#Dipdye

Tänään voitin yhden pelkoni. Pelkoni olla spontaani ja tehdä jotain uutta mun hiuksille.

KevättäTukka-asioissa oon aika arka, vaikka se onkin uusiutuva luonnonvara. Siltikin tukan värjääminen ja leikkaaminen on aina yhtä hankalaa ja stressaavaa. Mulle mun tukka on tosi tärkeä. Koko tukka kun nyt sattuu vielä olemaan omaani jota oon huolella kasvattanut, ööö koko ikäni. Joten väärä väri tai liian lyhyt malli ois mulle pahin painajainen. (Juu tiiän joku siellä nyt aattelee, että pienet on huolet tytöllä.)

Nyt oon tämän kevään ajan haaveillu jostain kivasta väriläiskästä tukassani. Oon katsellut instagramissa ja muualla paljon inspiraatiokuvia.  Kaikki mahdolliset värit on edustettuina hiusväreissä ja mitä oon katsellut noita kuvia, niin kaikki ne näyttää niin syötävän hyville.

Mun inspiraatio <3

Mun inspiraatio <3

Noh, itse sitten ostin värin Sokkarilta tuossa muutama viikko sitten. Ajattelin, että kyllä mä värjään. Ja niinhän mä sitten päädyin tekemään. Useampi viikko siinä meni totutellessa ajatukseen, mutta kun satuin puhumaan viikonloppuna ystävän kanssa töissä tukkahaaveistani ja tää entinen parturi-kampaaja jätti sit ilmeisesti jutun muhimaan päähänsä ja soitti mulle eilen. Tää ihana ihminen sanoi, että hän tulee hakemaan mut huomenna heille, että värjätään ja leikataan se sun tukka. Se tuli kyllä ihan puskista ja olin kyllä heti että joo!

kauneudenhoitoa1

kauneudenhoitoa3Ja niin tänään sitten menin ystäväni luokse, juotiin kahvit ja alettiin puuhailemaan. Tukka lyheni ja vaihtoi väriä.

Ja mä rakastan tätä. Jännitin ihan turhaan.

Kevättä1

Vappuviuhka!

Vappuviuhka!

Mulla on ihan olo niinku olisin yksisarvinen joka laukkais sateenkaaren päällä ja piereskelis glitteriä ja hattaraa :D

Tähän tyyliin

unicorn2 unicorn unicorn1Ylläoleva kuva etenkin kuvaa mun fiilistä :D

kevättä4Salillakin kävin jo testailee tukan ja juu, treeni luisti samaan malliin tälläkin tukalla. Ehkä vielä vähän paremminkin jopa.

Onneks rohkenin tehdä tän.

Mitäpä ootte mieltä?

kevättä6 kevättä5

Katsokaa ja hämmästelkää

Tää on nyt jotain ihan muuta. Todellakin.

En voi muuta kuin jakaa nää kuvat täällä.

Eli,

Kävin kirpparilla ja törmäsin tämmöiseen. Voiko tää olla edes todellista?

paahtis1 paahtisKuka paahtaa leivän mukaan näytteille kun laittaa kirpparilla paahtimen myyntiin? Tuo leipä oli ihan hiostunut tuolla kelmussa mutta silti ihan kivi kova. Mut hyvä huomio tuo Älä syö. Melkein jo meinasin haukata.

Onko oma onni toiselta pois?

Sitä saa aikamoisia kommentteja ihmisiltä jos tuo oman onnellisuutensa esiin ja hehkuttaa sitä muille.

happiness3Sitä on silloin tietenkin elänyt pumpulissa ja hattarassa. Ja jo heti synnytyslaitoksella on puettu ne ruusunpunaiset aurinkolasit päähän, että maailma näyttäisi vielä asteen verran makeammalle. On synnytty ns. kultalusikka perseessä.

Harmi vaan kun ainakaan itsellä se asia ei näin ole. Tai vielä en oo sitä lusikkaa löytänyt.

Aina oon joutunut tekemään oman onneni eteen paljon asioita. Vastoinkäymisiä on tullut kohdattua jos jonkinlaisia. Terveyden kanssa on ollut ongelmia, ihmissuhteissa olen saanut turpaani monta kertaa ja mitä vielä.

Oon edelleenkin sitä mieltä, että se on se oma asenne joka kantaa ihan helvetin pitkälle. Jos jäät rypemään siihen paskaan mihin sut välillä upotetaan, niin lopulta hukut siihen itteensä. Muistan jo aika nuorena teininä ajattelleeni pettymysten keskellä, että asioilla on tapana järjestyä. Ja niin niillä on. Joka kerta se on tullut huomattua. Joku asia menee päin persettä siksi, että joku toinen asia voisi mennä sitten paremmin.

