Kisadietti ja vuorotyö

Sain edelliseen postaukseeni kysymyksen lukijalta, eli miten oon yhdistänyt treenit ja ruokailut vuorotyöhön. Itsehän siis työskentelen kolmivuorotyössä sairaanhoitajana. Kävin työssä koko dietin ajan ja työvuorolistat oli samanlaiset kuin kaikilla muillakin. En siis pyytänyt esimerkiksi, että minulle ei laitettaisi yövuoroja.

Hoitsu Norppe!

Hoitsu Norppe!

Meidän työssä tuolla päivystyksessä työvuorot ei mene mitenkään loogisesti. Eli ei niin, että yksi viikko olisi iltaa ja seuraava aamua ja sitten yöt. Ei. Meillä voi olla vaikka niin, että maanantaina aamu, tiistaina ilta, keskiviikkona taas aamu sitten pari yötä ja sen jälkeen muutama vapaa. Seuraava viikko taas on jo yleensä ihan erinäköinen.  Eli jokainen viikko ja jokainen päivä vaati ihan varta vasten suunnitellun aikataulun etenkin treenien osalta.

c5

Treenien suhteen kolmivuorotyö itselle oli dietin aikaan aikamoista suunnittelua. Kun viikko-ohjelmaan kuului tietty määrä aerobisia sekä salitreenejä, niin kyllä se piti joka maanantai vaan työvuorolistaa katsoa sillä silmällä, että mitenkäs tän viikon treenit nyt vedetäänkään. Jos sattui olemaan useampi iltavuoro putkeen, niin kävin usein tekemässä salitreenin iltavuoron päätteeksi. Meillä iltavuoro loppuu 21.30, mutta kun tiesi, ettei aamulla tarvinnut olla töissä, tai missään, heti seitsemän aikaan niin itselle tuo ainakin sopi oikein hyvin. En kuitenkaan mene juuri koskaan iltavuoron jälkeen nukkumaan ennen puoltayötä. Se vaatii kuitenkin sen hetken rauhoittumisen. Myöhäisen treenin jälkeen ei minulla myöskään ollut koskaan vaikeuksia saada unta. Pikemminkin päinvastoin, uni saattoi tulla nopeammin, kuin jos en olisi käynyt treenillä. Iltavuoropäivinä aerobisetkin ehti hyvin vetää ”vähän myöhemmin” aamusta, eli silloin kun heräsi.

Aamuvuoropäivinä päivä aika usein alkoi sillä aamulenkillä n. klo 5.00. Tässäkin tuli poikkeuksia, jos viikolla oli enemmälti iltavuoroa, niin suosiolla jätin niitä aamulenkkejä niille aamuille. Mutta oli tietenkin niitäkin päiviä, kun silloin 04.50 herätyskello herätti tämän aamu-unisen akkelin lenkille. Onneksi diettiaika sattui kesälle, niin mikäpäs tuolla oli kävellessä. Linnut lauloi ja aurinko nousi kirkkaan siniselle taivaalle.

Ylös, ulos ja lenkille. Tuloksii ei tuu ilman duunia!

Ylös, ulos ja lenkille. Tuloksii ei tuu ilman duunia!

Yövuoroja tein myös säännöllisesti. Kolmen viikon sykleissä öitä tulee 2-4 kappaletta. Ja yleensä mitä useamman yövuoron teet, sitä useampi vapaapäivä niiden jälkeen sitten on. Ensimmäiseen yövuoroon en nuku mitenkään älyttömästi ”varastoon”. Nukun niin pitkään kuin nukuttaa ja sitten ennen yövuoroa en ota enää mitään päikkäreitä. Yleensä nousin joskus klo 10-12. Siitä sit lenkille, jos sattui lenkkipäivä olemaan. Salilla käyn ihan normaalisti klo 16-17 aikaan yövuoropäivinä. Treenin jälkeen ehtii hyvin syödä ja käydä suihkussa ja painella töihin. Meillä yövuorot alkaa 21.15 ja yövuoro loppuu klo 7.15.

c3

No mitenkäs ruokailut sitten, etenkin noina yövuoropäivinä. Itselle yöt oli todella, todella hankalia nälän suhteen. Asiaa ei helpottanut se, kun työkaverit tuo yövuoroihin jos jonkinmoista herkkua aina. On sipsiä, pähkinöitä, leipomuksia, kello 3.00 karkit ja niin edelleen. Nälkä oli kova aina öisin ja retkahtaminen tuolloin kaikista lähimpänä. Ja sitten kun sitä omaa diettiruokaa ei meinannu riittää sinne yön pikkutunneille. Piti ihan tietoisesti rueta pidentämään ja pidentämään ruokailujen väliä päivällä, että eväitä olisi myös yövuorossa.

Yövuoron jälkeen söin sitten ennen nukkumaan menoa normaalin aamupalan. Tätäkin mietin, että oonko vaan syömättä ja syön sitten aamuapalan kun herään, mutta kun olit ne viimeiset eväät syöny töissä joskus aamu viideltä, niin kyllä se puuro vaan maistui ennen nukkumaan menoa.

