Kesä(loma)kuumotusta!

Ihan ilman mitään ylimääräistä korostamista,  ilmoitan jääneeni kesälomalle!  Voin sanoa, että tätä loman alkua oon odottanut enemmäin kuin mitään vapaaputkea koskaan ikinä. Mennyt kevät on ollut rankka henkisesti ja fyysisestikin ja oon vaan laskenut viimeiset viikot päiviä siihen kunnes tämä päivä koittaisi. Ja nyt se on täällä. Ja mä oon onnellinen.

toukokuu1Ja tää seuraava kolme viikkoahan tulee menemään sitten älyttämän nopeeta. Nyt kirjoittelen tässä ekana vapaapäivänä ja kohta on jo juhannus ja juhannuksen jälkeen palailen loppuviikosta töihin. Noh, onhan tuonne vielä aikaa ja eikös sitä sanota, että pitää elää tässä hetkessä, ei menneessä eikä tulevassa. Joten nautin tästä toukokuun viimeisestä perjantaista täysin rinnoin.

toukokuu

Viime yönä sain nukuttua oikein hyvät unet, söin tuossa ihanan puuroaamupalan ja varailin äkkilähdön. Jep, nyt on todellakin sitten äkkilähtö kyseessä. Huomenna iltapäivällä lähtee lento kohti eteläeurooppaa ja aurinkorantaa.

toukokuu5 toukokuu6

Kaikki valmiina matkaa varten! No ei oo, biksut puuttuu!

Kaikki valmiina matkaa varten! No ei oo, biksut puuttuu!

Kevään ajan mulla on ollut mielessä sellainen yksi haave, missä mä istun jossain merenrantakadulla maksimekko päällä, auringon laskiessa taustalla, lämmin kesätuuli hulmuttaa mekon helmaa ja mä samalla nautiskelen jotain hyvää viiniä. Ja tiiättekö mitä, mie niin toteutan tuon haaveni nyt ihan kohta! Oijoi! Oon niin onnellinen. En hae tuolta lomalta mitään erikoista. Sitä vaan, että saan olla ja nauttia auringosta ja lämmöstä. Istua jossain ja katsella sen kaupungin menoa. Mikään ei ole kauheampaa kuin luoda joku aikataulu ja luettelo asioista mitä pitää ainakin nähdä ja tehdä. Mun mielestä lomalla kuuluu vaan olla ja mennä sinne minne nenä näyttää ja mikä sillä hetkellä tuntuu hyvälle.

toukokuu2Lupaan tulla paljastamaan huomenna teille matkakohteen. Oon myös ajastanut teille tänne luettavaa mun reissun ajaksi. :)

Arvatkaapa mitä lajia kävin kokeilemassa tiistaina, monen monen vuoden tauon jälkeen? Oon tätä lajia jollain tapaa harrastanut junnuna yleisurheilun ohella. Tästä lajista paras muisto on leiri, jossa kävi Jarmo Myllys jakamassa nimmareita ja mä sain mun Anaheim Ducksin lippikseen ite Jamon nimmarin. :D

Laji ei sinällään liity Jamoon millään tavalla, mutta siis pesäpalloa kokeilin! Meidän sairaalalla on kesäaikaan kerran viikossa pesistreenit tuolla yhdellä kentällä ja onpa sitten syssymmällä kuulema aina saatu sairaaloiden SM-kisoihin joukkuekkin kasaan. Mutta olipa aiiiivan supermahtavaa pelata! Kahden tunnin treenit oli. Alkuun kopiteltiin ja sit harjoteltiin lyömistä. Menihän siinä alkuun muutama huti ennen ku sai pari osumaa ja sit taas huteja hutien perään. Porukkaa oli hyvin paikalla ja alkulämmittelyjen jälkeen saatiikin sitten ihan tosi hyvät pelit aikaseks.  Pelattiin sen verran harrastepohjalta, että paloja eikä juoksuja laskettu. Ite sain yhden tosi hienon tuurikopin, jolle porukka nauro ku se oli jotenkin niin utopistisen hyvällä tuurilla napattu koppi ja kerran sain räpsän kautta pallon kurkkuun mutta suuremmilta vahingoilta vältyttiin.

