TEE TYÖSI NIIN SAAT PALKAKSI TURPAAN

Oon usein täällä blogissani ottanut kantaa tähän meidän hoitajien työhön ja siihen arkeen, mitä me eletään. Monet ei usko sitä, että mitä kaikkea tää meidän työ sisältää sen hoitotyön lisäksi. Tiedän, että on muitakin ammatteja joissa saattaa joutua pelkäämään. Se ei ole millään työpaikalla oikein, eikä sitä pitäisi sietää. Väkivallan ja sen uhkan suhteen pitäisi olla täysin nollalinja, mutta kuinka sellaista voi taata? Ei varmaan käytännössä mitenkään.

Esimerkiksi meidän hoitajien ammatissa väkivalta ja etenkin sen riski on läsnä joka päivä. Päihtyneet ja sekavat potilaat ovat se suurin riskiryhmä. Lisäksi haukkumista harrastaa ihan tavalliset ihmiset, ihan selvinpäin. Joskus kiukun saa aikaiseksi se, että joutuu jonottamaan tai lääkäri ei potilaan mielestä osaa hoitaa potilasta oikein. Joskus ärsyttää hoitajan sanat.

Tämä aihe tuli ajankohtaiseksi kun huomasin erään kaverini, entisen työkaverini joutuneen pahoinpitelyn kohteeksi työpaikallaan. Tilanne sattui tavallisella sairaanhoitajan vastaanotolla päiväsaikaan. Kyseessä ei ollut edes päivystys. Silti kaksi työntekijää saivat konkreettisesti turpaansa potilaalta.

Mitä hoitaja voi tehdä niin väärin, että ansaitsee tällaisen kohtelun? Kuinka moni muu lähtee kotiin työpäivän päätteksi tämän näköisenä? Tietenkään ja onneksi fyysinen väkivalta ei ole päivittäistä, mutta silti tätä tapahtuu aivan liian usein. Eritasoinen haukkuminen ja psyykkinen pelko on hoitajan ammatissa ihan arkipäivää, voisi melkein sanoa, että jopa joka päiväistä. Joskus tilanteet ovat ennakoitavissa, mutta joskus tilanteet tulee eteen täysin puskista. Hoitajia raavitaan, syljetään päälle, haukutaan, lyödään, potkitaan, uhataan tappaa.  Miten meidän alalle voidaan luoda turvallinen työympäristö?

Tiedän, itsehän me olemme ammattimme valinneet, ei saisi valittaa. Silti tämä touhu muuttuu päivä päivältä vaan hullummaksi. Kuinka tällaista henkisesti ja fyysisesti raskasta työtä jaksaa eläkeikäänsä saakka? Itselläni tuo tavoite eläkeikä on tällä hetkellä 69vuotta ja 2kuukautta! Siis miettikää! Mä tulen tekemään tätä työtä vielä 70vuotiaana. Näissä olosuhteissa, jossa lisäksi meidän palkkausta kiristetään ja työtunteja lisätään.

Mitä hoitaja voi tehdä tällaisen tapahtuman jälkeen? Haipron eli haittailmoituksen ja ehkä rikosilmoituksen. Sitten hoitaja menee normaalisti seuraavana päivänä töihin ja miettii, että toivottavasti ihan vielä tänään ei tule jälleen turpaan.

Minkälaisia tilanteita sulla on ollut työpaikalla?

OKSETTAVAT ELÄINTARHAT

Olen vieraillut eläintarhassa tasan kaksi kertaa; ala-asteen luokkaretkellä Ähtärissä ja Budapestissa Unkarissa hmm parisen vuotta sitten. Ala-asteella asioita ei osaa miettiä järjellä, sitä oli vaan lähinnä innoissaan niistä eläimistä. Budapestin eläintarhassa iski ahdistus. Ensiksi olin menossa sinne ihan innoissani, koska en ollut koskaan käynyt edes siis Suomessa Korkeasaaressa ja Ähtäriä en nyt edes jotenkin laske eläintarhaksi. Ajattelin, että jes, ekaa kertaa oikeaan eläintarhaan missä oli vaikka mitä eläimiä.

Mutta se ahdistus. Se iski kasvoille ja lujaa. Siellä oli virtahepoja, norsuja, tiikereitä ja leijonia ja paljon muita eläimiä. Jännä nähdä livenä, mutta tajusin, että niitten kuuluisi olla jossain ihan muualla kuin siellä eläintarhassa. Eläimet elävät oikeasti luonnossa, ei pienissä häkeissä jossa ne stressaantuu ja alkavat kiertää ympyrää. Joo, etenkin noitten kissaeläinten häkeissä oli järjestään useampi rinki tamppaantunut maahan kun ne kissat kiersi sitä kehää, päivästä toiseen. Ja kaltereiden toisella puolella ihmiset pällisteli ja otti kuvia. Jos mä haluan nähdä tuollaisia villieläimiä, mä haluaisin jonnekin safarille, missä mä näkisin ne eläimet niiden luonnollisessa ympäristössä.

Mua oksetti katsoa virtahepoa sellaisessa pienessä altaassa, jossa se juuri ja juuri mahtui kääntymään tai sitten se norsu. Koska oli talvi, se oli esillä sellaisessa lasikopissa, jossa ei ollut mitään virikkeitä sille. Mua alkoi ahdistamaan tuolla eläintarhassa niin paljon, että päätin etten koskaan mene enää eläintarhaan. En halua maksaa siitä, että näen eläimiä vangittuna jossain häkissä. YÖK.

Se on eri asia, että pelastetaan luonnonvaraisia eläimiä hädästä ja otetaan niitä tarhaan. Sellaiset eläimet joilla on jokin sairaus tai tapaturma sattunut ja elämä ei enää jatkuisi luonnossa, sen mä ymmärrän, että niitä syötetään ja annetaan niiden elää edes jonkinlaista elämää lajitovereidensa kanssa. Mut sitä mä en ymmärrä, että tänne raijjataan jostain Kiinasta saakka Lumi ja Pyry. Siis Suomeen tuodaan Pandoja! Ei niiden paikka ole täällä. Nämäkin pandat ovat todennäköisesti syntyneet vankeuteen, eivätkä edes tiedä paremmasta. Hyvä niin toisaalta, mutta hyi silti!

Mitä mieltä te olette eläintarhoista, tai oletteko edes miettineet asioita näin? Meinasitteko mennä katsomaan pandoja?

Kuvat: Pixabay