Dietillä ollessa unta ei hirveästi riittänyt yövuoron jälkeen. Normaalisti saatan nukkua ensimmäisen yövuoron jälkeen jonnekin klo 14 saakka ja seuraavan yövuoron jälkeen jopa klo 16.00 mutta dietillä silmät räpsähti auki yleensä puolenpäivän pintaan. Eikä päivällä sitten ees väsyttänyt, ja en muista, että ois ees kovinkaan usein tarvinnu ottaa päikkäreitä ennen yövuoroa, voi olla toki, että aika on alkanut kultaamaan muistoja jo :D

c1

Eli yhteenvetona: kolmivuorotyö ja kisadietti etenkin vaatii kyllä suunnitelmallisuutta ja päättäväisyyttä. Tahtotilan pitää olla kohdallaan, että jaksat veivata ja miettiä, että mitenkäs nyt tänään tai huomenna ja ylihuomenna. Itse en kokenut tuota mitenkään rasittavana, sillä mulle toi oli sitä ”normaalia”. En osaa kuvitellakaan, mitä kisoihin valmistautuminen olisi voinut olla säännöllisellä päivätyöllä maanantaista-perjantaihin kello 8-16. No sen osaan kuvitella, että himppasen stressivapaampaa ainakin. Mutta kun tuohon touhuun oli tottunut, niin kaikki tapahtui kuitenkin ihan luonnostaan. Kerran kävi mielessä, että josko tänne loppupäähän diettiä pyytäisin pidennettyjä päiviä, eli että olisin tehnyt kaksi vuoroa putkeen, siis töissä klo 7-21.30, noistakin kun saat tavallaan sen yhden ”ylimääräisen” vapaan. Mutta ajattelin, et njääh. Mennään nyt näin.

Eli kaikki kyllä on mahdollista kun vaan on valmis näkemään vaivaa asian eteen. Jos jotain tahtoo tarpeeksi kovasti, niin silloin sen asian eteen kyllä näkee miellään vaivaa.

kaikomahollista

Arkeen paluu

Arkeen paluu on sujunut ihan mallikkaasti. Vähän tässä on tullut herkuteltua ja syötyä ns. vapaammin. Mutta jotta kroppa lähtisi pitkän dietin jälkeen taas toimimaan normaalisti aloin taas tänään noudattamaan mulle tehtyä ruokaohjelmaa. Tästä eteenpäin edetään kuin dietillä mutta kääntäen. Aerobiset vähennetään asteittain pois, sekä kaloreita lisätään ruokavalioon asteittain lisää.

 

Laittelen tekstin joukkoon nyt kuvia kisareissulta, fiilistellään ny viel tovi :)

Laittelen tekstin joukkoon nyt kuvia kisareissulta, fiilistellään ny viel tovi :)

Salilta oisin voinut myös pitää paussia tämän viikon, mutta kun tässä nyt sattuu olemaan aikaa, kun on se semmoinen kuin kesäloma päällä, niin hulluksihan tässä tulis jos vaan kodin seiniä tuijottelis. Ja varmaan iskisi se kisojen jälkeinen tyhjyys kahta kauheammin päälle.

Joo se tyhjyys. Kyllä se tänään alkoi jo tuntumaan. Tällä hetkellä ei ole mitään mihin laskisin viikkoja tai päiviä. Tai no on tavallaan. Seitsemän kuukauden päästä on taas kisat. Kalenteriinkin ne jo merkkasin. Mutta ei se samalla tavalla oo takaraivossa kuin vielä pari viikkoa sitten oli, että enää kaksi viikkoa jäljellä!

b920 viikkoa oltiin dietillä ja edettiin sitä jotain kohti. Se on kuitenkin pitkä aika. Sitten pari minuuttia lavalla ja se kaikki on ohi. Osa menestyy, osa ei menesty. Tuntuuhan se vähän tavallaan tyhmälle, että tässäkö tää nyt oli. Mitäs nyt.

Ruoka-aika ei katso aikaa, eikä paikkaa. :)

Ruoka-aika ei katso aikaa, eikä paikkaa. :)

Mutta onneksi se matka itsessään on jo ollut todella antoisa, kuten edellisessa postauksessakin taisin kirjoittaakin. Päivääkään en vaihtaisi pois, en niitä huonojakaan. Miten motivoivaa se oli, kun näki työnsä tuloksia. Pääsi näkemään, että sinne rasvakerroksen alle on vähän jotain tarttunutkin.

Mutta paljon saa vielä tarttua. Ja sen näkee sitten taas keväällä, että mitä tässä seitsemässä kuukaudessa saadaankaan aikaiseksi. ja mä olen kyllä valmis painamaan hommia. Sotasuunnitelmaa on hiottu tässä jo pikkuisen. Siitä kerron lisää myöhemmin.

Tsintsin, kuivatteluvinkut kamun kaa <3 Kamukii siis kuivatteli :D

Tsintsin, kuivatteluvinkut kamun kaa

Eilen kävin salilla vähän polkemassa pyörää ja sitten tein kevyttä treeniä kropalle. Yhden liikkeen per lihasryhmä, hiukkasen pidemmillä toistomäärillä kuin mitä olen tottunut tekemään, eli eilen toistoja tuli 15-20 x 3.

