Piuhoissa kiinni

Testilikka täällä moro! Kytkin eilen itseni piuhoihin kiinni ja seuraavat kolme päivää, elikkäs maanantaiaamuun saakka seuraillaan mun sykevaihteluita. Tarkoituksena saada selville palautumisen taso päivän ja unen aikana. Ihan tosi mielenkiintoista.

Piuhat on kytketty kerrankin tälläkin neidillä ;)

Piuhat on kytketty kerrankin tälläkin neidillä ;)

Firstbeat on tämä väline joka on minuun kytketty kahdella lätkällä ja niitä yhdistävällä piuhalla. Lätkät on minussa kiinni koko ajan paitsi suihkun aikana. Tälleen aurinkoisina päivinä tuottaa vähän harmaita hiuksia kun joutuu miettimään vähiten ton mööpelin paljastavan asun, enkä myöskään viittinyt lähtee yleiselle uimarannalle ottamaan aurinkoa, luulisivat vielä minua enemmänki sairaaks. Muutenpa tuo ei häiritse ollenkaan. Samalla kun tuo laite tallentaa mun sykettä, niin mä täytän sellaista tuntikalenteria johon merkkailen, että mitä millonkin teen, niin analysointi on helpompi tehdä sitten. Maanantaina puretaan tuo laite ja sen tiedot.

Sieltä se kurkkii!

Sieltä se kurkkii!

Tarkoituksella otettiin tälläinen kolmen päivän setti missä on vapaata ja työvuoroja. Ja kaiken huippuna on tämän ja huomisen päivän ilta-aamuyhdistelmä, eli ens yön mittaustulos on ehkä kaikkein mielenkiintoisinta luettavaa. Luulen, että palautuminen ei ehkä kerkee edes käynnistyä ens yönä, tai jos käynnistyy niin ei kovin pitkäksi aikaa kun pitää jo nousta ylös.

Ja sieltä :D

Ja sieltä :D

Eilen illalla kävin vähän nostamassa sykkeitä aerobisella, tällä kertaa pyöräilin. Polkaisin iltapalana reilun kymppikilsan lenkin ja juurikin ennen nukkumaan menoa. Saa nähdä millaset vaikutukset sillä on mun unenlaatuun ollu.

Tajusin laittaa ton trackerin päälle vasta käännöspaikassa, eli matka oli 2x tuo kuvan osoittama

Tajusin laittaa ton trackerin päälle vasta käännöspaikassa, eli matka oli 2x tuo kuvan osoittama

Firstbeat

Nyt aion ottaa hetken taas aurinkoa parvekkeella ja painua sitten iltavuoroon töihin. Ärsyttää, kun haluaisin just nyt enemmän makoilla auringossa! Nauttikaa te ketkä voitte munkin edestä <3

Firstbeat4

Oonko mä narsisti?

Paljon puhutaan eri paikoissa nykyajan tyylistä kuvata kaikki mitä tehdään. Paljon kuvataan myös itseä ja onpa tuo tapa saanut oman nimityksensäkin; selfie.

Minä itte. Itte kuvasin, eli tää on #selfie

Minä itte. Itte kuvasin, eli tää on #selfie

Myönnän, selfieitä tulee itsekin paljon otettua. Etenkin kisadieettijaksolla kuvailu oli tosi aktiivista, onpa se nykyään muutenkin. Dieettikaudella aamut alkoi kuvalla peilin edessä, melkeinpä joka päivä. Ja nykyään melkeinpä joka treenin jälkeen tulee kuvia otettua, pics or it didn’t happen!

selfieblogi4Nykyään ravintolassa ei voi käydä syömässä jollei kuvaa syötävää ruokaa ensin ja että kuva (ja ruoka) ei menisi hukkaan pitää se kuva tietysti jakaa muille tavalla tai toisella, facebook, intstagram yms., mitä näitä nyt on. On olemassa myös monenlaisia apuvälineitä jolla helpotetaan itsensä kuvaamista.

Tänään kävin Rossossa!

Tänään kävin Rossossa!

