistettiin.

Nimittäin nämä lähti matkaan

Ihana malli, ihanat värit ja ennen kaikkea älyttömän hyvät jalassa!

Ihana malli, ihanat värit ja ennen kaikkea älyttömän hyvät jalassa!

nike1Nikeneitsyys siis meni, eikö oo ihanat! Koskaan aikaisemmin en oo siis Niken kenkiä omistanut, salitossuina ainakaan. Ja kyllä nää tuntuu hyvälle entisiin verrattuna. Kyllä luulis pomppujen ja loikkien lähtevän eri hyvin ;)

Tänään heti uusilla kengillä piti treenit käydä vetämässä. Olkapäät ja ojentajat sai kyytiä. Ja taas kerran, sain nostaa treenipainoja muutamissa liikkeissä. Mahtavaa! Niin Mahtavaa!

Treenasin, eli nojailin keppiin ja otin peilikuvia :)

Treenasin, eli nojailin keppiin ja otin peilikuvia :)

nike5

Mitä mieltä te muut ootte treenivaatteiden merkityksestä? Vaikuttaako uudet treenivaatteet teidän urheilumotivaatioon vai onko teille merkitystä ollenkaan mitkä vaatteet päällä käytte hiet irrottamassa?