Tänään sitten pääsin jo vähän enemmän tosissani tekemään. Alkuun otin 30min lämmittelyä ylämäkeen kävellen ja sitten circuittia. Kahdeksan liikettä ja kolme kiekkaa. Kyllä vaan hien sai irti. Voimatasot nyt ei oo kyllä siellä vielä missä ne on ollu, ei tietenkään mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Huomenna uusiks circuit-treeni, eri liikkeillä ja lauantaina kans. Ens viikosta aletaan sit käymään uutta treeniohjelmaa läpi kunnolla.

Kisapäivä oli kyl aika pitkäveteinen ja väsynyt

Kisapäivä oli kyl aika pitkäveteinen ja väsynyt

Mitenkäs paino on käyttäynyt. No kuten olettaa saattaa niin paino on noussut. Tietenkin. Dietin loppupäivien nestepoistot on tulleet kyllä takaisin. Nyt pyritään siihen, että kroppa ei imisi itseensä kaikkea mitä suustani alas laitan ja että paino ei vaan jatkaisi koko ajan nousuaan. Ensimmäiset viikot dietin jälkeen tarkasti suurennuslasin alla, niin nähdään miten tää kroppa lähtee taas normalisoitumaan.

Tieston setit vaa luureihin soimaan ja unille :)

Tieston setit vaa luureihin soimaan ja unille :) Huom. Omat lakanat :D

Painoa ei ole tarkoitus ottaa yhtään ylimääräistä kuin on tarvis, että diettiaika olis sitten himppasen lyhyempi keväällä. Hyvä juttu tässä menneessä dietissä oli myös se, että nyt toivon mukaan ollaan päästy suurimmaksi osaksi siitä vauvarasvasta eroon, jota myös ikirasvaksi kutsutaan. Se on sitä tiukinta tavaraa. Että ei tässä tosiaan ihan hukkaan oo oltu 20 viikkoa dietillä. Paljon hyviä juttuja siitä on vaan seurannut. :)

Mutta kyllä tässä on taas vähän opettelua. Kun tavallaan tekisi mieli syödä vaikka mitä, mutta ihan oman kropan terveyden vuoksi et vaan voi syödä ihan vaikka mitä. Kisojen jälkeen mahaan ei mahtunut ja nyt kun mahtuis, niin ei oikein enää voi syyä!

Heti kisojen jälkeen kyllä vatsalaukku oli niin pieni, että eihän sinne mahtunut mitään. :D Tilasin ravintolasta jopa ranskalaiset ja jaksoin puolet niistä syödä. Jonkun ajan kuluttua kotimatkalla pysähdyttiin absilla ja tilasin sit pitsan ku jotain teki mieli. Siitäkin 1/3 meni alas ja taas aivan täysi ja ähkyssä koko muija. Kotona sit lisää sitä pitsaa ja pala tais mennä ja nukkumaan mentäessä sänkyyn piti asettautua semmoiseen asentoon, että mahan kanssa pystyisi nukkumaan ku se oli kipeä ja turvoksissa :D Sama homma seuraavana iltana. Mut kyllä tää nyt on jo tasottunut ja ruoka uppoaa hyvin. Jopa näläntunnettakin olen päässyt kokemaan, etenkin treenien jälkeen.

Nyt taas kyllä mahtuis yhdet ranet. Noita en siis kisojen jälkeen jaksanu syyä kaikkea :D Säälittävää!

Nyt taas kyllä mahtuis yhdet ranet. Noita en siis kisojen jälkeen jaksanu syyä kaikkea :D Säälittävää!

Maistuu muttei mahu!

Maistuu muttei mahu!

Minkäs teet? :D

Minkäs teet? :D

hehe ;D

hehe ;D

Arkeen palaaminenkin siis tapahtuu ainakin täällä järkeä käyttäen. Ei vaan voi heti palata normaaleihin kaloreihin pitkän diettirupeaman jälkeen. Jollei siis väkisinkin halua itselleen jos jonkinmoisia imeytymishäiriöitä ja +10kg / viikko painoa lisää. No toki, offillahan tässä ny ollaan……

No mitä muutakaan ku broileria?

No mitä muutakaan ku broileria?

Riisiä ja kukkakaalia kaverina. Namimaiskis

Riisiä ja kukkakaalia kaverina. Namimaiskis

Kaikki hyvin täällä siis, edelleen!

Kaikki hyvin täällä siis, edelleen!

b10Palaillaas taas. Jos haluatte kysyä jotain mistä en oo tajunnu kirjoittaa, niin eiku kysymään vaan! Vastaan parhaani mukaan! :)

Kisakertomus 2/2

Nyt seuraa jatkoa eilen aloittamalleni kisaraportille. Eilisessä postauksessa päästiin lauantaipäivään ja siihen hetkeen kun oltiin siirtymässä itse kisapaikalle elikkäs Jyväskylän Paviljonkiin.

