Koko viikko sairaslomalla!?

Jos sinulla on kovin paha hammaslääkärikammo, niin lue teksti omalla vastuulla.

Nyt alkaa jo riittää. Maanantaina siis poistettiin ihan normaalisti viisaudenhammas, alhaalta. Se ei ollut tulehtunut eikä poistossa ollut mitään ongelmia muutoin kuin, että hammas ei meinannut millään irrota. Tunnin äherryksen ja kahden eri lääkärin jälkeen hammas lähti kuin lähtikin irti.

Pääsin kotiin ja sain sairaslomaa yhden päivän. Suu oli puutuneena useamman tunnin ja poisto päivän syljin verta (mikä oli virhe, ei saisi sylkeä). Puudutuksesta johtuen en myöskään pystynyt juomaan lasista normaalisti, sillä en tuntenut lasia huulillani, join sitten pillillä (sekin oli virhe, ei pillejä).

Illalla kävin kävellen kaupassa ja tuolloinkin syljin vielä verisiä klimppejä, tai en varsinaisesti sylkenyt, valutin ne suustani vain ulos (seksikästä :D). Koko maanantai-illan ja tiistaiaamun poskeen ja poistokohtaan koski todella kovaa. Söin Burana 600mg, aina kaksi kerrallaan, ottaen sitten rinnalle myös Panadol 1g. Näillä sain kivun terävimmän kärjen pois. Ei puhettakaan kuitenkaan, että olisin vielä pystynyt syömään juuri mitään. Soitin sitten tiistaina aamupäivällä hammaslääkärille ja hän kysyi, että onhan siinä poistokuopan päällä se verihyytymä. Sanoin, että on juu. Olevinaan olin sen siinä nähnyt, ainakin edellisenä iltana. Menin puhelun jälkeen kuitenkin tarkistamaan tilanteen. Katselin valolla tarkkaan ja ei siellä kuulkaa näkynyt mitään verihyytymää, ainoastaan ammottava aukko. Ei auttanut kuin soittaa uudelleen hammaslääkärille, joka oli siis se sama joka hampaan oli minulta edellisenä päivänä pois ottanut. Hän käski tulla päivystyaikana hetimiten lääkäriin.

hammaslaakari2

No, pari tuntia ja makasin taas hammaslääkärin penkissä suu ammollaan. Hyytymä oli tosiaan puoliksi irronnut. Ien puuduteltiin jälleen ja poistokuoppa veresteltiin uudelleen. On nimittäin niin, että jos poistetun hampaan päälle syntynyt verihyytymä irtoaa liian aikaisin, ei poistokuoppa voi parantua. Eli se ei mene umpeen ilman sitä hyytymää ja mahdolliset hermot ja luut ovat siellä paljaaltaan sitten sitä kipua aiheuttamassa. Tätä kutsutaan termillä kuiva kuoppa.

Minun kuoppa huuhdottiin, rapsuteltiin auki ja kuoppaan tungettiin joku tuppo johon oli imeytetty jodoformia (tuo maistuu niin pahalle!). Tämä tuppo haihtuu kuopasta itsestään pois, sen tarkoitus on pitää kuoppa puhtaana ja auttaa kuopan paranemisessa. Kuopan päälle tuli vielä yksi tikki, auttamaan kuopan sulkeutumisessa. Sulavaommel, sekin olisi sieltä itsestään lähtenyt. Tämän jälkeen lääkäri hymyili taas nätisti ja sanoi, että kyllä se siitä nyt varmasti alkaa paranemaan. Jos kuitenkin nostaa kuumetta, niin pitää sitten aloitella antibiootit. Reseptin tämä hammaslääkäri onneksi kirjoitti valmiiksi.

Nimittäin, totta kai minulla samana iltana vielä sitten nosti kuumetta. Kun puudutus haihtui pois, kivut suussa olivat jälleen valtavat. Kuume nousi (tietenkin) 38 asteeseen ja olo oli ihan paska. Eikun vaan taas lääkettä huiviin ja antibiootit kehiin. Seuraavana päivänä taas puhelua hammaslääkärille, koska hammaslääkärini kirjoitti yhden päivän kerrallaan sairaslomaa. Niin, näitten hampaanpoistojen pitäisi yleensä mennä kivuttomasti ohi, mutta aina niin ei käy. Toivossa on kuitenkin hyvä elää, mutta onhan se hiukan turhauttavaa joka päivä soittaa erikseen ja pyytää lisää sairaslomaa, koska sulla on järkyttävät kivut, et pysty syömään, sulla on kuumetta jne jne.

Keskiviikko meni parannellessa ja torstaina tuntui jo, että pärjää vähän vähemmillä särkylääkkeillä. Tänään olin jo valmistautunut töihin menoon. Heräsin 05:40 ja aloin syömään aamupalaa. Poskeen jomotti ikävästi kun heräsin ja eipä leivän syönti (vaikka pureksin ruokani toisella puolella) tilannetta helpottanut. Kivut yltyivät jälleen niin kovaksi kuin ne olivat pahimmillaan olleet. Taas lääkkeet suuhun vähän isommalla annoksella ja soittoa töihin ja sitten hammaslääkärille.

hammaslaakari1

Tänään sitten kävin kolmannen kerran tällä viikolla näyttämässä suutani. Lääkärinä oli kyseinen henkilö joka sitten viimein sai minulta sen hampaan irti silloin maanantaina. Hän katsoi suuhun, otti tikin pois, puhdisti poistokuopan ja täytti sen taas uudella spongostaanilla, jossa tietenkin on tätä herkkua, jodoformia. Tämä lääkäri kertoi, että nämä kuivat kuopat ovat yleensä 2-3 viikkoa niin kipeitä, että kipuihin joutuu jatkuvasti syömään särkylääkkeitä.

