Know Your Lemons!

Minä olen nainen, sinäkin ehkä olet nainen. Meillä on siis jotain yhteistä. Rinnat. Nyt kysynkin, että kuinka usein sinä tunnustelet rintasi ylimääräisten kyhmyjen varalta, tai kuinka usein katselet peilistä rintojasi? Huomaisitko jos rinnoissasi tapahtuisi jokin muutos?

Vaikka olen sairaanhoitaja ja tiedän periaatteessa miten rinnat pitäisi tutkia ja miten usein se pitäisi tehdä, en silti tee tunnustelua tarpeeksi usein.  Se, että suihkussa pesen vartaloni ei riitä siihen, että tunnistaisin jonkin ylimääräisen rintakudoksessani. Silti, rintasyövän mahdollisuus kasvaa koko ajan kun ikää tulee lisää. Rintasyöpäriskiä lisää myös se, että en ole synnyttänyt, enkä siis koskaan imettänyt. Jotenkin ajatus siitä, että jokin kyhmy osuisi käsiini on jo ajatuksena pelkästään todella pelottava. Silti, mitä aikaisemmassa vaiheessa kyhmyn huomaisi, sitä nopeammin asialle voisi tehdä jotain.

Aina kyhmy ei kuitenkaan ole se ensimmäinen oire rintasyövästä. Joskus rintoja katselemalla voi huomata jonkin olevan pielessä. Rintojen muuttunut iho, esimerkiksi ns. appelsiini-iho, punoittava tulehdus rinnan alueella, tai nännin sisäänpäin vetäytyminen voivat olla ensioireita rintasyövästä. Joskus rinnasta saattaa tulla veristä tai kirkasta eritettä, sekin voi olla merkki rintasyövästä.

Know Your Lemons kuvaa tässä alla sitruunoiden avulla ensimerkkejä syövästä, jotka voi havaita ihan pelkästään katselemalla rintojaan.

lemons

Monilla meistä naisista rinnassa oleva kudos on möykkyistä ihan itsestään, ilman mitään ylimääräisiä kasvaimia. Sieltä olisikin tärkeä oppia tuntemaan, jos sinne rintaan ilmestyy jokin uusi patti tai muhkura. Kouluaikana ollessani leikkaussaliharjoittelussa, sain olla mukana useammassakin rintasyöpäleikkauksessa. Lääkäri oli todella pätevä ja kertoi koko ajan mitä teki. Rinta viillettiin auki, haettiin kyhmy ja poistettiin se, joskus poistettiin koko rinta. Vaikka kyhmy olisi kohtalaisen pieni, sen ympäriltä täytyy poistaa varmuuden vuoksi riittävästi kudosta, ettei syöpäsoluja jää kudokseen, poistetun kasvaimen ympärille. Kerran tuo leikkaava lääkäri antoi tuon poistetun kyhmyn minun käteeni.

Pitelin siis kädessäni syöpäkasvainta, joka oli poistettu naisen rinnasta. Se oli hiukan suurempi kuin herne ja tuo kasvain oli kivi kova. Vaikka sitä yritti litistää sormien välissä, ei kasvain muuttanut muotoaan.

Rintasyövän riskitekijät ovat useimmiten hormonaalisia, ja monet niistä liittyvät naisen normaaliin elämänkaareen. Riskiä sairastua rintasyöpään lisäävät jonkin verran varhainen kuukautisten alkamisikä, myöhään alkaneet vaihdevuodet, lapsettomuus, myöhäinen ensisynnytys, pitkäaikainen hormonikorvaushoito, ylipaino ja runsas alkoholinkäyttö.

lemons2

Kuinka voit itse tutkia rinnat?

Rinnat kannattaa tutkia joka kuukausi kuukautisten jälkeen. Tällöin ylimääräistä turvotusta on vähiten ja rinnat ovat pehmeät. Rintojen tutkiminen kannattaa aloittaa peilin edestä. Paita ja rintaliivit pois. Nostat molemmat kädet ylös ja lasket sitten kädet rauhallisesti alas. Tarkkaile liikkeen aikana, sekä alkuasennossa seisten, onko rinnoissa muodonmuutoksia tai sisäänvetäytymiä. Tarkasta myös nännit ettei niissä ole muodonmuutoksia, pysyviä sisäänvetäytymiä tai esimerkiksi veristä vuotoa.

Tämän jälkeen käy selin makuulle, siten rintarauhasten tutkiminen on helpompaa. Tutki rinta pehmein painalluksin ja liikkein, älä paina yksittäisillä sormilla vaan koko kämmenellä. Mikäli kovettumia on, ne tuntuvat käden ja rintakehän välissä. Tee tutkimus sekä toinen käsi alhaalla että ylhäällä. Käy koko rinnan alue huolellisesti läpi. Jos tunnet jonkin kyhmyn, se todennäköisesti on vaaraton, mutta silti lääkärin on hyvä se vielä tutkia.