Kisapaikka oli aivan lyhyen kävelymatkan päässä meidän hotellilta joten siirtyminen kisapaikalle tapahtui ihan jalkaisin. Urkkakassi olalla pakattuna kaikella mahdollisella tarpeellisella, mitä kisapaikalla voisi tarvita mm. vessapaperista kisojen jälkeisiin herkkuihin. :)

Ilmottautumisen yhteydessä saaduissa ohjeissa luki, että bikinikilpailijat voivat tulla valmistautumaan suoristukseensa klo 16.00. Me oltiin paviljongilla kuitenkin jo aika pian kolmen jälkeen. Siellä sitten näin parit tutut kasvot mm. töistä ja kovasti tsemppejä sateli sieltä sun täältä. Ensimmäinen kysymys kaikilla oli, että jännittääkkö. Se olikin kummallisinta koko lauantaissa, kun ei mua jännittänyt. Ei mua kyllä jännittänyt perjantaina, eikä edeltävällä viikollakaan. Ihan pieniä hetkellisiä sydämentykytyksiä tuli, mutta nekin meni aina nopeasti ohi.

Meininki oli rento vielä tässä vaiheessa...

Meininki oli rento vielä tässä vaiheessa…

Mua ei siis jännittänyt vielä silloinkaan kun siirryttiin sinne lavan taakse. Mietin kovasti, että miksi ei. Tultiin porukalla siihen tulokseen, että kun en tiedä mitä tavallaan tuleman pitää, niin en osaa sitä jännittääkkään. Tavallaan hyvä, tavallaan huono. Tuumasin, että menispä tälleen jännittämättä lavallakin. Syvällä sisimmissäni tiesin kuitenkin, että siellä ne polvet alkaa takuulla tärisemään.

Vähän ennen neljää siis alettiin huoltajan ohjeistamana siirtyä lavan takatiloihin. Tässä vaiheessa jouduin sanomaan heipat mun tukijoukoille, heidän paikkansa oli yleisön puolella katsomossa. Lavan takana otettiin nopsaan käytäväpaikat itsellemme.  Paikalla tuolloin oli vielä bodyfitness kilpailijoita pokaaleineen, heidän lajinsa oli juuri päättynyt. Muistan kuinka ihaillen katsoin heidän vartaloitaan ja onnellisuuttaan, joka osalla kyyneleinä vieri pitkin poskia.

Lepoilua. Kuvassa myös kisoissa hyvin menestynyt Krista :)

Lepoilua. Kuvassa myös kisoissa hyvin menestynyt Krista :)

Sinne käytävälle leviteltiin patja ja eiku jalat kohti kattoa lepäilemään. Nopeesti muutama selfie ja musat korville. No ei siinä kauaa ehditty makoilla kun alettiin pukea biksuja päälle. Huoltaja aloitti valmistelun Kristasta, joka kisasi lyhyessä sarjassa ja olisi näin ollen menevä lavalle ensimmäisenä. Tai näin ainakin luultiin.

Vielä hymy tuli luonnostaan...

Vielä hymy tuli luonnostaan…

 

:)

:)

Liimalla bikinit tisseihin kiinni, ettei vaan vilku ja kannikoihin myös. Korut päälle ja ns. pumppiviina naamaan. Itsellä oli 4cl minttuviinaa. Kohtapa käytävällä raikuikin kovaan ääneen, että alle 170cm lavan taakse valmiiksi. Olin, että whaaat?! Eihän vielä pitäny olla mun vuoro, Kristakaan ei ollu vielä lavalla?! No ei ku kengät jalkaan ja öljyä pintaan. Pumppailut jäi jotakuinkin tekemättä ihan täysin ja peiliinkään en ehtinyt katsoa. Että se meni niin putkeen. :D

Ton pullon rinnalla mäki näytän isolle :D

Ton pullon rinnalla mäki näytän isolle :D

Meidän sarjassa oli eliminaatiokierros, sillä vain 15 tyttöä pääsee vertailuun ja mun sarjassa tyttöjä taisi olla 19. Eipä siis menny kauaa ku Norppe seisoi jonossa numerojärjestyksessä 18 muun tytön kanssa ja jännitti lavalle menoa. Jep, siinä vaiheessa se jännitys alkoi tuntumaan. Yritin rentouttaa mieleni sanomalla itselleni, että muitakin jännittää, en ole ainut, mutta eihän se auttanut. Suuta kuivi.

Viisi minuuttia ennen lavalle menoa...