Oon myös sitä mieltä, että nauru on hyvää lääkettä melko moneen vaivaan. Nauraminen on ihanaa. Sen takia kai mä naiivi ihminen olenkin. Haluan ajatella joistakin asioista lapsenomaisesti ja siten, että ei se elämä niin vakavaa voi olla. Haluan pystyä hassuttelemaan ja kertomaan tyhmiä juttuja. Ehkä saatan saada ympärillä olevat ihmisetkin nauramaan. Se jos mikä on mahtavaa. Kaikista parhainta on jos löytää ympärilleen ihmisiä joidenka kanssa voit olla vapaasti oma itsesi ja ehkä nämä ihmiset on edes himpun verran samantyylisiä.

happiness2happiness4happiness1Vuodet vierii, itselläkin syksyllä mittarissa 29 vuotta. Eli oon ollu ”aikuinen” jo ajat sitten. Mutta koskaan en halua, että musta tulee haudan vakava tylsimys, joka ei osaa nauraa elämälle ja itselleen. Itselle nauramisen taitokin on opeteltava ja mä oon oppinut sen kyllä aika hyvin.

Mutta niin, elämässä oon aina itse joutunut tekemään duunin. Kukaan ei oo tuonu mulle yhtään mitään valmiina hopeatarjottimella. Oon ollu aktiivinen aina kaikissa asioissa. Kuten sanottu, oon esimerkiksi tehnyt aina töitä, enkä oo töitten suhteen nirsoillu. Nyt voin sanoa rehellisesti, että teen tällä hetkellä mun unelmien työtä ammatikseni.

Se, että oon päässy unelmieni ammattiin on myös vaatinut töitä. Olin valmis tekemään mitä vaan, että saan sen opiskelupaikan amk:sta. Jossain vaiheessa olin jo haaveeni valmis hautaamaan, sillä lukiota en ole käynyt ja ajattelin, että ei sinne sairaanhoitajakouluun mennä millään amiskan papereilla. No mentiin kuitenkin. Kun vain yritin. Mitään täällä ei saa jos ei yritä.

Paljon jää sanomatta täällä blogin puolella ihan vaan siksi koska kaikkia asioita en halua täällä jakaa. Ja tottahan sekin on, että näiden tekstien perusteellahan te musta mielikuvanne muodostatte. Mutta jos se mielikuva mikä teillä minusta on, on sellainen, että olisin saanut kaiken valmiina ja annan kuvan, että kaikki on koko ajan ihanaa ja fantsua, niin sen haluan korjata, että asia ei ihan noin mustavalkoinen tälläkään kertaa ole.

happiness

Ylipäätään on jännä, että jotkut henkilöt ärsyyntyy semmoisesta jos joku on tosi onnellinen ja iloinen pääsääntöisesti koko ajan.

Mikä siinä toisen onnessa ärsyttää?

Liittyykö tämä tähän suomalaiseen peruskulttuuriin, että pitää olla vähän kateellinen?

Jos ihmisellä itsellään ei ole hyvä olla, onko toisen ihmisen onni uhka itselle?  Muodostuuko tästä kateus, kun henkilö mitätöi omat haaveet  ja unelmat ja huomaakin, että toinen ihminen saavuttaa omia unelmiaan ja näin ollen on onnellinen?

happiness5

Lapsi – mikä ihana tekosyy

No niin, kirjoitanpa aiheesta mistä minä en tiedä mistään mitään. Tietenkään kun eihän mulla ole omia. En tiedä miten lapsen saaminen muuttaa maailmaa ja oman elämän ihan päälaelleen. Omaa aikaa ei ole ja vaikka olisikin sitä ei haluta käyttää, koska lapsi. Lapsen saannin jälkeen omille haaveille, unelmille ja harrastuksille voi sanoa morot! Koska eihän sitten voi.

Sitten kun on lapsi, niin voi kulkea kotona kulahtaneet kollarit jalassa, tukka sotkunutturalla ja valittaa ja katkeroitua.

Edelliseen kirjoitukseeni tuli mielenkiintoisia kommentteja. Jonkin verran kommentoitiin myös sitä, että oma elämä ei voi pyöriä oman navan ympärillä. Mietinkin sitten, että kenenkä navan ympärillä sen oman elämän sitten pitäisi pyöriä jos ei just sen oman? Mainittiin myös naiivius.

Sivistyssanakirja kuvaa sanan naiivi näin: Lapsellinen, suora, vilpitön.

Juu toki, olen suora ja vilpitön puheissani. Joskus lapsellinenkin.

Kyselin eilen hiukan töissä kommentteja ihmisiltä joilla lapsia on elämään siunaantunut. Onko lapset estäneet toteuttamasta unelmia, harrastuksia tai estäneet viettämästä omaa aikaa välillä. Ja ei, tällä en tarkoita sitä, että lapset olisivat jääneet elämässä kakkossijalle muiden menojen jälkeen. Vaan sitä, että onko joutunut luopumaan asioista lasten takia.

lapseton1

Vastaus oli pääsääntöisesti ei.

Tietenkin silloin kun lapset ovat ihan pieniä ja täysin riippuvaisia esimerkiksi imetyksen aikana äidistään niin silloinhan se mukula sitoo. Tuo vaihe ei kuitenkaan ole kovin pitkäaikainen.

Onneksi mulla on näitä kummin rakkaita <3

Onneksi mulla on näitä kummin rakkaita <3

Lapsi ei ole tekosyy siihen, että et voinut opiskella unelma ammattiasi, tai voinut palata työelämään, jatkaa rakasta harrastusta. Lapsi ei ole myöskään este matkustelulle. Jos lapsi estää näitä asioita tekemästä, niin silloin se lapsi muuttuu tekosyyksi.