Nyt on sitten ensimmäinen viikko melkein takana. Toivon todella, että kuoppa menee umpeen ja kivut alkaa hellittää. Tämä on niin turhauttavaa olla vain kotona, koska tavallaan minä olen ihan terve. Silti pitäisi olla levossa ja puhua mahdollisimman vähän. Kunnolla en pysty syömään ja jatkuvasti koskee. Mitään hammaslääkärikammoa ei minulle ole tästä jutusta onneksi kuitenkaan tullut. Kaikki hammaslääkärit, jotka minua on nyt hoitaneet, ovat olleet tosi mukavia, huomaavaisia ja asiallisia. Tämän päiväinen lääkäri sanoi, että onhan se pitkään kestänyt poisto silloin maanantaina tietysti aiheuttanut enemmän sinne juureen vaurioita mutta sen ei pitäisi selittää tätä oireilua. Minulla vaan kävi paska säkä, jos suoraan puhutaan.

Ehkä huomenna on jo parempi päivä. Ihanaa viikonloppua ihanat blogin lukijat :)

Kehtaatko sivuuttaa tämän aiheen?

Nyt puhun erittäin tärkeästä aiheesta, joka varmasti koskettaa meistä jokaista, tavalla tai toisella. Jos vain jotenkin pystyn tämän blogini avulla vaikuttamaan edes muutamaan teistä, niin olen tyytyväinen.

Tärkeä asia on nimittäin lapset ja etenkin ne lapset jotka elävät vähävaraisissa perheissä. Tuhannet lapset elävät vähävaraisissa perheissä ympäri Suomen. He odottavat joulua yhtä innolla kuin he, kellä joulu on yltäkylläisyyden aikaa, niin ruoan, kuin lahjojenkin suhteen. Monet vanhemmat haluaisivat toteuttaa edes kerran vuodessa oman lapsensa toiveen ja mikä olisikaan paras aika kuin joulu, mutta entäs jos ei ole varaa? Vanhemmat joutuvat punnitsemaan, että ostetaanko niillä viimeisillä rahoilla ruokaa, että selvitään joulunpyhien yli vai lahjoja. Sanomattakin on selvää, että ne rahat, jos niitä ylipäänsä edes on, menee varmasti ruokaan.

Vähävaraisten perheiden lapsilla on tosiaan ihan samanlaiset odotukset joulusta, kuin kenen tahansa lapsilla. Tuleekohan joulupukki, kurkkiikohan tontut ikkunoista, olenkohan ollut kilttinä tänä vuonna, saankohan lahjoja? On paljon perheitä, joissa ei jouluisin pukki tule käymään, eikä lahjoja jaeta, koska niitä ei ole varaa ostaa.

Olimme eilen ostamassa meille joulukukkia kotiin. Niihin meni rahaa 30euroa. Mietin, että jos minulla on varaa ostaa kukkia joulua varten 30€:lla, niin silloin minulla on varaa muistaa myös jotain vähävaraisen perheen lasta. Niinpä, samalla kun teimme ruokaostoksiamme Prismassa, ostimme joululahjan pienelle tytölle, pojalle ja vähän vanhemmalle tytölle. Veimme lahjat paketoitavaksi ilmaiseen paketointipisteeseen Prismassa ja jätimme ne sitten pienen lapun kanssa Joulupuu keräyspisteelle. Pieneen lappuun kirjoitetaan onko lahja tytölle vai pojalle ja minkä ikäiselle lahja on tarkoitettu. Näillä tiedoilla Joulupuu toimittaa lahjan sitten Jyväskylän sosiaalitoimen lastensuojelun kautta niitä tarvitseville.

joulupuu1

Kuinka hyvä mieli tällaisesta tulee itselle, saati sille kuka sen lahjan sitten saa. Ajatelkaa, se yksi paketti jonka minä ostin, saattaa olla jonkun lapsen ainut lahja tänä jouluna. Voi kun saisi olla kärpäsenä katossa katsomassa sitä iloa <3

Minä haluankin haastaa nyt vuorostani teidät, arvoisat blogin lukijat ja etenkin sairaanhoitajat! Ostakaa yksi lahja ja viekää se oman kaupungin keräyspisteelle.

TÄSTÄ NÄET LISTAN KAUPUNGEISTA JA KERÄYSPISTEISTÄ.

Lahjatoiveet ovat perinteisiä, legoja, nukkeja, Frozenia, palapelejä, leffalippuja, hygieniatuotteita, pulkkaa, luistimia yms, mitä nyt lapset yleensä haluavat!

Myös vähävaraisten perheiden lapsilla on oikeus haaveilla, kokea riemua ja toiveiden toteutumista!

Yhdessä auttamalla saadaan aikaiseksi suurempi ilo <3

joulupuu2