Viisi minuuttia ennen lavalle menoa…

Sitten siirryttiin lähemmäksi lavaa, tässä vaiheessa piti sanoa heipat huoltajallekin. Kohta mentiin. Muistan aina sen hetken kun ekat tytöt alkoi ottaa askelia kohti lavaa. Sitten minäkin. Muistan kun astuin lavalle ja kirkkaat spotit ottivat meidät vastaan. Ja yleisön kannustavat huudot. Siinä sitten muodostettiin lineup. Löysin kuin löysinkin katseellani yleisöstä tuttuja ja heidän kannustukset kuuluivat lavalle saakka. Se sai hymyn nousemaan kasvoille. Muutoin se hymyilykin oli hankalaa, suu oli niin kuiva. Siinä lineupissa seisoessani huomasin miten jännitin. Jännitin aivan valtavasti, en osannut ottaa etuposeerausta ollenkaan. Tiesin, että asento ei ole kunnossa kun se ei tuntunut sille kropassa niin kuin sen pitäisi tuntua. Muistan kerran katsoneeni jalkojani, että miten mä tässä oikein olen ku tää ei nyt onnistu. Eikä se onnistunut kertaakaan sitten siellä lavalla ollessa. Kiva juttu hei!

Ainut sinnepäin pose :D (kuva Bodylehti.fi)

Ainut sinnepäin pose :D (kuva Bodylehti.fi)

Tytöt kutsuttiin viiden sakeissa vertailuun numerojärjestyksessä. Tämän perusteella ensimmäiset karsiutuisivat. Etupose oli jotain aivan kamalaa itsellä, kunhan vain seisoskelin siellä lavalla. Sivuposet nyt oli jotain sinne päin edes, mutta sitten taas takapose. Voi eiiii!  Ei lapoja yhteen. Sekin  meni siis aivan päin vittua. Sanon sen nyt suoraan. Ja sitten eiku etuposen kautta takaisin lineuppiin. Ja siitä lavan taakse odottamaan tietoa ensimmäisistä karsiutuneista.

Ja eihän siinä kauaakaan mennyt kun tuomari kävi ne nimet huutamassa. Joukossa oma nimeni. Kyllä vitutti. Nappasin urkkakassistani protskupatukan suuhun, söin sen ja sanoin morot huoltajalle. Ilmoitin yleisöön tukijoukoille, että tipuin. Ja että tuun pois täältä lavan takaa, että nähdään pian. Vaihdoin biksut pois ja pakkasin tavarat.

Jep. Vitutti.

Jep. Vitutti.

Näin kaverini paviljongin aulassa. Kyllä hävetti ja vitutti. Se tunne oli jotain aivan uskomatonta. Avasin karkkipussin ja maistelin namuja. Ihan paskoja nekin. Manasin vain, että miten paska voin olla. Että poset meni aivan vituiksi. Ei se kuntokaan paras ollut, mutta parhaani olin sen eteen tehnyt ja sitä en olisi pystynyt muuttamaan. Mutta ne poset. Voi jumalautavittu! Manasin ääneen, että miten koskaan ilkeän mennä enää salille treenaamaan tämän jälkeen, tai miten kukaan haluaa mua edes deittailla, kun oon tämmönen luuseri. :D

Osaa karsiutuneista itketti kovasti. Mua ei itkettänyt. Mua vitutti rankasti. Mua hävetti ja mua vitutti. Se tunnemyrsky oli jotain ennenkokematonta. Miten voin kusta ton touhun niin pahasti. Näköjään helposti.

Siitä sit lähettiin aika nopeasti kaverin kanssa autolle vaihtamaan vaatteita. Olin sillä hetkellä itselleni yks epäonnistunut paska. Autolla ollessa mieli ei edelleenkään rauhoittunut, haukuin vaan itseäni luuseriksi. Musta ei ollut mihinkään (kuten yks tarkka lukijani onkin huomannut, kiva kun seuraat mua silti ;)). Ei mihinkään, niinku täällä joensuussa sanotaan.

Söin autolla karkkeja koska niin kuului tehdä kisan jälkeen. Ne ei maistuneet yhtään miltään. Ne karkit oli pettymys. Mä olin pettymys.

Siinä sitten aika kului ja saatiin viestiä sinne autolle, että edes toinen meistä kisaajista oli päässyt finaaliin, eli kaverini Krista hoiti homman hienosti kotiin ja expot odottaa. Go Krista!!

Kotimatkalle lähdettiin sitten edelleen kiukkuisissa tunnelmissa. Sain kuitenkin instagrammiin ja facebookkiin todella paljon kannustavia viestejä, että eikun tamperetta kohti vaan, niin hetken aikaa jo sitä harkitsinkin. Mutta kilpailuhenkisellä luonteellani en sinne voi lähteä toista kertaa ”häviämään”. Niinpä päätin passata tampereen karsinnat ja aloittaa keskittymisen seuraavaa koitosta varten.

Kotona nukutun yön jälkeen mieli olikin jo rauhoittunut ja muutenkin parempi. Ehkä mä joku päivä ilkeän sinne salillekin mennä ;) Tein itselleni sotasuunnitelman, tavoitteeksi otetaan kevään kisat. Nyt pidetään kunto siistinä ja pyritään kehittymään ja hiotaan tämä mun paketti kaikinpuolin kasaan sataprosenttisesti.

En missään nimessä  voi  sanoa olleeni tyytyväinen kisamenestykseeni, en todellakaan. Olen tyytyväinen siihen, että olen tullut tänne saakka. Selviytynyt 20 viikon kisadietistä, tiputtanut yli 10kg painoa, ottanut 12cm vyötäröltä mittaa pois. Olen todistanut sen itselleni, että musta on tähän jos mä haluan. Ja nyt mä haluan tätä entistä enemmän. Tiedän nyt, että tää on mun juttu.