Monet kuvaa itseään ja menemisiään nykyään, eikä tarvii olla ees mikään bloggari. Kaikenlaisia arkipäiväisiä hetkiä tulee kameralla ikuistettua, mitä ei ehkä ”ennen vanhaan” tullut mieleenkään kuvata. Nykyään on helppo kuvata ja jos kuva ei miellytä, voi sen poistaa ja ottaa uuden. Ennen olisit ottanut kuvan, vienyt filmin teetettäväksi, odottanut muutaman päivän ja sitten vasta nähnyt otetut otokset ja jos joku kuva meni mönkään niin se meni, enää et päässyt tuohon tilanteeseen ottamaan parempaa kuvaa.

selfieblogi6 selfieblogi5 selfieblogi3Kuvauspaikat on ehkä tässä aikojen saatossa himppasen saattanut mennä joillain jopa överiksikin, luin nimittäin jostain lehdestä miten Virossa muutama poika oli kiivennyt jonnekin televisiomaston huipulle monien kymmenien metrien korkeuteen, ilman mitään turvavälineitä, ja he oli sitten ottaneet tuolla huipulla selfien seisoen sellaisella pienen pienellä tasanteella. Hullua, niinpä. On jotkut menettäneet henkesäkin selfietä ottaessaan…

Sitten on puhetta ollut siitä, että selfien ottaminen yhdistetään jollain tapaa narsismiin. Aiheesta on tehty jopa tutkimuksiakin. Jotenkin kun itse ajattelen omaa kuvailua ja yritän yhdistää sitä narsismiin, niin aika kaukana ainakin itse koen olevan narsismista. Ai että minäkö ottaisin kuvia itsestäni sen takia, että olisin narsistinen henkilö?  Juu toki rakastan itseäni mutta ehkä semmoisella terveellä tavalla. En yritä korostaa mitään puoliani kuvien avulla, en yritä tehdä itsestäni parempaa kuin muut minkään kuvan avulla, enkä todellakaan kuvittele olevani parempi kuin muut. Jenkeissä on tehty tutkimus narsismin ja selfieiden yhteydestä. Ja kuulema näyttäisi siltä, että jopa psykopatia voidaan jollain tavalla, etenkin miesten selfieiden kohdalla linkittää toisiinsa. Ja yllättävää kyllä, nämä miehet jotka oli tutkimukseen osallistuneet, antoivat viitteitä siitä, että he ketkä napsivat selfieitä olisivat enemmän antisosiaalisempia kuin muut lajitoverinsa.

Selfiekuvien avulla pääsee kiinni siihen fiilikseen mikä on ollu missäkin tilanteessa!

Selfiekuvien avulla pääsee kiinni siihen fiilikseen mikä on ollu missäkin tilanteessa!

Miksi mä sitten kuvaan itse itseäni?

Yks iso syy on tää bloggaus. Haluan, että lukijoilla on tekstin ohella kuvia myös katseltavana. Kyllä se paljon henkilökohtaisemman ja persoonallisemman sävyn antaa blogille, kun esiinnyt omilla kasvoilla ja jaat kuvaotteita eletystä elämästäsi. Mutta nykyään jakaisin kuvia varmaan ilman tätä blogiakin, tuolla Instagramissa. Blogi ja esim. tuo Instagram toimii itselle ehkä semmoisena julkisena päiväkirjana ja etenkin tää blogi. Tänne on helppo tulla kertomaan juttuja. Joskus joku asia saattaa olla mielessä ja kun sen on saanut purettua tekstiksi, niin asia on sillä taputeltu. Pääosinhan mä kirjoittelen täällä kuitenkin melko kevyttä höpinää, siitä mitä oon tehnyt ja miten treenit kulkee, mutta välillä kirjoittelen syvempiäkin ajatuksia. Suurinosa päivän tapahtumista ei siltikään päädy tänne, eikä myöskään Instaan.