Naiset, Know your lemons!

Itkuherkkä hoitaja

En ole töissä, ainakaan omasta mielestäni kaikkein herkin hoitaja. Siedän yleensä erilaisia tilanteita hyvin, ilman omia tunnepurkauksia tai herkistymistä. On toki olemassa hetkiä ja erilaisia keskusteluja potilaiden kanssa jolloin ne omat tunteet tulee pintaan, väkisin. Joskus ne on ilon tunteita, joskus surun tunteita. Joskus sitten vaan kuuntelet jonkun elämänviisauksia ja positiivisuutta, jota joku ihminen on itse oppinut aikojen saatossa ja voit vaan miettiä, että ei hitsi miten hieno ihminen.

Tässä työssä tulee usein etuoikeutettu olo. Saa olla läsnä niinä ihmisen huonoimpina hetkinä. On myös tietenkin niitä hetkiä kun tulee onnistumisia ja iloja. Nekin me hoitajat jaetaan meidän potilaiden kanssa.

Monilla hoitajilla saattaa olla potilaita, jotka on tuntenut useita vuosia. Sitä osittain jopa ihan vahingossa oppii tuntemaan sen potilaan tarinan, ja sinusta tulee huomaamatta samalla osa sitä tarinaa. Kun ajattelen asian noin, koen olevani etuoikeutettu. Sairastaminen ja sairaalassa oleminen ei koskaan, varmasti missään olosuhteissa ole nautinnollista. Kotona ihmisen on yleensä paras olla.

Kuitenkin silloin kun ihmisen on oltava sairaalassa, pitää meidän hoitajien ja lääkäreiden taata mahdollisimman hyvät oltavat näille potilaille. Se tarkoittaa sitä, että meidän pitää yrittää olla läsnä näitten potilaiden luona. Joskus he saattavat tarvita keskusteluapua tai kuuntelijaa. Joskus he kysyvät sairaudesta tai ennusteesta. Joskus potilas on saanut kuulla lääkäreiltä huonoja uutisia. Lääkärit lähtevät pois ja me hoitajat jäämme siihen sen potilaan kanssa. Noissa tilanteissa meidän hoitajien pitää pystyä säilyttämään ammatillisuutemme.

Joskus tulee noita hyvinkin surullisia tilanteita eteen töissä, ja siellä me hoitajat olemme potilaan ja mahdollisesti omaisten kanssa yhdessä tuossa tilanteessa. Joskus näissä tilanteissa omien tunteiden kurissa pitäminen voi olla hankalaa. Etenkin jos olet päässyt vähääkään oppimaan tätä potilasta ja hänen omaisia. Joskus voi käydä niin, että myös hoitajalle tulee tunteet pintaan. Kyynel saattaa nousta silmään tai palan tunne tulla kurkkuun. Onko se sallittua?

Kyllä minun mielestä. Niin kauan kuin robotit eivät tee hoitotyötä, on siellä potilaiden kanssa inhimilliset hoitajat, jotka ovat ja elävät potilaidensa rinnalla näitä tunnemaailmoja ja tilanteita läpi.

Kuitenkin pääsääntöisesti hoitajat pystyvät pitämään tunteensa kurissa, koska yleensä hoitajilla ei ole tunnesidettä näihin hoidettaviin potilaisiinsa. Se helpottaa hoitotoimenpiteissä ja ylipäätänsä tässä työssä. Kun et tunne ihmistä, et joudu omien tunteiden valtaan.

Mutta mikä siinä onkin sitten kun tulet kotiin, käyt sohvalle ja katsot sairaalasarjaa, etenkin näitä tositv-sarjoja mitä nyt on tullut, esimerkiksi Elossa24H, kyynelkanavat aukeavat todella herkästi. Vauva syntyy, kyyneliä. Vanha pariskunta pussaa ja pitää toisiaan kädestä kiinni. He jännittävät tulevaa leikkausta, kyyneliä. Iso sydänleikkaus, mies toipuu, kyyneliä. Vilaukselta näytetään kun ihmistä elvytetään, kylmät väreet ja nielaisu. En töissä reagoisi näin vastaavissa tilanteissa, mutta television välityksellä kyllä.

Onko muilla hoitajilla näin? Pystytkö hillitsemään tunteesi töissä, mutta sitten kun katsot tosielämän sairaalasarjaa tunteet nousevatkin herkästi pintaan?