Pientä tuntemusta oli etureisissä seuraavana päivänä, varmaan johtuen niistä spurteista mitä tuossa lajissa tulee tehtyä jonkin verran. Ihan mahtavan ihana laji kyllä ja tuolla aion nyt kesän ajan käydä pelailemassa kaiken muun ohella :)

toukokuu3

Onko teillä jotain lajeja mitä harrastatte vaan kesällä? :)

Ai sua ärsyttää mun jalkapäivä?

Jalkapäivä treenipäivistä parhain, siksi mullakin voi olla jopa kolme jalkapäivää viikkoon! Jalkapäivinä työskentelee isot lihakset ja silloin annat kropastasi ihan eri tavalla kaikkesi kuin esim. olkapääpäivänä. No mikä sua siinä ärsyttää, että mulla oli eilen hiton hyvä jalkapäivä ja nyt on jalat kipeenä ja kävely sattuu?

Jalkapäivä!

Jalkapäivä!

Törmäsin sattumalta eilen tälläiseen tekstiin: Jalkapäiväparaspäivä!

Edellämainitussa artikkelissa kirjoittajaa ärsyttää ihmiset jotka treenaa ja käyttää nimitystä jalkapäivä. Yleensä ihmiset joilla on jalkapäivä ollut eilen tuovat tämän asian esille korostaen, kuulema ihan kysymättäkin. Saattavat jopa samalla venytellä jalkoja ja valittaa miten eilen oli jalkapäivä!

Habapäivä! Ois voinu olla jalkapäiväkin!

Habapäivä! Ois voinu olla jalkapäiväkin!

Tekstistä suoraan lainaten kirjoittaja kirjoittaa:

”…oman treenauksen tarpeettomasta, itsetietoisesta ja pröystäilevästä esilletuonnista.

Onko pröystäilevää se, että  kertoo  jalkapäivästään? Mikä siinä on pröystäilevää? Sekö, että kuulija on itse niin laiska, ehkä saamatonkin, ettei taivu salille treenaamaan niitä jalkapäiviään ja siten ei ole mitään kerrottavaa esimerkiksi jalkapäivistä? Miksi se on tarpeetonta? Eikö sitten ole yhtä tarpeetonta kertoa se, miten aamuvuoroon tullessa väsyttää niin kauheasti kun ”Meijän Tiina-vauveli piti koko perheen hereillä koko yön.” tai ”Pena-koiralle tuli ripuli, ripulipäivä”.  Ei minua ärsytä jos joku kertoo Tiina-vauvansa itkuhuudoista tai Pena-koiran ripulipäivästä tai siitä miten Jukka kävi eilen kalassa kun oli kalapäivä.

Jotkut kertoo töissä esimerkiksi ihan enemmänkin kuin pelkästään päivästään, jotkut kertoo LOMAVIIKOSTA! Eikö se ole ihan tarpeetonta, itsetietoista ja pröystäilevää miten elostellaan sillä miten ollaan maattu kaks viikkoa palmun alla jossain siellä missä pippuri kasvaa, kun tällä välin työkaverit on raataneet töissä?

Todellakin jalkapäivä!

Todellakin jalkapäivä!

Eikö sitten loppujen lopuksi pitäisi olla vain hiljaa ihan kaikesta mitä omassa elämässä tapahtuu? Kuka voi tietää ärsyttääkö sitä kuulijaa kuulla mun jalkapäivästä ja siitä miten ne mun jalat on menneet jumiin tai siitä miten innoissani ootan ensimmäistä lomapäivää kun tiedän, että lähden reissuun? Tai jos kerron mitä tein viikonloppuna tai mitä ajattelin tehdä syyslomalla? Mistä mä tiedän ärsyttääkö sitä kuulijaa nämä asiat? Miten sitä enää uskaltaa puhua mistään ettei ketään vaan ärsyttäisi?