Mutta tosiaan blogi on yksi iso syy kuvailulle. Ja kun tätä kuvaamista tulee harrastettua melko usein, niin mun mielestä on kiva vaan aina kuvailla kaikkea, itseänikin. Sitten joskus tulee niihin vanhoihin kuviin palattua, että jaa toltako sitä näytti sillon ja joo tuolla oli käymässä tuollon ja sit huomaan, että näköjään oon seisonu kuvien perusteella paljon peilin edessä, vaikka aika nopeesti ne selfiet tulee räpsittyä, että oikeesti en siellä peilin edessä vietä aikaani juuri ollenkaan :D

selfieblogiMutta itse en kyllä lähtis yhdistämään narsismia ja itsensä kuvaamista toisiinsa. Vaikka olevinaan kun valokuvataan niin pitäis kuvata muita ihmisiä ja maisemia ja koiria ja kissoja, niin silti jos kuvaakin itseään niin en näe siinä mitään narsismiin viittaavaa. Vaikka kuvia otetaankin paljon,  niin ei siinä siltikään mun mielestä mitään pahaa ole. Ainoastaan se ärsyttää itteäni jos ilman puhelinta ei voi olla tai, että ei voi olla kuvaamatta hetkeäkään. Muuten mun mielestä ihmiset saa kuvata elämäänsä ja itseään eri tilanteissa, myös siellä peilin edessä ilman mitään narsistinleimaa otsassa.

Mitä mieltä sinä oot? Onko nykyajan selfie-kulttuuri mennyt liian pitkälle? Yritetäänkö omakuvilla kerätä huomiota ja hyväksyntää vai onko se vain viaton tapa jakaa paloja omasta elämästään muille kanssa eläjille? Jaatko sä kuviasi missään?

Ok, ota sä nyt se kuva!

Ok, ota sä nyt se kuva! Kevätmatkailua Prahassa.

BrandNew Store arvonta!

*Blogipostaus toteutettu yhteistyössä BrandNew Storen kanssa.

Pitkästä aikaa olisi minulla teille jotain arvottavaa!

mentom3BrandNew Store on uniikki ja laadukas naisten ja miesten vapaa-ajan muodin verkkokauppa.  Selailin itse verkkokaupan valikoimaa ja heti ekana tuli mieleen, että ehdottomasti haluan tuosta valikoimasta itselleni aurinkolasit. Niinpä sitten sieltä katselin ja tarkastelin valikoimaa. Alkuun oli mielessä useammat vaihtoehdot mutta loppujen lopuksi eniten omaa silmää miellytti Mentomin Dapperit.

Mentom

Menton Dapper

Menton Dapper

Sain aurinkolasit tänään ja ihastuin heti. Mentom merkkinä on itselle aivan uusi tuttavuus mutta näin nopealla arviolla vaikuttavat erittäin laadukkaille aurinkolaseille. Ovat semmoiset jämäkät mutta kevyet kuitenkin käytössä.

mentom1

Nyt seuraakin paras osuus, eli arvon blogin lukijoiden kesken yhden 50€ lahjakortin tuonne verkkokauppaan!

Arvonta alkaa tänään 30.6 ja päättyy tiistaina 7.7. kello 21.00. Osallistuaksesi käy kurkkaamassa BrandNew Storen valikoimaa ja linkkaa mulle tänne mieluisin tuote! Voittomahdollisuuksia parantaaksesi BrandNew Storen Facebook sivuilla on käynnissä 100€ lahjakortin arvonta joka päättyy myös tiistaina 7.7.

Muista laittaa linkitykseesi toimiva sähköpostiosoite, että saan voittajaan sitten yhteyden! Onnea!

Ps. Mitä mieltä ootte noista mun aurinkolaseista?

Blogimatskua!

Sanoi mun ystävä kun nämä kuvat näki! :D

Siivoilin tuossa sunnuntaina kaappejani ja käsiini osui valokuvia menneisyydestä. Ainakin sieltä kymmenen vuoden takaa. Missäs mä olinkaan kymmenen vuotta sitten? Asuin kuopiossa, opiskelin leipuri-kondiittoriksi, seurustelin ja olin olevinaan jo niiin aikuinen, mutta oikeasti kaukana siitä. Luulin jo tietäväni miten tätä elämää eletään, mutta enhän mä oikeasti tienny mitään. Olin silloin tosi tosi epävarma itsestäni, niin kai aika moni. 18 kesäisenä eletään ehkä niitä epävarmimpia aikoja. Tai no mä ainakin elin.