Ennen kisoja multa kysyttiin, että mitäs kisojen jälkeen meinasit. Kisaanko vielä vai jätänkö tähän. Tuolloin en osannut kysymykseen vastata. Nyt osaan. En todellakaan jätä tätä tähän. Nyt tehdään entistä kovempaa työtä, tavoite hemmetin kirkkaana mielessä.

Kommenttia tuli edelliseen postaukseen. Vihaajat vihaa ja niin edelleen. Ei pääse mun ihon alle. Teen tätä juttua todellakin vaan itseäni varten. Olen pahoillani, jos joku kokee, että nyt joutuu häpeämään taas pohjoiskarjalaisia. Edustan kisoissa vain ja ainoastaan itseäni. Jos joku haluaa olla joku kansakunnan maskotti, niin ole hyvä, tee itse perästä ja näytä miten loistetaan. Sopii mulle kyllä. :)

111 1111 11111

Dietti aika oli antoisa, silmiä avaava ja onnistunut siinä mielessä, että kaikki meni nappiin terveyden näkökulmasta katsottuna. Kuukautiset ei jääneet missään vaiheessa pois, ei ollut flunssia ei mitään. Töissäkin jaksoin käydä koko dietin ajan ja vielä kolmessa vuorossa. Matka tänne saakka oli erittäin mahtava. Myös arvostus ruokaa kohtaan on noussut uskomattomiin sfääreihin. :D Iso kiitos koutsille Mikko Ovaskaiselle ja FitGroupille. Kiitos myös muille yhteistyötahoille. Blogini oikeassa laidassa onkin suorat linkit näihin palveluihin. :) Kiitän myös YSTÄVIÄ ja työkavereita jotka jaksoivat katsoa väsynyttä naamaani töissä koko tämän matkan ajan! <3

Tästä tää homma vasta lähtee käyntiin….

Rakkaudella Norski! <3

 

Kisakertomus 1/2

Nyt on sunnuntai, eilen oli lauantai ja siis ensimmäiset bikini fitness kilpailuni. Tällä hetkellä fiilikset on loistavat.

Bikini Fitness alle 170cm lineup

Bikini Fitness alle 170cm lineup, Bongaa Norppe rivistä :D

Aloitetanpa ihan tuolta perjantailta. Eli perjantaina startattiin täältä joensuusta ajelemaan kohti jyväskylää, jossa SM-kilpailujen karsinnat käytiin. Mukana kulki huoltajani, ja kaksi ystävääni (jotka ovat kyllä nähneet tämän viikonlopun jälkeen kaiken minusta, ihan kaiken :D). Perjantaina ohjelmassa oli aamusta aamukävelyn jälkeen levitellä vielä yksi kerros kisaväriä. Kisavärin levitys ja itse väri onnistui kyllä todella hyvin. Kuusi kerrosta tarvittiin, että tästä naisesta saatiin tarpeeksi tumma lavalle lavavaloihin.

bikini6Jyväskylään saapumisen jälkeen kirjattiin itsemme hotelliin sisälle, syötiin ja sitten mentiinkin ilmottautumaan kilpailuihin. Ilmottautuminen oli onneksi samassa hotellissa jossa meillä oli yöpyminen. Heti hotelliin saapuessa huomattiin kyllä, että nyt ollaan fitneksen äärellä. Joka puolella sporttisiin vaatteisiin pukeutuneita lommoposkia, epämääräisin rusketusrajoin. Joukossa muutama ihan tavallinen hotellin asiakas :D Kyllä huomasi, ketkä oli tulossa kilpailemaan ja ketkä ei.

Ilmottauduttu! Oon kilpailija!

Ilmottauduttu! Oon kilpailija!

Ilmottautuminen sujui onnistuneesti ja sitten eikun lepäilemään ja syömään viimeisen kerran ennen yöunia. Illasta vedettiin vielä yksi kerros väriä pintaan ja juotiin lasillinen viiniä kropan kuivattelun vuoksi. Alkoholihan tunnetusti poistaa nestettä elimistöstä, niin sen vuoksi sitä viiniä kaikki juo, tai no ainakin aika moni ottaa kisoja edeltävä iltana. Itsellä veden nauttiminen loppui perjantai-iltana klo 18.00, mutta todellisuudessa olin juonut perjantaille luvatut nesteet jo neljän aikaan. Suu alkoi kyllä kuivumaan aika nopeasti, joten viini kyllä maistui illasta. Ennen unia kävin toki poset vielä läpi!