Mulle tuli fiilis et tätä kirjoittajaa ärsyttää itseasiassa se, että joku muu pystyy siihen mitä tää henkilö ehkä itekin haluais tehdä ja sanoa, mutta ei vaan saa aikaiseksi. Ehkä tää kirjoittaja haluais itsekin kuulua siihen porukkaan missä kimpassa hierotaan jalkoja ja nojaillaan niihin ja valitetaan ääneen miten eilen oli jalkapäivä ja enkat paukku.  Kokeeko tää kirjoittaja huonommuutta?

Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Onko tämä nyt sitten sitä perussuomalaista mielensäpahoittaja-kulttuuria? Miten ja miksi jonkun pitää tämmöisestä asiasta ärsyyntyä? Eikö se ole vain ja ainoastaan hyvä asia, että ihmiset liikkuu. Mitä sitten jos se ohimennen siitä mainitsee, miten on saanut lihakset kipeeksi. Anna toisen olla tyytyväinen! Liikkuminen on ihanaa!

MA EI TAJUUUU NÄITÄ VALITTAJIA!

PS. Eilen kävin portaissa, eli periaatteessa jalkapäivä!

 

Hyvä vs. Paha

Joskus tulee eteen niitä hetkiä kun joudut miettimään, että mitenköhän tässä tekisi. Se voi liittyä johonkin isompaan asiaan tai sitten pienempään. Semmoisina hetkinä sun pitää olla vahva. Henkisesti.

Joskus tulee vain ihan kauhea himo.

jumppa8Mulla tuli tälläinen hetki tänään. Himonhetki. Muistatte varmaan kun puhuin, että aloitan siistimään sitä ruokavaliota ja turhat herkut jää nyt pois jne…? No, tänään sitten oli melko kiireinen aamuvuoro töissä. Kerkesin syödä lounaan ja sittenpä suunnistin tyhjällä vatsalla kauppaan. Virhe. Ostoskori täyttyi banskuista, raejuustosta, jauhelihasta, kaurahiutaleista, tonnikalasta, Skyreistä (uutta makua on tullu! Granaattiomena!) ja purkkapussista.

No, sitten siinä purkkahyllyllä silmät alko harhailemaan. Ajatukset kans. Aivot jutteli mulle selkeestikin, että otappa hyvä tyttö siitä kahvin kanssa joku suklaapatukka syötäväksi. Noo ensiks mietin, että en mä nyt sentään suklaata ota. Kauheesti rasvaa ja kaloreita, ja mietin jo et miten paljon pitäis esim. juoksumatolla kävellä, että jonkun 300-500kcal sais poltettua ja se syöty rasva nyt ei kuitenkaan palais samoin tein mihinkään. No sitten kattelin lakupatukoita. No ääh, ei lakut oo hyviä kahvin kanssa. Siirryin sitten taas suklaapatukoiden kohdalle. Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut jo useampi minuutti. Sitten aloin miettimään, että mitä hä!? Sulla on hyvä tyttö kiljuva nälkä! Oonko nyt ostamassa nälkääni suklaata? Sitten tajusin, että niinhän siinä oli käymässä. Loppujen lopuksi tein diilin itteni kanssa. Jotain pientä voin ottaa, mutta syön ruoan ensin ennen herkkuja. Jos ruoan jälkeen tekee vielä mieli, niin sitten voin ostamani syyä.

Isot on herkut!

Isot on herkut!

No, kiirenvilkkaa sit kotio, riisit porisemaan ja tonnikalapurkki auki, oikeen gourmeeta! Nam! Ja niinhän siinä sit kävi, että tietenkin mulla vielä ne ostokset poltteli tuolla takaraivossa ruoan jälkeenkin.