Aikoinaan paljonki hiusmallin hommia tein. Tässä ihana Jukka Rintalan puku päällä :)

Aikoinaan paljonki hiusmallin hommia tein. Tässä ihana Jukka Rintalan puku päällä :)

Juhannusneitokisoissakin tuli pyörähdettyä :)

Juhannusneitokisoissakin tuli pyörähdettyä :)

Mut missäs mä olin melkein kakskymmentä vuotta sitten? Hitto, mä voin sanoa noin. Missä olin kaksikymmentä vuotta sitten. Ja muistan vielä sen ajan. Alan olla oikeesti aika vanha :D Sillon en ollut epävarma, en tiennyt mitä se on. Nautin elämästä joka päivä kuten sen ikäisenä kuuluukin. Ei ollu stressiä eikä paljon mitään muutakaan. Ruoka oli valmiina pöydässä, ei tarvinnu kuin olla ruoka-aikaan pöydässä. Sitten taas kavereitten kanssa, varmaan tälleen kesäaikaan istuin jossain laiturin nokassa ongella serkkujen kanssa. Sitä mä tein sillon aina kesäisin. Olin ongella. Joko serkkujen tai ukin kanssa. Pystyin istumaan vaikka koko päivän ongella tuijottamassa sitä kohoa, jos vaikka nykäisisi. Vaikka ei nykinytkään niin se ei haitannut. Ja jos alkoi satamaan niin mentiin uimaan. Eli kastuttiin joka tapauksessa. Onget oli sillä välin vedessä tietenkin. Uimisen jälkeen jatkettiin onkimista. Joskus oli eväät mukana, jos ei ollu, mentiin mummon luo syömään. Ah, niin parhaita aikoja. Hymy nousee nytkin kasvoille kun noita aikoja miettii.

Iso ja tärkeä päivä, varmasti aika monelle tuon ikäiselle!

Iso ja tärkeä päivä, varmasti aika monelle tuon ikäiselle!

menneitä4 menneitä2Ala-asteella pääsin serkun mukana reissuunkin. Se oli jännää. Ekaa kertaa lentokoneeseen. Jalat ihan keitettyä spagettia mutta auringonlapsena siellä oli niin mahtavaa,  maata auringossa ja uida välillä  meressä.

Parasta! Ja niiin tyylikäs! :D

Parasta! Ja niiin tyylikäs! :D

menneitä8 menneitä7 menneitä5Välillä on kiva palata menneeseen, kuvien kautta. Näkee missä sitä on joskus ollut, miten on kasvanut ja kehittynyt. On kiva ajatuksissa palata hetkeksi niihin mukaviin muistoihin, mitä kuvat aina katsojassa herättää. Mutta sitten on taas kiva, kun tietää missä on nyt. On kiva kun voi olla tyytyväinen siihen mihin on elämässään päässyt.

Innolla tulevaisuutta odottaen!

atulevaisuu

Vahvempi minä!

Elämässä tulee aika ajoin eteen asioita jotka voivat romuttaa meitä ja meidän sisintä. Tulee eroja, välirikkoja, riitoja ja joskus muita vastoinkäymisiä. Jotkut näyttävät selviävän näistä ehkä helpommalla kuin toiset, mutta onko asia kuitenkaan niin ja jos on, niin mistä se johtuu?

ilo1Henkisesti vahva minä. Sitä ei treenatakkaan salilla painojen parissa, eikä rappustreeneissä hikisenä juosten. Mutta miten henkistä kanttia sitten harjoitetaan? Käymällä elämässä läpi vastoinkäymisiä ja hankaluuksia kerta toisensa jälkeen? Vai eläen ja huomaten, että asiat selviää aina ja vaikka kuinka pahalle tuntuu sillä hetkellä niin sitten huomaa, että kuitenkin jää henkiin?

ilo

Minun mielestä jokainen on itse vastuussa omasta elämästään ja omasta hyvin voinnistaan täällä. Jos elämässä haluaa jotain, ei sitä sinulle kukaan hopeatarjottimella tuo. Sinun itsesi on tehtävä töitä sen eteen. Et voi nojata täysin ympärilläsi oleviin ihmisiin ja olettaa, että heidän kauttaan saisit haluamasi. Jokainen pystyy, jos vain haluaa.