Vähän kisaväriä pintaan, huoltaja hoitaa :)

Vähän kisaväriä pintaan, huoltaja hoitaa :)

Kuivatteluviinit :)

Kuivatteluviinit :)

Käytävällä kävelyt läpi

Käytävällä kävelyt läpi

Näkymiä takaapäin :D

Näkymiä takaapäin :D

Yöunille mentiin puolen yön aikaan, mutta eihän se uni heti tullut ja sitten kun olisi tullut niin hotellin hissiaulaan meidän kerrokseen parkkeerasi pari juopunutta kansalaista käymään tärkeitä keskusteluja melko kovaan ääneen. Heräsin siitä horroksesta ja huusin mänätseriä, eli ystävääni hoitamaan tilanteen.  Mänätseri nousi petistään ja meni ystävälliseen sävyyn sanomaan näille henkilöille, että nyt pliis hiljaa. Kävi sanomassa kahteen kertaan, ei tehonnut. Tämän jälkeen jostain toisesta huoneesta joku miesyöpyjä sit kävi näille sanomassa, että turvat tukkoon, niin johan hiljeni.

Aamulla sitten yllättäen normaaliin rytmiin heräsin seitsemän aikoihin. Todella virkeänä….. Ensimmäisinä puuhina kapusin vaa’alle joka kulki kisareissulla mukana, koska halusin mielenkiinnosta nähdä paljonko se paino oli ja voin sanoa, että niin vähän en oo varmasti yläasteen jälkeen koskaan painanu. Aika pieni ruipelo olin kyllä. Sittenpä siitä lähdettiin kaverini kanssa aamukävelylle.

Aamukävelyn jälkeen aamupalalle sit hotellin runsaan buffetin äärelle. Todellakin vaan äärelle. Oma puurohiutalekippo mukana kuuliaisesti sinne muiden seuraksi syömään. Kyllä maistui.

Aamupuuroa kisa-aamuna

Aamupuuroa kisa-aamuna

Sitten ei kun tukan pesulle ja hiusten laittoon. Meikin tein itse kisoihin ja olinkin kyllä siihen todella tyytyväinen, oman näköinen meikki.

Näin sitä hoidettiin minnuu <3

Näin sitä hoidettiin minnuu <3

Meikkinaama

Meikkinaama

Lauantaipäivä oli kyllä pitkän sutjakka. Bikinilajit alkoi pyöriä vasta kello 17.00, joten odottelua odottelun jälkeen se oli, etenkin kun oli noussut jo silloin seitsemän aikoihin. Yhdet päiväunet ehdin kyllä onneksi ottaa vielä hotellilla, ennen kuin siirryttiin kisapaikalle Jyväskylän Paviljonkiin.

UGH!

UGH!

Tähän päätän tämän ensimmäisen osan kisakertomustani. Jatketaan huomenna sillä mitä siellä paviljongissa sitten tapahtui…. :) Huomenna siis jatkuu!

Väri iholla ainakin kestää :D

Väri iholla ainakin kestää :D

Yhteenvetoa ja mietteitä

Näin se on 20 viikkoa diettiä sujahtanut mennä ihan huomaamatta. Siitä huolen on pitänyt tehokkaasti kolmivuorotyö ja tietenkin treenit. Vapaa-aikaa ei ole ollut kesän aikana nimeksikään. Olenkin ollut ällistynyt miten sitä on kuitenkin jaksanut painaa menemään vaan.

Lattialla makoilu on tullu dietillä tutuksi :D

Lattialla makoilu on tullu dietillä tutuksi :D

Asennoitumisella on varmasti tässä projektissa suuri merkitys. Tiesin alusta alkaen, että dietillä ollessani tulen käymään myös samanaikaisesti työssä, tietenkin. Kesäloman olin itse pyytänyt tänne kisojen alle (JOO OON KESÄLOMALLA JA TÖIHIN PALUU ON VASTA LOKAKUUSSA!!!!), että saa olla tämän viimeistelyviikon ihan rauhassa kaikelta ylimääräiseltä. Vaikkakin hommaa tällä viikolla on riittänyt aivan riittävästi siitä huolimatta, ettei tässä rinnalla ole tarvinnut käydä työssä. Joka päivälle on ollut sovittua menoa. Toki ne on semmoisia mieluisia juttuja olleet kaikki :) Mutta niin, asennoituminen. Avainasia. Jos jotain päätät, sen myös teet. Tiedostin olosuhteet ennen diettiä, että mitkä ne tulee dietillä olemaan ja hyväksyin ne. Sopeuduin ja selviydyin!  Ja kun olosuhteen pysyy kohtalaisen samanlaisena koko ajan niin se on mulle se normaali. En osais kuvitellakaan kisoihin valmistatumista, etteikö tartteis käydä töissä! :D

Hommien hoito kisoja varten alkoi siis maanantaina. Prinsessaviikko siis. Maanantaina laitettiin mulle kisakynnet. Oon niin harakka viimeisen päälle, että mahdollisimman blingit piti tietty saada ;) Uusi yhteistyökumppanini Beautybox täällä  joensuussa sitten taikoi mulle juuri haluamanilaiset kynnet.

Täyvelliset!

Täyvelliset!

Nyt on harakka tyytyväinen. Ja ihan voin mielelläni kehua tämän kauneushoitolan palveluita. Olen käynyt heillä yli vuoden ajan huollattamassa ripseni ja eipä ole paljon tarvinnut olla pettynyt. Monet kyselevät aina, että missä käyn ripseni laittamassa niin siellähän minä. Liike muuttikin juuri uusiin tiloihin, joten suosittelen oikein kokemuksen syvällä rintaäänellä kokeilemaan heidän palveluitaan.