Kahvit keittymään sitten vaan. Ja tikkari suuhun. Ja toinen. Suffelin jätin kahvin kanssa nautittavaksi, mutta nyt kun tätä tässä kirjoitan niin tyhjät paperikääreet tuossa pöydällä on. Eli kaikki män. Että niin hyvin pystyn kieltämään iteltäni ylimääräiset napostelut. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että pahemminkin ois voinu käydä. Kaks pikkunekkua ja 21g painava Suffeli ei miun elämää tuhoa.

Oon joka tapauksessa menossa tänään vetämään porrastreenin ja sit salillakin olisi tarkoitus käydä vähän selkää treenaamassa, että eiköhän nuo syödyt kalorit kuitenkin pala.

Kyllä tuonne pari tikkaria uppoo hyvinkin :D

Kyllä tuonne pari tikkaria uppoo hyvinkin :D

Mutta niin. Joskus on hyvä tuolla kaupassa pysähtyä miettimään, ennen kuin sinne koriin lappaa sieltä hyllystä tavaraa nälissään ja ajattelematta, etenkin niitten herkkujen kohdalla. Kannaattaako nyt oikeesti ottaa ja en kai oo ostamassa nälkääni. Ostaisinko tän suklaalevyn vaikka olisin just syöny mahani täyteen?  Todennäköisesti en, olis mun vastaus. Melko usein käyn kaupassa ollessani pääni sisällä keskusteluja just tästä aiheesta. Sen voimalla suurimmaksi osaksi ne herkut sinne kaupan hyllylle myös jää.

Kuuletteko työ harhaääniä kaupassa ollessa? Miten hyvin tunnistatte nuo äänet harhoiksi, vai meettekö ja ostatte jos ääni käskee? ;)

Nyt kahvi napaan ja rapputreenille!

Ihan sitä itteensä

Eli perustreenipostaus!

Eilen kävin treenailemassa illasta olkapäät Energyllä. Olkapäätreenin jälkeen jäin vähän tekemään hikijumppaa. Tein kahvakuulaheilautuksia, sumokyykkyhyppyjä, lantionnostoja, pakarapumppauksia, sumokyykkyä kahvakuulalla ja sit ihan paikoillaan hyppyjä siten, että polvet mahdollisimman korkealle. Miten voi olla paikoillaan hyppiminenkin niin raskasta :D

kahvakuula6 kahvakuulaEtenkin nuo paikoillaan tapahtuvat hypyt osoitti mulle taas sen, että miten hiton huono liikkuvuus mulla on. Ja siis syylliset löytyy tuolta lonkankoukistajista. Tää on ikuisuusasia! Mitenkähän jumiin sitä sitten pitäis mennä, että aktiivisesti venyttelis nuo paikat auki ja pitäis ne myös vetreänä? En tiiä. Vähän aikaa se kestää kun päätän, että nyt joka viikko ainakin kaksi kertaa venyttelen kotona paikat auki. Se on sit vähän ku joillain herkuttomuuden kanssa, se kusee sitten ennemmin tai myöhemmin. Yleensä vielä ennemmin. Tyhmää ees valittaa tästä asiasta kun oon nää samat itkuvirret laulanu monen monta kertaa aiemminkin.

kahvakuula11 kahvakuula12 kahvakuula10Mutta siis joka tapauksessa, jälkitreeni oli hikinen ja sain noilla liikkeillä kyllä erittäin hyvän tuntuman tuonne pakaralihakseen. Tärkeetä missä tahansa pakaratreenissä (ja tietysti muissakin lihasryhmissä) on se pakaralihaksen loppurutistus. Sillä saat viimeisteltyä sen liikkeen ja sen kaikista parhaimman tuntuman sinne pakaraan.