Itsesääli. Ehkä kauheinta ikinä. No minä kun nyt vaan oon tämmönen, ja ei mulla oo kettään eikä kettään oikeastaan kiinnostakaan. Yksin kai täällä on pärjättävä, kaikilla muilla on joku muu. Kyllähän minä jos…. Tarviiko sanoa enempää?

Oma asenne. Jos kukkaro häviää, aikataulut pettää tai joskus auto hajoaa. Ei kannata lähteä miettimään asioita siltä kannalta, että miks mulle käy aina näin. Usko pois, muillekin käy niin. Totea asia, ok kukkaro on hävinnyt ja kortit ja rahat samointein. Älä jää rypemään surkeuteen. Keskity siihen, että asia tulee korjaantumaan tietyn ajan päästä ja elämä jatkuu. Kukkaro ei löydy takaisin eikä aikataulut korjaannu ärsyyntymällä. Ainoastaan se negatiivinen asenne pahentaa sitä tilannetta ja sun omaa mielialaa. Näitä sattuu ja joskus useampia asioita päällekkäin! Minkäs teet?

ilo2Pidä puolesi. Mun mielestä oman mielipiteen saa sanoa ääneen vaikka se eroaisikin massan mielipiteestä. Jokainen on jotain mieltä asiasta, eikä kaikkien todellakaan tarvitse ajatella asioista samalla tavalla. Ei se silti tarkoita sitä, että jos et ajattele jonkun kanssa samalla tavalla, niin tämä ihminen ei pitäisi sinusta. Te vain ajattelette jostain asiasta eri tavalla ja se on ok.

Entisessä eläminen ja katkeroituminen. Mitä ajan hukkaa. Mitä hyödyttää elää menneessä? Menneessä on jokaisella meistä tapahtunut paljon asioita. Päästä niistä irti ja jatka elämää. Joskus sulle on voinut joku tehdä paskamaisesti,  no se ei oo kivaa tietenkään mutta ei sekään oo kivaa, että se vaikuttaa sun elämään edelleen monien vuosien jälkeenkin. Se happamoittaa sua ja hankaloittaa uusien asioiden ja ihmisten kohtaamista.

ilo4Harmittaako sua toisen ihmisen parempi palkka, tai se että se reissaa tai shoppailee enemmän? Älä harmittele. Se ihminen on varmasti tehnyt asioita sen eteen, että saa matkustella tai tienaa tietyn summan, jotkut jopa sua enemmän. Lähde säkin harmittelun ja vertailun sijasta ennemmin tavoittelemaan omia unelmia ja haaveita ja ole onnellinen muiden onnesta! Pystytkö siihen?

Oma-aika, Ihan vaan sun itsesi kanssa. Ei kavereita eikä ihmismassoja, pystytkö olemaan päivän, ehkä useamman vain ja ainoastaan itsesi kanssa vai lähdetkö hakeutumaan herkästi muiden seuraan jäädessäsi yksin? Itse ainakin rakastan omaa-aikaa itseni kanssa. Kaipaan oikein välillä olla yksin. Mun mielestä jokaisen pitäis olla välillä yksin ja vähän vaikka miettiä sitä omaa elämää ja sitä, että onko se sitä mitä sen haluaa olevan. Onko itse sellainen ihminen millainen haluaa olla. Tai sitten vaan maata sohvalla miettimättä mitään sen kummempaa tai syvällisempää. Kokeilkaapa. Tiedän paljon ihmisiä jotka ei pysty olemaan yksin, ootko sä yksi niistä?

Asioita tapahtuu elämässä paljon. Niistä kannattaa ottaa talteen ne tärkeät murut. Useimmista asioista oppii jotain, jos vaan osaat ajattella asian niin. Jotkut asiat oppii kantapään kautta. Joskus opit tuntemaan itsesi kantapään kautta. Mutta kaikistä näistä asioista voit kerätä itsellesi voimaa, sitä henkistä vahvuutta. Tiedät että Sä pärjäät ja selviät!

Ihanaa alkavaa viikkoa! Ole vahva Sinä!

ilo3