Tänään huollettiin sitten ripset. Vaikka huollosta oli jo kaksi viikkoa aikaa, niin eipä ripsissä ihan kauheasti huollettavaa ollut, kuten kuva osoittaa

Ripset huollettu ;) Ainakin kivet paljastaa kummatko on tuoreet

Ripset huollettu ;) Ainakin kivet paljastaa kummatko on tuoreet

Kyllä kelpaa lähtee lavaloille räpsyttelemään ;)

Kuntokin on edennyt sitten viime kirjoittelujen. Nyt on jotakuinkin 10kg tultu painossa alaspäin tämän rupeaman aikana. Vyötäröltä on lähtenyt 12cm. Itse tälle muutokselle on kyllä jo täysin sokeutunut. Tuntuu, että juuri paljoa ei ole tapahtunut, vaikka onhan tässä tapahtunut ihan hirveästi. Myös pään sisällä. Ruokaa arvostaa nykyään ihan eri tavalla. Ah, kun odotan sitä, että saan taas syödä kunnolla mahan täyteen ja olla oma energinen Noora, jolla treenit kulkee. Nyt salilla on joutunut jonkun verran nöyrtymään painavan raudan edessä. Valitettavasti. Ja se ärsyttää ja turhauttaa. Toisaalta cardiotreeneihin oon hurahtanut ihan totaalisesti ja ennen inhosin niitä. Se tunne kun oot yltä päältä hiestä märkä. Mahtavaa! :) Myös oon huomannut sen, että hapenottokyky ja kunto on parantunut hurjana. Syke tasautuu todella nopeasti ja hengästyminen vaatii jo aikamoisia ponnisteluja.

Oon niin iloinen ja ylpeä tästä kulkemastani matkasta tänne saakka. Paljon tämä on kyllä mulle antanut. Vaikka tää touhu onkin aika yksinäistä puurtamista, niin enpä juuri päivääkään vaihtaisi pois. Ja toivon todella, että tämä jatkuisi vielä ainakin sinne lokakuun puoleen väliin saakka. Verta, hikeä ja kyyneleitä on valutettu unelman eteen. Ja unelman ensimmäinen osa konkretisoituu viimeistään lauantaina. Vielä tällä hetkellä en osaa ajatella, että MINÄ nousen sinne lavalle BIKINIFITNESS kilpailijana. MINÄ! Kaikkien niiden muiden hulluna työtä tehneiden upeiden naisien rinnalle. Voi voi… :)

Tsemppiä kaikille jotka nyt lauantaina lavalle kapuaa jyväskylässä!

Tsemppiä kaikille jotka nyt lauantaina lavalle kapuaa jyväskylässä!

Tänään muuten aloitettiin kisävärin levitys huoltajan kanssa. Kaksi kerrosta laitettiin ja huomenna jatkuu. Väri tarttuu hyvin ja näyttää tulevan hyvän värinen rusketus. :)

Protanalla mennään ;)

Protanalla mennään ;)

Huomenna kisävärin levityksen lisäksi on kulmien muotoilu edessä. Se se on harvinaista herkkua. Yleensä pidän itse kulmistani huolen, mutta kun on nyt nää yhet tietyt kisat tulossa niin kaikki vaan kuntoon ja kunnolla ;)

Tukkakii alakaa olla jo vaalea kauttaaltaan :)

Tukkakii alakaa olla jo vaalea kauttaaltaan :)

Niin joo ja oonhan mä jo varautunu aikaan kisojen jäljeen. Eli siihen aikaan HETI kisojen jälkeen ;D Kävin mm. sekoamassa karkkikaupassa ja sit piti vähän hakea herkkuja punnarista. Siis ihan pakko oli saada pähkinöitä ja valkosuklaalakuja. Ihan pakko. Todellisuudessa en varmaan jaksa noita ees syyä ku haluan tietty syyä ihan oikeetaki ruokaa, mutta onpahan sitten saatavilla jos nyt jotain tekis mieli :D Eli ihan vaan varmuuden vuoksi….. ;)

Ooh ja aah

Ooh ja aah

Tässäpä tähän loppuun vielä melko viimeisintä kuntokuvaa.

Pää alkaa olla ainakin tyhjä. Sillon ku päivällä koet olevasi virkeimmilläsi, niin sit saat mm. kommenttia, että onko vähän nollat taulussa. :D Mie oon tämmönen elävä haamu nykysin. Sumuverhoon kääriytynyt haahuilija. Se mie oon. Mut silti tää on niin siistiä ja tekisin kaiken uudelleen.

Jos vaan ehdin niin huomenna palaan vielä. Tässä tekstissä ei varmaan ollut mitään loogista järjestystä tekstin sisällön suhteen, mutta ei mun jutuissa muutenkaan taida olla, enää ainakaan, joten se on nyt se mitä voin tarjota teille. Kiitos kun jaksoit lukea. <3