kahvakuula7 kahvakuula8Nyt aamulla on erittäin hyvä tunne olkapäissä. Taitaavat edelleenkin olla pumpissa, käsiä ei jaksa kunnolla nostaa ylöspäin kun tuntuu semmoinen tukkoisuus tuolla etuolkapäissä. Pakaroissakin, yllättävää kyllä, tuntuu jokin tunne. Ei se aina näköjään vaadi raskaita painoja, että saa reenin menemään perille.

kahvakuula4 kahvakuula3Treenin jälkeen nautiskelin aurinkoisesta illasta (voiko sanoa jo kesäillasta) ja palautusjuomasta. Katselin kun ihmiset suunnisti kohti juottoloita melko päissään ja kello oli jonkun verran yli kymmenen vasta. Eihän siinä, jokainen tyylillään ja tänä perjantaina oli niin, että #gymismyclub.

kahvakuula5Kotimatkalla sain kunnon endorfiiniryöpyt ja lauleskelin oikein kunnon tunteella Elastisen biisejä. Videokuvaten itteäni samalla ja ilman käsiä pyörällä ajaen. #stillalive

Nyt on aamupalat syöty ja blogi päivitetty. Voikin alkaa valmistautumaan iltavuoroon. Ihanaa aurinkoista lauantaita!

kahvakuula14

Puuroa ketsupilla, jos oikein nopeesti kattoo!

Puuroa ketsupilla, jos oikein nopeesti kattoo!

Tunnesyöminen

Mitä se on? Onko se sitä kun menee poikki poikakaverin kanssa ja itku silmässä ahmii syödä jäätelöä ja suklaata, koska ansaitset sen kun sua on kohdeltu niin paskasti? Vai sitä kun on iloinen ja haluaa ostaa itselleen suklaapatukan? Vai sitä kun on selvinnyt raskaasta työviikosta elossa ja haluaa palkita itsensä tästä suorituksesta?

Pahimmillaan ihminen voi syödä iloon ja suruun, tylsyyteen, väsymykseen, reippaaseen oloon ja melkein mihin tahansa tunteeseen.  Varmasti suurinosa ihmisistä on joskus syönyt johonkin tunteeseen tai tekee sitä edelleen. Yleensä voisin kuvitella, että ihminen syö jotain herkkua ylenmäärin silloin kun on tehnyt jonkun hyvän jutun. Esimerkiksi käynyt salilla tehden hyvän treenin – No nyt oon ansainnu tän suklaalevyn! Tai just raskaan työviikon jälkeen on kiva kotona illalla katsoo televisiota ja palkita itsensä ahkerasta puurtamisesta, viiniä ja suklaata siis!

tunnesyöminenJos mietitään ihmistä fyysisenä kokonaisuutena, niin mitä palkitsemista se on kun syödään rasvaa ja juodaan alkoholia? Etkös sä tällön rankaise sitä elimistöö työntämällä sinne jotain semmosta mitä se ei välttämättä tarvitse. En tarkoita kuitenkaan sitä, että koskaan viinilasia ei sais ottaa. Saa toki ja joskus useammankin kuin yhden, mutta tunnesyöjä ihmisillä on usein joka päivälle joku tunne, minkä varjolla he ottavat, lohduttaakseen tai palkitakseen itsensä, jotain pientä ylimääräistä.

tunnesyöminen2Yksi keino jolla tunnesyömiskäyttäytymistä voisi hallita, joka tuli itselle mieleen kun tässä pohdin tätä tunnesyömistä, olisi pitää päiväkirjaa näistä tunteista. Kirjata ylös vähän niitä tunteita, että minkä tunteen varjolla milloinkin olet syönyt jotain ns. ylimääräistä jota sitten loppujen lopuksi ehkä kadut. Kun pidemmällä aikavälillä seuraa merkintöjä, voi ehkä päästä käsiksi sinne omiin fiiliksiin ja voi alkaa käsittelemään näitä tunteita ja muuttamaan sitä omaa toimintamallia.