Omien tarpeiden sivuuttaminen on pienen lapsen vanhemmille luonnollista, mutta jaksaakseen arjessa omiakin tarpeita kannattaa kuunnella. Oma harrastus tai esimerkiksi kavereiden tapaaminen voi olla suuri voimavara arjessa. (http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemman_hyvinvointi/)

On äärettömän tärkeää pitää huolta siitä omasta hyvinvoinnista myös silloin kun on lapsi / lapsia. Vanhemman hyvinvointi heijastuu todella voimakkaasti siihen omaan lapseenkin. Ja myös siihen kumppaniin jos sellainen sattuu olemaan sitä arkea jakamassa.

Onni ja onnellisuus lähtee aina itsestä. Onnea omaan elämään et voi vaatia toisilta ihmisiltä tai odottaa, ette he sen sinulle antaisivat. Kun olet löytänyt onnellisuuden itsestäsi, on onni mukava jakaa ja yhdistää toisen ihmisen kanssa.

Näkymätön kahle

Oletko sinä tai onko sun kaveripiirissä ihmisiä jotka valittaa ja ärsyyntyy mitä arkipäiväisimmistä asioista?

ilonkauttaNe on niitä ihmisiä jotka valittaa facebookissa kun pitää mennä taas töihin siihen samaan paska työpaikkaan.

Ne on niitä jotka valittaa kun talvella on liian kylmä.

Ne on niitä jotka valittaa kun kesällä on liian kuuma. Tai aurinko paistaa liian kirkkaasti.

Ne on niitä jotka elää ehkä huonossa suhteessa, koska eivät uskalla irrottautua siitä tutusta ja turvallisesta, mutta silti ovat joka päivä onnettomia.

Ne on niitä jotka sanoo ei kun heille ehdottaa jotain uutta.

Mulla on sellaisia ihmisiä kaveripiirissä. Ärsyynnyn itse siitä kun luen useinkin facebookin etusivulta miten joitain ärsyttää helvetisti lähteä taas töihin. Ja kun se työpaikkakin on ihan helvetin paska. Kerran avasin suuni ja kommentoin, että jos noin paljon ärsyttää, niin miks se ei vaihda työpaikkaa? Vastaukseksi sain, että eihän hän nyt oikeesti tota tarkoita….niinpä niin. Tarkoittaa kuitenkin. Miksi ihmiset ei tee mitään niille ärsyttäville asioille. Ne on niitä asioita joihin voit vain ja ainoastaan sinä itse vaikuttaa.

onelifeViimeisen vuoden ajan oon oppinut huomaamaan miten ihmiset pelkää. Ne pelkää elämää ja muutosta. Ne pelkää uusia kuvioita ja uusia ihmisiä. On ihanempaa elää siinä tutussa ja turvallisessa pumpulissa missä on aina ollut. Vaikka se olisikin vähän tylsää. Samalla nämä haaveilee salaa mielessään jostain ihan muusta. Mutta pelko estää toteuttamasta haaveita ja unelmia.

onelife2Miten helppo on sanoa ei, jos joku jotain ehdottaa. Miten helppo on sanoa itselle ei.

Enhän minä nyt voi, en minä kun oon jo tämän ikäinenkin, en minä yksin voi, en minä.

Mun mielestä nuo kaikki on tekosyitä! Mikset sinä vois? Todellakin voit ja pitäisi! Elämää eletään täällä loppujen lopuksi hyvin pieni hetki ja eikö olisi mukavaa täyttää se eletty elämä ihanilla muistoilla ihanien ihmisten kanssa. Eikö olisi ihanaa hymyillä enemmän?

HymyäMikä voisi olla pahin seuraus siitä, jos kokeilet vaikka jotain uutta? Huomaat, että et tykkääkään siitä. Niin, no oletpahan ainakin kokeillut. Aina voi palata siihen entiseen. Parhaimmillaan huomaat löytäneesi jonkun aivan ihanan jutun rikastuttamaan elämääsi.

onelife3Pahin virhe mitä ihminen voi tehdä on se, että jemmataan niitä haaveita ja tekemisiä sinne eläkepäiville. Kyllä minä sitten lähden kiertämään maailmaa, kyllä minä sitten aloitan uuden harrastuksen. Mistä meistä kukaan tietää nähdäänkö me edes niitä eläkepäiviä, ja jos nähdään, niin missä kunnossa me fyysisesti silloin enää ollaan. Onko edes mahdollista lähteä tuolloin toteuttamaan niitä haaveita.

Kyllä mun mielestä jokaisen pitäisi elää tässä ja nyt. Viettää enemmän aikaa ystävien kanssa. Sanoa elämälle kyllä. Kokeilla uutta ja oppia samalla itsestään uusia asioita.

Pelkäätkö sinä?

Oletko jäänyt katumaan jotain päätöstä elämässäsi kun et lähtenytkään toteuttamaan jotain asiaa tai suostunut johonkin ehdotukseen?

onelife1