Tekiskö mieli, onhan niin kaunis kelikin ja viikonloppukin alkaa!

Tekiskö mieli, onhan niin kaunis kelikin ja viikonloppukin alkaa!

Jos illalla siellä kotisohvalla tulee olo, että nyt taas tekisi jotain hyvää mieli, voi miettiä, että mikä tunne sen herkkuhimon lisäksi on pinnalla. Onko kenties yksinäisyyttä vai tylsää. Mielenhallintaa ja itsehillintää voi treenata samalla tavalla kuin lihaksia. Pitkäjänteisellä työllä varmasti opit hillitsemään niitä kaikista impulsiivisimpia tunteita ylimääräisen syömisen saralla.

Alla muutama loistava esiemerkki syömisestä johonkin tunteeseen:

”Pomo ei selvästi ymmärrä, miten paljon teen töitä. Tänäänkin hän antoi negatiivista palautetta täysin aiheetta. Itkettää, kun ajattelenkin asiaa. Työpäivä oli niin kamala, että laihdutuskuurista huolimatta käyn kyllä ostamassa kaupasta jotain hyvää syötävää. Lounaskin jäi väliin, olen kyllä ansainnut hyvää ruokaa.”

”Kauhea riita miehen kanssa. Se ei todellakaan ymmärrä minua. Miten niin tärkeästä ihmisestä on tullut noin ärsyttävä. Löytyisiköhän kaapeista jotain hyvää? Suklaa auttaisi varmasti tämän mielipahan yli. Otan vaan pari palaa… Apua, söin koko levyn. Eikä se edes maistunut kovin hyvältä. Kyllä olen huono ihminen. Miksi piti taas syödä niin paljon? Huomenna en kyllä syö yhtään mitään ja menen jumppaan.”

”Ihanaa, lapset nukkuvat – vihdoinkin. Mun lempiohjelma alkaa kohta ja pakkasessa on jäätelöä pojan synttäreille. Mä otan ihan vähän sitä, sen olen kyllä ansainnut.” Televisio-ohjelman päätyttyä huomaat kuitenkin syöneesi koko paketin. Morkkis on kamala ja päätät aloittaa heti huomenna kevyemmän elämän, etkä syö kuin salaattia.

”Voi ei, ystävä perui tapaamisen viime hetkellä. Tosi tylsää viettää perjantai-iltaa yksin. Naapurissakin kuuluu olevan bileet. Minä olen ihan yksin. Taidan käydä hakemassa vuokraamosta leffan ja ison pussin karkkia.” (esimerkit: http://www.keventajat.fi/hyvinvointi/ruoka/syotko-tunnesyista)

Itse tunnistan noista esimerkeistä kyllä itseni. Joskus on tullut syötyä karkkia illalla, kun eipä tässä oo muutakaan tekemistä ja kaikki kaveritkin on jossain -> tunne oli siis tylsistyminen ja yksinäisyys.

Myös rankan työrupeaman jälkeen olen joskus ajatellut, että hitsi tänään syön kyllä jotain hyvää, on ollu niin raskasta ja kiireistä töissä -> tunne oli siis väsymys.

Satunnaisista ”palkitsimisista” ei varmastikaan ole haittaa kenellekään, mutta on henkilöitä jotka syövät tunteisiinsa päivittäin ja syöminen ei jää yhteen suklaapatukkaan. Silloin voidaan syödä litra jäätelöä ja levy suklaata, ja vieläkin menis jotain mutta hitsi kun ei tullu kaupasta ostettua muuta. Mikäs tunne tuommoisen syömisen jälkeen on mielessä. Ei ainakaan kovin tyytyväinen. Ja siitäpä se kierre onkin valmis lähtemään liikkeelle.

Ootko sinä syönyt johonkin tunteeseen ja olisiko sulla jakaa vinkkejä kuinka ehkäistä tunneperäistä syömistä?

tunnesyöminen1